Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Jouni Kemppi on vantaalainen runoilija. Tienatakseen elantonsa hän työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa järjestelmäasiantuntijana.

Jouni Kemppi

8.6.2009 12.40

Mielellään sitä ajattelee kielellään

Tuli Vesa Heikkisen Olematon hinta -viestiä lukiessani jälleen kerran mieleen että ihmiskieli on monitulkintainen ja siksi suhteellisen huono viestin välittäjä.

Vaikka kirjoitettu kieli on aivan yhtä monitulkintaista kuin puhuttukin niin siitä huolimatta vallalla tuntuu olevan uskomus kirjoitetun kielen olevan puhuttua yksiselitteisempää. Tuo uskomus johtunee siitä, että luettaessa tekstiä eivät elekieli ja äänenpainot pääse häiritsemään viestin vastaanottoa.

Mutta kirjoitetun kielen ongelma onkin juuri se etteivät nuo inhimilliseen kommunikaatioon olennaisesti kuuluvat nonverbaaliset viestinvälitystavat pääse vaikuttamaan viestin perillemenoon. Koska ihminen kuitenkin on sosiaalinen eläin olemme me erittäin taitavia tulkitsemaan toistemme pieniäkin eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja.

Olemme tosin erittäin taitavia niiden väärintulkinnassakin.

Itse asiassa viestinnän väärintulkinta taitaa olla yksi perusominaisuuksistamme.

En osaa sanoa kumpi, kirjoitettu vai puhuttu kieli, on yksiselitteisempi, moisen asian fundeeraaminen on minua viisaampien ihmisten tehtävä.

Meinaan et emmä moist juttuu osaa kelaa, emmä mikää viisauden rakastaja oo. Runoiski mä vaan koetan luoda mielikuvii ja assosiaatioit, ei mun tarkotuksena oo minkää viestin välittämine. Ja viestien skrivaaminen on mulle ylipäätään niiku ongelma, siin pitäis välittää pilkuis ja pisteist ja sillee, mutku EVVK. Siks runous mulle sopiiki.

Vaikka kieli, oli se sitten puhuttua tai kirjoitettua, onkin huono ja monitulkintainen viestintämuoto on meidän ainakin toistaiseksi tyydyttävä siihen, parempaakaan ei taida olla tarjolla ja tuleehan sitä mielellään ajatelleeksi kielellään.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

8.6.2009 14.29
Atro
kielet
Peruskoulussa olen oppinut, että monilla asioilla ei ole omaa kieltä, kuten kaiulla ja auringolla.
12.6.2009 20.51
Helena K
Mä täs kelaan, et
onk yksselitteisyys hyväkin tavoite ja monitulkintaisuus huano asiaintila?
Misä se yks kirkas viästi täsä tai tosa sit ikäänko piilee, minkä kiäli pääsee samentamaa?
20.6.2009 9.03
Merja S
Sanopa muuta. Ihmiskieli on monitulkintainen, ja kieltään käyttävää on helppo ymmärtää väärin. - Mutta kun nostaa itsensä eläimen tasolle ja kommunikoi niiden kanssa, joilla ei ole sanoja, on yhteisymmärrys parhaimmillaan lähes täydellisesti saavutettavissa. Runoudesta tulee mieleen erään Eeva Kilven runon viimeinen viisaus:
"Kasvien kanssa, eläinten seurassa
ei puhe sulje portteja."
20.6.2009 9.50
KSH
Tulkinta
Ei kuulu kieleen ollenkaan, vaan siihen kielenkäytön tilanteeseen eli kontekstiin. Sanan ja sanotun merkitys määräytyy vallan kokonaan käyttöyhteydestä, ja se ei yleensä jätä tilaa virhetulkinnalle. Ne "virheet" ovat yleensä ihan pelkkää saivartelua.
20.6.2009 12.50
Pirkko Limnell
Eläköön epä-kin!
Mukavaa lukea vähäsen epäkorrektimpaakin tekstiä näillä sivuilla. Monet kirjoittajat hallitsevat kielen kirjoittamisen niin hyvin, että saattavat tahtomattaan häätää pois niitä, joilla on asiaa, mutta jotka virheitä kammoavat.