Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

1.4.2011 15.55

Pilkut paikalleen mainoskampanjalla?

Pari viikkoa sitten luin hikipäässä kymmeniä eri alojen opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä ja yritin antaa niistä palautetta. Kommenttini koskivat paitsi argumentointia, lähteiden käyttöä ja tekstin rakennetta myös oikeakielisyysasioita.

Moni hallitsi kielenhuoltonormit hyvin, osalla oli haasteita usealla eri osa-alueella. Vaikeimmalta näyttivät tuon otoksen perusteella pilkkusäännöt – siitä huolimatta, että olimme yhdessä kerranneet niitä.

Missä vika, kun pilkkusäännöt ym. oikeinkielisyysasiat eivät vain mene perille? Eräs edeltävän kurssini opiskelijoista arveli syyksi ihmisten laiskuutta ja ehdotti, että kielenhuoltajat innostaisivat ihmisiä ryhtiliikkeeseen räväkän mainoskampanjan avulla. Bussien ja ratikoiden kyljissä muistutettaisiin esimerkiksi siitä, että päivämäärämerkinnöissä kuukautta ilmaisevankin numeron perään laitetaan piste (esim. 1.4.).

Uskon kyllä mainosten voimaan. Kotuksessa on toista vuotta pidetty esillä ympäristöasioita. Yhtenä valistuskeinona ovat olleet kulkuväylien varsille kiinnitetyt iskevät kysymykset, joilla testataan vaikkapa lukijan jätteiden lajittelutaitoja: ”Minkäväriseen jätepussiin laitetaan lautasliina?” Samasta lapusta löytyy myös oikea vastaus. Jos lapun lukee joka kerta töihin tullessaan ja ruokatunnilta palatessaan, asia voi hyvinkin upota tajuntaan.

Myönnän olevani pessimistinen kielenhuoltokampanjan suhteen. Ensinnäkään en keksi, kuka suostuisi maksajaksi, kun Kotukselta ja muiltakin humanisteilta on kerta toisensa jälkeen karsittu resursseja.

Vähintään yhtä suuri ongelma on se, että harva oikeasti olennainen normitusasia on ilmaistavissa yhdellä iskulauseella.  En jaksa pitää alkaa tehdä (vs. tekemään) tai kehottaa (vs. kehoittaa) -tyyppisiä nippeliseikkoja kampanjan arvoisina asioina. Pilkkujen paikalla tai sillä, mihin jokin pronomini viittaa, sen sijaan voi oikeasti olla luettavuuden tai ymmärrettävyyden kannalta merkitystä. Minusta ei kuitenkaan ole vääntämään kummastakaan tapauksesta lyhyttä mainoslausetta. Olisiko ehdotuksia?


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele

1.4.2011 16.54
Erkki
Oikotietä ei ole - valitettavasti
Eipä taitaisi auttaa mikään mainoskampanja pilkkusääntöjen parempaan hallintaan. Suomessahan pilkutus on luonteeltaan kieliopillista. Pilkkusääntöjen hallitseminen ja soveltaminen edellyttää siis eräiden kieliopin keskeisten käsitteiden tuntemista. Useimmat kirjoittajat osannevat erottaa pää- ja sivulauseet toisistaan, mutta tuntevatko he sellaiset käsitteet kuin rinnastus ja yhteinen lauseenjäsen? Epäilenpä.

Jos suomen kieliopin peruskäsitteitä ei hallitse, pilkkujen paneminen tekstiin jää arvailujen varaan. Opinnäytetöiden kieliasun yleisimpiä puutteita on myös se, että ns. rinnasteisten rakenteiden symmetria horjuu - varsinkin luetelmissa. Symmetrian noudattaminen edellyttää sekin kieliopin peruskäsitteiden hallintaa. Huonoja malleja tarjoaa usein tutkielmien lähdekirjallisuus.

Missä vika, kun pilkkusäännöt ym. oikeakielisyysasiat eivät mene perille, kysyy Hanna. Oma vastaukseni oli edellä. Parannuskeinoksi suosittelisin - epämuodikkaasti - lisää kielioppia äidinkielen opetukseen.
3.4.2011 9.23
Vesa Heikkinen
Kiitos, Hanna! Minusta ehdotuksesi on paitsi hauska myös kannatettava. Oikeinkirjoituksen ja oikeakielisyyden, ja yleisemmin kielitiedon ja -tietoisuuden, puolesta on varmasti mahdollista kampanjoida monella tavalla.

Millainen mainoskampanja voisi tulla kyseeseen? Tämä pohdituttaa siinäkin mielessä, että juuri mainonta tuntuu olevan se tekstimaailman alue, jossa tahallaan tai vahingossa jatkuvasti rikotaan kaikkia mahdollisia normeja, suosituksia ja käytänteitä.

Kampanjassa pitäisi joka tapauksessa pystyä perustelemaan se, miksi normien yms. hallitseminen on tarpeen. Mihin me tarvitsemme yleiskieltämme?
3.4.2011 14.19
Jukka K. Korpela
Oikotietä ei onneksi ole
Onneksi oikeakielisyyteen ei ole oikotietä. Huoliteltu kielenkäyttö on tärkeä viesti, ja olisi perin ikävää, jos sellaisen viestin voisi lähettää silloinkin, kun se ei lainkaan vastaa todellisuutta.

Tosin esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmien ja jopa selainten oikolukutoiminnot ovat mahdollistaneet sen, että teksti saadaan näyttämään huolitellulta, vaikka se ei ole huoliteltua. Onneksi huolimattomat kielenkäyttäjät eivät yleensä ymmärrä käyttää sellaisia apuneuvoja.

Huoliteltu kielenkäyttö on viesti siitä, että tekstri on muotoiltu ja lähetetty harkitusti ja asiallisesti. Samalla se kertoo, mitä kirjoittaja lukee. Ihminenhän kirjoittaa suunnilleen niin hyvää tekstiä kuin lukee.

Ihmiselle, joka lukee enimmäkseen keltaisen lehdistön lööppejä, tv-ohjelmien tekstityksiä ja viihdepainotteisia nettisivuja, on ihan turha opettaa pilkku- tai oikeinkirjoitussääntöjä. Jos vastoin kaikkea järkeä jotain menisi perille, se vain vääristäisi hänen kirjoittamiaan tekstejä luomalla niihin sellaista asiallisuuden vaikutelmaa, joka ei vastaa niiden sisältöä.

Oikeinkirjoituksen, oikeakielisyyden ja muun sellaisen opettaminen on ajanhaaskausta tai pahempaa, ellei kyse ole sellaisesta tekstin viimeistelystä, josta oppilaat todella janoavat saada tietoa. On ilo opettaa sellaisia asioita ihmisille, joiden kielenkäyttö jo on mainiota, koska he lukevat kirjoja ja arvostavat kieltä ja lukijoitaan ja haluavat vielä antaa viimeisen silauksen teksteilleen.

Jos sen sijaan yritettäisiin tyrkyttää pilkkusääntöjä ihmisille, joille on ihan normaalia käyttää vittu-sanaa välimerkkinä ja jotka aivan sujuvasti kirjoittavat ostos keskuksen meikki tarjouksesta tai urheilu autoista, niin se olisi paljon naurettavampaa kuin taidatte osata kuvitellakaan. Jos ihmisiä ei saada lukemaan kirjoja, ei pidä yrittää saada heitä kirjoittamaan sellaisella tyylillä, että he muka joskus olisivat vapaaehtoisesti lukeneet kirjan.

Kieliopin opettaminen on tietenkin vielä turhempaa kuin oikeakielisyyden opettaminen, koska se ei palvele mitään näennäistäkään tarkoitusta (oppilaiden maailmankuvan mukaan). Me toki tiedämme, että kielioppi on paitsi jännää myös tarpeellista oikeakielisyysasioiden analysoinnissa ja oppimisessa, mutta ”so what?”
4.4.2011 13.52
Erkki
Voisiko sääntöjä yksinkertaistaa?
Jos suomen pilkkusääntöjä muutettaisiin vapaampaan suuntaan, ”menettäjiä” olisivat ainakin ne kirjoittajat, jotka hallitsevat nykyiset säännöt hyvin ja haluavat noudattaa niitä käytännössä.

