Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Helena Kallio. Kuva: Kotuksen arkisto.

Helena Kallio (s. 1969) asuu Fiskarsissa kaksikielisine perheineen ja työskentelee vaihtelevissa tehtävissä teatterin ja kirjallisuuden alalla. Kallion tuorein teos on tammikuussa 2009 kustantamo Teokselta ilmestynyt Kalarakastaja, eurooppalaista mytologiaa, humanismin perintöä ja jumalkysymystä luotaava proosarunoelma. Hänen naisnäyttelijän hämmennystä kuvaava esikoisromaaninsa Ennen kuin sielu puutuu julkaistiin niin ikään Teokselta vuonna 2006. Kallio on myös Radio Yle 1:n kulttuuriohjelman Kultakuume kolumnistina.

Helena Kallio

2.2.2010 9.18

Häilyvän sukupuolen kieli

Mitä jos ei olekaan yksiselitteisesti nainen tai mies?

Esimerkiksi Navajo-intiaanien nádleehé tarkoittaa ”häntä, joka muuttuu jatkuvasti”.

Ennätin vihdoin lukea uskontotieteilijä Tiia Aarnipuun (2008, Like) teoksen Trans – sukupuolen muunnelmia. Kirja on sujuvan yleistajuinen, muttei silti sorru sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymysten yksinkertaistamiseen ja käsitteellisten erottelujen kaihtamiseen tiedon popularisoinnin nimissä.

Latinan trans tarkoittaa kuulemma ylitse, tuolla puolen, takana sekä tuolle puolelle, toiselle puolelle.

Mihin kurotamme, kun kurotamme yli itsestään selvänä pidetyn ”luonnollisen” ja ”pyhän” sukupuolijärjestyksen? Minäpä sanon, että kurotamme yli valheen ja lähemmäs totuutta.

Aarnipuu tuo esiin kielen ja käsitteellistämisen merkityksen hierarkkisen, kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän luonnollistamisen ja pyhittämisen ylläpitämisessä ja dekonstruktiossa. 

Hämmentävien, ristiriitaisten, luovien, sukupuolittunutta ja seksualisoitunutta valtahierarkiaa purkavien sukupuoli- ja seksuaalikokemusten, tekojen ja tyylien ilmaisemiseen tarvitaan kieltä, joka murtaa maskulinistista arvohierarkiaa, vastakkainasettelua ja ihmisen puolittamista lietsovan joko‒tai-järjestyksen vallitsevaa, normatiivista painoa.

Kyse ei ole vain siitä, mitä meitä huvittaa leikkiä ja kenen kanssa.

Leikkikenttä onkin äkkiä veressä ja ”musta enkeli vei päivänsankarin”.

Vanhan liiton Setä Lääketiede, jolle sukupuolen variaatiot yhä ovat häiriötiloja, virheitä luonnon luomistyössä (tai persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä), pakottaa sukupuoleltaan häilyvinä syntyneiden lasten päälle jommankumman sukupuolen tunnusmerkit subjektilta itseltään asiaa kysymättä. Tämä sukupuolittava väkivalta ei suinkaan aina ole perusteltua silvottavaksi joutuvan lapsen terveyden, kivutta ja kärsimyksettä toimivan anatomian tai hyvinvoinnin kannalta. Silloin ei muuta perustetta olekaan kuin normi.

Kuten Aarnipuukin kertoo, tällaisia leikkauksia saatetaan perustella sillä, että sukupuoli-identiteetin selkiyttäminen sopeuttaa, säästää sosiaaliselta painolastilta ja kärsimykseltä. Sekin on valhe tai muka-hyvässä tarkoituksessaankin normiin sopeuttavaa spekulaatiota tapahtumista, joita ei etukäteen voida ennustaa. Liian varhaisesta valinnasta ja väärin päälle pakotetusta sukupuolesta saattaa muodostua elinikäinen taakka ja kärsimys, jossa vallitsevan sukupuolijärjestelmän julmuus näyttäytyy karuimmillaan.

Luonnontieteelliseen havaintoon perustuva, havaintonsa perustoille sokea lääketiede esittää kaksijakoisen sukupuolijärjestyksen perustuvan itsestään selviin tosiasioihin, muttei sukupuoli ilmene elävässä luonnossa itsestään selvänä, koherenttina pakettina, puhumattakaan muuntelevasta yhdistelmästä sukupuoli ja seksuaalisuus. Kaksijakoinen sukupuolipakko sivuuttaa paitsi anatomisen variaation, myös kielellisesti ja kulttuurisesti välittyvän havainnon väistämättömän historiallisen suhteellisuuden ja suoranaisen fiktiivisyyden.

Rakentava, eettisesti hedelmällinen sukupuoli- ja seksuaalisuuskeskustelu edellyttää riittävän pitkälle vietyä käsitteellistä päänvaivaa, erottelukykyä ja elävää, havaintoa rikastavaa kieltä.

Aarnipuu kertoo kiehtovasti sukupuolen variaatioista eri kulttuureissa.

Ihminen voi olla sukupuoleltaan esimerkiksi burneshë, murgéshë, ne’uchica, qa cikicheca, sadhi, hijra, xanith, kathoye, mahu, pinapinaaine, fa’afafine, turnimman, berdatsi, two-spirit, nádleehé, nadle, jota, vestida, she-male, bio queen tai vaikkapa tiitti.

Vaihtoehrot ei olkkan vaan muija tai äijä! Joku voi olla esimerkiks TS-naine, tai TS-miäs, eikä sil ol sivumenne sanottuna mittän tekemist Turun Sanomien toimittajien luakittelun kans…

Joko Kotuksen työlistalla on sukupuolen muunnelmia ja sukupuolikriittisiä käsitteitä kokoava sanakirja?


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

2.2.2010 11.06
Ulla Tiililä
Kiinnostavaa!
Ei muuta kuin kiitos, olipa tavattoman kiinnostava kirjoitus!
2.2.2010 17.50
Antti Leino
Kyllä, kiinnostavaa.
Kotuksessa en ole kuullut tämmöistä tutkittavan, mutta ennen tänne paluutani satuin ihan muuta kautta viime keväänä Suomen queer-tutkimuksen seuran ja Setan transtukipisteen yhdessä järjestämään keskustelutilaisuuteen, jossa mietittiin sukupuoleen liittyvää käsitteistöä. Aiheita tuolla oli tämmöisiä:

- Mitä sukupuoleen liittyviä kokemuksia on olemassa, joille ei vielä ole sanoja?

- Miten kääntää sukupuolen variaatioon liittyvää kansanvälistä sanastoa?

- Onko suomen kielessä ainutlaatuisia käytössä olevia käsitteitä?

Pitääpä koittaa kysellä, johtiko tuo tilaisuus johonkin keskustelua pidemmälle menevään sanastotyöhön.

Muuten tuosta toiseksi viimeisestä kappaleesta: nykyisin on kovasti yleistymässä ajattelutapa, jonka mukaan transsukupuolinen mies on ihan yhtä lailla mies kuin cissukupuolinenkin. :)
3.2.2010 11.45
EJ
Kenen kieli, sen ajatukset
Tuossa on voimakkaasti myös enemmistön kieli vastaan vähemmistön kieli -asetelma. Ihmisen sukupuoli ei ole välttämättä ollenkaan häilyvä, poikkeava tai edes variantti, vaikka sukupuolienemmistö (binäärisesti cissukupuoliset miehet ja naiset) haluaakin määritellä asian niin - vrt. toinen kommentti.
3.2.2010 14.47
Helena
Niinpä niin, joten:
Millä lailla ja suhteessa mihin tai kehen mies on "cissukupuolinen" mies (vai onko hän kerta kaikkiaan absoluuttisesti & suhteettomasti mies?:)) - entä tämä "yhtä lailla" mies, ja millä lailla "binäärisesti cissukupuoliset" mies ja nainen käyvät miehestä ja naisesta?

Tässä vaan muina miehinä kysyn :)

5.2.2010 13.02
Antti Leino
Tässä päästään perimmäisten kysymysten äärelle: mitä 'mies' tai 'nainen' ylipäätään tarkoittaa? Oikeastaan kukaan ei ole onnistunut esittämään sellaista määritelmää, joka kattavasti jakaisi ihmiset sukupuoliin niin, että transsukupuolinen mies *ei* olisi mies. Osittain tämä problematiikka kietoutuu aika sotkuisasti intersukupuolisuuteen: vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla ihmisistä kromosomit, sukupuolielimet ja sosiaaliset roolit kaikki osoittavat samaan suuntaan, on olemassa vähemmistö, jolla näin ei ole – ja tämä vähemmistö ei ole kooltaan mitätön.

Myös Suomen lainsäädäntö on ottanut kantaa tähän, ja vuonna 2002 säädetty "laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta" sanoo aika yksiselitteisesti, että tietyssä hoitoprosessin vaiheessa juridinenkin sukupuoli vaihtuu, ja tämän sitten rekisteriviranomainen vahvistaa. Laki tosin on termivalinnoiltaan vähän epäonninen, seksuaalisuudestahan ei oikeastaan missään mielessä ole kyse.

Kun tämmöisistä asioista puhuessa aika usein on tarvetta verrata transsukupuolisia muihin, tarvitaan myös sukupuolienemmistöön kuuluville jonkinmoinen termi. Mielellään tuo termi saisi vielä olla sellainen, joka ei leimaa vastakohtaansa jotenkin epänormaaliksi, kun nykytiedon mukaan niin ei ole. Luontevimmaksi vaihtoehdoksi tuntuisi tarjoutuvan ottaa latinalaisperäiselle etuliitteelle pariksi sen vastakohta: lähinnä toispuoleista merkitsevälle trans-sanalle tämänpuoleista tarkoittava cis. Ihan samalla tavallahan aikoinaan homoseksuaalille luotiin vastakohdaksi 'normaalin' tilalle heteroseksuaali. Ja taas kielentutkijan kiinnostus herää. :)