Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Helena Kallio. Kuva: Kotuksen arkisto.

Helena Kallio (s. 1969) asuu Fiskarsissa kaksikielisine perheineen ja työskentelee vaihtelevissa tehtävissä teatterin ja kirjallisuuden alalla. Kallion tuorein teos on tammikuussa 2009 kustantamo Teokselta ilmestynyt Kalarakastaja, eurooppalaista mytologiaa, humanismin perintöä ja jumalkysymystä luotaava proosarunoelma. Hänen naisnäyttelijän hämmennystä kuvaava esikoisromaaninsa Ennen kuin sielu puutuu julkaistiin niin ikään Teokselta vuonna 2006. Kallio on myös Radio Yle 1:n kulttuuriohjelman Kultakuume kolumnistina.

Helena Kallio

3.1.2010 22.24

Oraakkelileikki

Leikitäänkö?

Olkoon tämä leikki nimeltään oraakkelileikki.

En tosin muista, kutsuttiinko sen ammoin oppimaani alkuversiota miksikään.

Luulenpa, että opin sen äidiltäni joskus muinoin sinä armottomasti taakse jääneenä aikana, jolloin tekemisen puute ja ajan kokeminen pitkästyttävän pitkäksi jonakin hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä oli vielä mahdollista…

Mitä tehdä? Ota kirja, avaa se umpimähkäisestä kohdasta ja lue viesti.

Se on sinulle.

Keneltä?

Hmm… Tarvitseeko sitä lyödä lukkoon?

Keneltä haluaisit?

Jos valitsee viisaita kirjoja, saa punnittavakseen viisaita lauseita.

Viisasta tai ei, minäpä päätin tätä uuen vuuen blogia varten kysyä viestiä maailmankaikkeuden oraakkelilta. Missäpä kirjassa hän voisi tällä kertaa lymyillä ja sanoin lumoilla?

Miten olisi WSOY:n kymmenvuotias Tähtitieteen sanakirja?

Siinäpä kai väikkyy kosmisia asioita, mittasuhteita… Joo!

Muunnellaanpas leikistä kirjoitusversio.

Avaa kirja kolme kertaa, poimi kolme silmiin sattuvaa sanaa, pyri pois tieltä turhia mestaroimasta, kuuntele ja välitä: anna kolmen sanan synnyttää uusia sanoja.

Hiilisäkkisumuun sukellettaessa keskity luotaamaan punertumia ja himmeitä pisteitä, väistele Korurasian kiiluvia joukkoja, niiden houkuttelevia loukkoja, havittele hiljaisuuden niukkoja, viisaita hiukkoja, ota suuntaa niistä vähäisistä tähdistä, jotka vielä hehkuvat sumuttajien, kaasuttajien ja pimeän pölyttäjien keskellä: särkynyt silmäsi, Mr. Stardust, näkee tähtienväliseen avaruuteen, pupillisi ympärillä kiertävät muinaiset jyvät, those pre-solar grains very, very rare that point at ancient mysteries they may not share… Laske neula mustalle, pyörivälle planeetalle, kimaltava katseesi menneeseen ja tulevaan: Kuningas Cole laulaa you wander down the lane and far away leaving me a song that will not die... ja käsivartesi on hitaasti huojuva oksa ja tanssi murheellinen, murheellisessa maailmassa, enkä antaudu kuvittelemaan, että ollaan väärällä planeetalla, pimeä sumu hälvenee, kotiinpaluukapseli odottaa: tämän kanssa on elettävä, sano Galilei kun kaukoputkeensa kurkkas.

 Tuommoinen tuli, aineksina hiilisäkkisumu, Stardust ja Galilei.

Lähdetkö mukaan leikkiin? Mitähän sinun uuden vuoden oraakkelisi sanoo?


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja