Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

9.10.2009 14.45

Kielentutkija salapoliisina

Uskon ratkaisseeni keskiviikkona arvoituksen: tunnistin puhujan syntyperäiseksi helsinkiläiseksi pelkästään hänen puhetapansa perusteella.

Osallistuin pari päivää sitten akateemiseen seminaariin, jossa oli useita esiintyjiä. Yhtä puhujaa kuunnellessani huomasin kiinnittäväni huomiota paitsi esityksen sisältöön myös hänen puhetapaansa. Olin hyvin nopeasti vakuuttunut, että hänen täytyy olla helsinkiläinen. Huomio ei ollut sen enempää negatiivinen kuin positiivinen.

Sorruin pohtimaan, mihin tulkintani perustui. Ensi havaintoni oli, että esiintyjä käytti paikoitellen hyvinkin kirjakielisiä ilmauksia, mutta puheen yleissävy oli varsin puhekielinen. Tämä oivallus ei kuitenkaan ollut riittävä – puhekieltähän on monenlaista. Monet piirteet ovat käytössä ympäri Suomen, eikä esimerkiksi ilmaisujen korkee keski-ikä tai monta vaihtoehtoo voi päätellä, mistä niiden käyttäjä on kotoisin.

Mutta sitten haaviin tarttui lupaavampia ehdokkaita: nappasin puheenvirrasta sellaisia muotoja kuin viis prosenttii, sen takii ja opiskeluu. Näitä ii- ja uu-loppuisia muotoja käytetään huomattavasti suppeammalla alueella kuin ee- ja oo-loppuisia muotoja.

Lisätodisteita? Puhuja käytti toistuvasti ja painokkaasti -pronominia, ja hänen ässänsä ääntyi hyvin edessä ja kuulosti melko sihisevältä. En tehnyt gallupia, olivatko muut kuulijat tehneet saman päätelmän, enkä ole tarkistanut diagnoosin oikeellisuutta. Kiinnostavampaa kuin se, osuinko oikeaan, on se, että vähäisen tuntuiset piirteet herättivät näin vahvoja mielikuvia.

Toivottavasti muut eivät eksy toisten puheita kuunnellessaan näin pahasti harhapoluille kuin me hassut kielentutkijat. Väitän kuitenkin, että me kaikki teemme tiedostamattamme päätelmiä toisista heidän puhetapansa perusteella. Nämä päätelmät eivät perustu välttämättä pelkästään kieleen vaan myös esimerkiksi puhujan ulkoiseen olemukseen. Harvemmin mietimme, miksi jo lyhyen juttutuokion jälkeen saattaa olla vankka tunne siitä, että toinen on korkeasti koulutettu, kotoisin Savosta tai äidinkieleltään ruotsinkielinen, vaikkei näistä asioista ole ollut sanallakaan puhetta.

Päätelmien tekeminen ja kielisalapoliisin työ on hauskaa, mutta siinä on vaaransa. Siinä voi kokeneempikin erehtyä pahan kerran.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja