Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

11.10.2011 14.00

Kun yksikin biisi on liikaa

Lähipiiriini kuuluu vireä eläkeläinen, jonka mittarissa on jo 80 ikävuotta.

Hän on henkisesti terävä ja seuraa ihailtavan intensiivisesti omaa aikaansa. Häneltä löytyy myös ymmärrystä ja tukea nuorille. Niinpä hän on omassa yhteisössään, kotiseurakuntansa piirissä, monesti toiminut sillanrakentajana eri-ikäisten välillä silloin, kun musiikkimaut ja pukeutumistyylit eivät ole kohdanneet.

Jossain kohdassa raja kuitenkin tulee vastaan; kaikkea ei voi suvaitsevaisinkaan suvaita.  Viime viikonlopun keskusteluissa paljastui, että tässä tapauksessa raja menee biisin kohdalla. Kun nuorisopastori juontaa hengellistä tilaisuutta ja ilmoittaa, että seuraavaksi lauletaan biisi, silloin sydänalassa värähtää. Sama sana saa myös TV7:n uskollisen katselijan sammuttamaan vastaanottimen tai vaihtamaan kanavaa. Nuorten biiseissä, siis lauluissa, ei ole useinkaan mitään vikaa, vaan vika on ainoastaan sanassa, jolla niitä nimitetään.

Kyse ei ole ymmärrysongelmasta, sillä asiayhteys on opettanut, mitä tapahtuu, kun ”otetaan yks biisi”. Merkityksetöntä ei ole kuitenkaan sanan vieraslähtöisyys, sillä sukupolvelle, jolla ei ole ollut mahdollisuutta kielten opiskeluun, biisi ja muut nuoret lainat edustavat maailmaa, johon ei ole pääsyä. Yhteentörmäys syntyy myös siitä, että arkinen slangi-ilmaus esiintyy hengellisessä kontekstissa, jossa on totuttu juhlavampaan kielenkäyttöön. Kuten vaatteet ja aatteetkin, myös sanat erottavat sukupolvia ja erilaisia sosiaalisia ryhmiä toisistaan.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

11.10.2011 14.44
Ei-eläkeläinen
Miten ihmeessä biisi-sanan ymmärtämisellä olisi mitään tekemistä iän tai vieraiden kielten oppimisen kanssa? Sen ymmärtää jokainen virkeä ja väsähtäneempikin ihminen, nuori tai eläkeläinen. Eikä biisissä ole mitään vikaa, sanana.

Se vain kuuluu tiettyyn rekisteriin. Sitä voidaan käyttää monissa tilanteissa luontevasti. Niihin tilanteisiin, jotka edellyttävät muuta rekisteriä, se ei kuulu! Niissä se ärsyttää - eikä yksin virkeitä eläkeläisiä.
11.10.2011 15.25
Erkki
Entä "piisi"?
Tätä ongelmaa voisi laajentaa siihen suuntaan, että "biisin" alkukirjain taitaa olla ihan kotoista pohjaa. Asiaa on käsitelty mm. täällä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/biisi-vai-piisi-t9792.html
14.10.2011 9.00
Hanna Lappalainen
Ei-eläkeläiselle: ei kyse ole ymmärrysongelmasta, vaan siitä, mikä itsekutakin ärsyttää eri tilanteissa. Oman kokemukseni perusteella eri ikäpolvien välillä on eroa siinä, mitä rekisteriä pidetään sopivana esim. hengelliseen tilaisuuteen. Nuorten mielestä biisissä ei ole sellaisessakaan tilanteessa mitään vikaan, vähän vanhempien mielestä on. Se, että sana on vierasperäinen, ei tarkoita sitä, ettei sitä ymmärrettäisi, mutta vierasperäisyys jo itsessään voi olla ärsytyksen aihe varsinkin silloin, kun muut kielet ovat vieraita.
21.10.2011 16.39
Marja
Biisi välillä pistelee...
Sanoilla on todellakin tunne- ja kokemusmerkityksensä. Omasta mielestäni uudempaan ja "kevyempään" hengelliseen musiikkiin sana biisi voisi hyvinkin luontua. Sen sijaan virsistä, klassisesta musiikista, liedistä tms. puhuttaessa biisi-sana tuntuisi olevan väärässä seurassa - minun korvissani. Sanatkin kuluvat ja tahraantuvatkin joskus...
21.10.2011 17.59
Kiva ja nuorekas
Kukaanhan ei synny suomenkielen- eikä muunkaan kielen taitoisena. Jos heti omista ristiäisistään alkaen kuulee virttä kutsuttavan biisiksi, niin sitä voi alkaa pitää ylevänä yläkäsitteenä erilaisille laulahduksille.

Viidentoista vuoden kuluttua rippijuhlissa pappi-parka, joka halusi olla kiva, nuorekas ja edistyksellinen, huomaakin puhuvansa setien yleiskieltä, kun taas lapset ovat keksineet ihan muun tavan puhua näistä.. öh, tsipaleista.
Ja lapset kuuntelevat huuli pyöreinä, muut hivenen ärtyneinä, kun pappi alkaa yrittää taas leikkiä kivaa, nuorekasta jne.