Riittäisikö suomessa pilkunkäytön ohjeeksi, että pilkkua käytetään selvyyden vuoksi (tai vaatiessa) erottamaan toisistaan virkkeen lauseita, lauseenosia, lisäyksiä yms.?

On toki tunnettuja tapauksia, joissa pilkun käyttö kannattelee merkitystä. (Esim. Armoa, ei Siperiaan. Vrt. Armoa ei, Siperiaan.) Mutta nämä ovat marginaalisia ilmiöitä, ja ääneen luettaessa niissä on pilkun kohdalla lisäksi pieni tauko.

Redundanssista on kritisoitu sääntöä, jonka mukaan sivulause erotetaan aina päälauseesta pilkulla, vaikka sivulauseella on omat tuntomerkkinsä: alistuskonjunktio tai kysymys- taikka relatiivisana.

Kokemukseni mukaan opiskelijat kyllä osasivat kielenhuollon harjoituksissa ratkaista pilkkutehtävät, mutta omaa tekstiä tuottaessaan he eivät muistaneet tai noudattaneet sääntöjä. Pahinta oli, kun jotkut panivat pilkkuja kohtiin, joihin ne eivät mitenkään sopineet. Se jos mikä haittasi luettavuutta ja ymmärrettävyyttä.
4.4.2011 14.06
Vesa Heikkinen
Erkki, tuli mieleen yleisempi ajatus tuosta puheenvuorostasi: jos jotain yleiskielen normia väljennetään, ei se kai tarkoita sitä, että vanhan normin mukaisesti ei saisi kirjoittaa. Valinnanvara vaan lisääntyy. Ne, jotka haluavat, voivat edelleen vallan hyvin kirjoittaa vanhan eli tiukemman normin mukaisesti.
4.4.2011 15.53
Kielimies
Että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, vaikka, kuin...
Pilkkusääntöjen mekaaninen opiskelu on aiheuttanut mm. sellaisen hyperkorrektiuden muodon kuin "Matti on pitempi, kuin Pekka". Joidenkuiden teksti voi olla muuten oikeastaan pilkutonta, mutta "kuin"-sanan eteen pilkku aina jostain ilmaantuu.
4.4.2011 23.39
Erkki
Vastaus Vesalle
Olen ymmärtänyt asian olevan juuri niin kuin Vesa sanoo: kun yleiskielen normeja väljennetään, tarkoituksena on lisätä kirjoittajien valinnanvaraa. Vai muistaako joku viime vuosikymmeniltä sellaista norminmuutosta, joka olisi tehnyt vanhasta käytännöstä kerta kaikkiaan virheellisen?

Joskus normin väljentyminen kyllä voi saada vanhan käytännön mukaisen ilmauksen kuulostamaan tyyliltään kohosteiselta ellei peräti häiritsevän oikeaoppiselta, esim. viive : viiveellä (väljä) t. viipeellä (tiukka).

Nykynormien mukaan verbien passiivikongruenssi eli kaksoispassiivi (esim. ei oltu tehty) taitaa olla vielä yleiskieleen kuulumaton. Mutta jos se hyväksytään vaihtoehdoksi, saattaa nykyinen normimuoto (ei ollut tehty) jäädä käytännössä oikeakielisyysfriikkien omaisuudeksi.
6.4.2011 12.53
Vesa Heikkinen
Erkki, varmasti on niin, että yleensä normien väljennys seuraa sitä, mitä kielenkäytössä yleisesti tapahtuu. Aiemmin suositettu muoto voi siis joidenkin mielestä olla tyyliltään esimerkiksi vanhahtava. Normin väljentäminen ei aiheuta tätä tyylitulkintaa, vaan oikeastaan todentaa sen tai jopa suoranaisesti seuraa siitä?

Ks. passiivista esim. http://www.kotus.fi/?i=495&s=2612#faq_495