Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Jouni Kemppi on vantaalainen runoilija. Tienatakseen elantonsa hän työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa järjestelmäasiantuntijana.

Jouni Kemppi

25.1.2010 13.59

Epäformaalin runouden juhla

Viinilasit kilisevät, baskerit putoilevat pöydille ja papyryskääröt kahisevat runoilijain asettuessa ikkunapenkille odottamaan vuoroaan.

Toiset ovat tuoneet mukanaan omat sulkakynät ja varapäreet. Mutta tänä iltana niitä ei tarvita, tämä ilta on vapaan sanan, epäformaalin runouden juhlaa!

Harrastajien kirjoitukset ja vapaa puskarunoilu kuuluvat olennaisena osana Poetry Slamiin. Viime vuosina runoilijat ovat nostattaneet henkeä ja tuoppejaan moniaissa kapakoissa ympäri maata, sillä runoilijain tarkasti mietitty boheemi habitus soveltuu parhaiten anniskeluravintolan tuoppimeren taakse.

Nurkassa ensikertalainen menestyksestään huumaantuneena työstää toisen kierroksen materiaaliaan ja ensimmäiset kymmenen säettä syntyvät tahdilla joka ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttää siltä kuin lauma apinoita olisi saanut läppärin käsiinsä ja naputtelisi kaikkia näppäimiä yht’aikaisesti.

Vaikka esitetyissä runoissa pääpaino onkin huumorilla niin esiintyy siellä täällä vakavampaa pohdiskelua elämästä. Kalliopen vahatauluista kotoisin oleva runoilija vaihtaa puolivallattomat rallatukset raskaaseen ja synteettiseen teollisuusmekastukseen ja tasapainoilee onnistuneesti mekaanisen ja orgaanisen lyriikan kapealla terällä.

Kunnon esitys täytyy tietenkin huipentaa tuntoja nostattavaan loppuun ja sen runoilijat osaavat. Varsinaisen setin lausunta saa uusia ulottuvuuksia kun taustalla hääräilee alkoholisoitunut tunnetun runoilijan muumio. Jopa kliseiden heittämisestä yleisön päälle saadaan leivottua karnevaalimainen ohjelmanumero.

“Pidä sinä se voitto, minä pidän kunnian” Tokaisee väsynyt ensikertalainen voittaneelle konkarille joka on onnistuneesti uudistanut perinteisiä Slameissä esitettyjä runoja kyeten silti pitämään piuhat tiukasti herkimpiin tuntoihinsa kytkettyinä.

Slammin loputtua runoilijat nousevat runoratsujensa selkään ja poistuvat paikalta väsyneinä, mutta onnellisina kuin puolen pennin puuhevoset.


Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro

28.1.2010 11.48
Riikka
Runoläimäys
Ja miksi ihmeessä toikin nimi on enkux?