Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

25.8.2011 8.47

Säilyykö suomi maailmalla?

Pitkä loma on takana. Loman kohokohtiin kuului sellaisten ystävien tapaaminen, jotka asuvat kaukana ja joita muuten ei juuri näe. Kieliasiat nousivat väistämättä keskusteluihin niiden perheiden kanssa, jotka asuvat ulkomailla. Suomen kielen säilyttäminen ei ole itsestäänselvyys eikä onnistu ilman ponnistuksia ja tietoisia päätöksiä.

Ruotsissa asuvat perhetutut tuntuivat olevan monessa suhteessa vahvoilla: suomi on molempien puolisoiden äidinkieli, sitä puhutaan kotona, mies voi päivittäin käyttää suomea työssään ja myös ystäväpiirissä on suomenkielisiä. Lapsi on päässyt hoitoon suomenkieliselle perhepäivähoitajalle, joka puhuu kaksikielisten hoitolastensa kanssa sekä suomea että ruotsia. Parin päivän keskustelujen perusteella saattoikin havaita, että koko perheen sanavarasto on säilynyt monipuolisena ja rikkaana ja suomen puhuminen on sujuvaa.

Toisenlainen tilanne on Yhdysvalloissa asuvalla perheellä, jossa isä on amerikkalainen ja äiti suomalainen. Isällä on hyvä suomen kielen taito Suomessa asuttujen vuosien ansiosta. Perheen kasvettua Suomessa käynnit ovat harventuneet, mutta tavoitteena on ollut pitää sukulaisuussuhteita ja suomen kieltä yllä. Kaikki lapset ymmärtävät suomea ja vanhimmat puhuvatkin sitä sujuvasti. Tätä on edesauttanut se, että lapset ovat käyneet kotikoulua äidin johdolla. Äiti myönsi, että englanti on kuitenkin vallannut yhä enemmän alaa. Kun oppimateriaali on englanniksi ja ystäväpiiri englanninkielinen, puhe tahtoo kotonakin kääntyä yhä enemmän englantiin. Nuorimman kielitaito vaikutti varsin passiiviselta, ja äitikin joutui ajoittain etsimään sopivia suomenkielisiä ilmauksia.

Täältä käsin on helppo antaa ohjeita, mutta arjen eläminen on eri asia. Vaikka kuinka pitäisin tärkeänä suomenkielistä koulua, mitä tekisin itse, jos tuo valinta tarkoittaisi lapselle pitkää ja turvatontakin koulumatkaa Tukholman vilinässä? Tai jaksaisinko pyykinpesun, ruuanlaiton ja kotiopettajan tehtävien ohella houkutella lapsia suomenkielisten kirjojen ja lehtien pariin tai selvittää, millä nimellä uutta ilmiötä kotomassa kutsutaan?


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

25.8.2011 11.13
Päivi Naskali-Schrank
-
Täältä Etelä-Saksasta voin vastata, että kyllä, suomen kieli säilyy maailmallakin. Esiteini-ikäiset lapseni puhuvat ja ymmärtävät suomea varsin hyvin. Ja opetustyöni kautta (mm. viisitoista vuotta paikallisessa Suomi-koulussa) olen päässyt seuraamaan, että suomen kieltä käytetään paljon.

Mutta toki lasteni, oppilaitteni ja joskus jopa omasta puheestanikin kuulee, että kuulemme ja käytämme päivittäin toistakin kieltä. Tottakai ympäristön kieli vaikuttaa. Eikö se ole ihan normaalia? Joskus suomenkielinen ilmaus ei
juolahdakaan heti mieleen (sellainen hetki
saattaa toki panna suomenmaikan punastelemaan). Joskus taas suomenkielinen sana ei ihan vastaa saksankielistä, silloin on helpompi puhua Biergarteneista ja Weisswursteista.

Olen oppinut suvaitsemaan kahden kielen yhteiselämää ja olen oppinut olemaan vaatimatta liikaa. Tuon tekstissä mainitun Yhdysvalloissa asuvan perheen pyrkimyksiä pitää yllä suomen kielen taitoa kannattaa ennemminkin ihailla. Siis siellä kaukana! Ja vielä ympäristössä, joka ei välttämättä (näin kuvittelen) ihastele yhtä paljon suomea toisena äidinkielenään puhuvia lapsia niin kuin täällä minun kotimaassani (siis eihän täälläkään aina ihastella, mutta mielestäni aika usein kyllä).
25.8.2011 14.05
Hanna Lappalainen
Pahoittelen, jos tekstistäni tuli sellainen vaikutelma, että jotenkin paheksuisin englannin näkymistä suomalais-amerikkalaisen perheen arjessa. Päinvastoin, olen samaa mieltä kommentoijan kanssa siitä, että on todella ihailtavaa, kun vanhemmat ovat tuossa ympäristössä pystyneet ylläpitämään suomen käyttöä ja aivan tietoisesti panostaneet sen hyväksi. Käsitteet hukkuvat usein Suomessa asuvalta suomalaiseltakin, mutta jäin miettimään suomen kielen tulevaisuutta, koska englantia käytettiin perheen kesken nyt huomattavasti enemmän kuin edellisellä tapaamiskerralla.
Tarkoituksenani oli vertailulla vain osoittaa, että toisessa esimerkkiperheessä suomen kielen säilymiselle on paremmat edellytykset. Kyse ei ole siitä, että toinen perhe olisi tästä syystä huonompi vaan että heillä on haastetta enemmän jo pelkästään asuinpaikan maantieteellisestä sijainnista johtuen.
Onnea ja menestystä edelleen Suomi-koulun työlle Saksassa ja muuallakin! Tärkeää ja hienoa työtä!