Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

21.1.2013 16.57

Helsingin puhekieltä kolmelta eri vuosikymmeneltä

Millaista Helsingin puhekieli oli 1970- ja 1990-luvulla, millaista se on nyt 2010-luvulla? Miten kieli on muuttunut, ja mitä yksilön kielelle tapahtuu 40 vuodessa? Näihin kysymyksiin on mahdollista etsiä vastauksia tänä vuonna toteutettavan aineistohankkeen ansiosta.

Yksi meitä sosiolingvistejä kovasti askarruttava kysymys on kielen muuttuminen. Alan pioneerin William Labovin keskeisiä oivalluksia oli se, että muutoksiin voidaan päästä käsiksi ja niitä voi jopa ennustaa pelkästään nykypuhekieltä tutkimalla.

Ratkaisu on tarkastella eri ikä- ja sosiaaliryhmien kieltä ja tehdä havaintoja, onko näiden ryhmien välillä systemaattisia eroja. Jos piirteen x osuus on sitä vähäisempää, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse, voidaan päätellä, että x on väistymässä kielestä. Ja jos nuoret suosivat piirrettä y enemmän kuin vanhemmat, voidaan olettaa sen olevan vahvistamassa asemiaan.

Tällaiseen näennäisaikaiseksi tutkimukseksi kutsuttuun menetelmään liittyy omat ongelmansa. Siksi sen rinnalle tarvitaan reaaliaikaista tutkimusta eli sitä, että samaa yhteisöä ja jopa samoja yksilöitä tutkitaan uudestaan. Näin voidaan tarkistaa, onko muutos todella tapahtunut. Joskus käy ilmi, että kyse onkin ollut vain tiettyyn ikäkauteen liittyneestä muotipiirteestä.

1960-luvulle saakka puhekielen tutkimus keskittyi maaseutumurteisiin, sillä kaupungeissa puhuttuja kielimuotoja pidettiin sekoittuneina ja muutenkin vähemmän kiinnostavina. Sosiolingvistiikan rantauduttua Suomeen 1970-luvun alussa käynnistettiin laajamittainen Helsingin puhekielen tutkimushanke, jossa haastateltiin liki 150 syntyperäistä helsinkiläistä. 1990-luvulla tutkimus toistettiin hieman pienemmässä mittakaavassa: haastateltiin mahdollisimman monia 1970-luvun tutkittavista sekä uutta nuorten ryhmää. Näistä aineistoista mm. Heikki Paunonen on julkaissut lukuisia tutkimuksia.

Nyt kun on kulunut 40 vuotta ensimmäisistä nauhoituksista ja 20 vuotta edellisestä kierroksesta, on aika lähteä etsimään jälleen samoja helsinkiläisiä haastateltavia ja tavoittaa uusi nuorten ryhmä. Tähän Koneen Säätiön rahoittama, juuri käynnistymässä oleva hanke antaa mahdollisuudet. Se, että saman kieliyhteisön tutkimus ulottuu 40 vuoden ajalle ja joitakin yksilöitä päästään toivottavasti tutkimaan jo kolmannen kerran, on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista. Siksi varmasti perästä kuuluu.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

1.3.2013 15.50
Ansku
ikäkausi, muotisanat
nuoret aikuiset 'komppaavat'

kun etsin selitystä sanalle, luin netistä jonkun sananselittäjän arvion, että 'kompata' perustuu sanaan 'company'
(olla samaa mieltä, kannustaa)

sanaan törmää niin usein, että kiinnostaisi tietää sen etymologia.
kotuksen sanastosta en sanaa löytänyt

'kompata' on varmaan laajemminkin käytössä kuin vain pääkaupunkiseudulla

4.3.2013 18.23
rw
Taustoittaa Anskua
Svenska akademins ordlista: "kompa v. -de (vard.) ackompanjera". Säestämisen merkityksessä sana on Helsingin puhekielessä esiintynyt muistini mukaan aina, Heikki Paunosen mukaan 1940-luvulta saakka, eikä merkityssiirtymä abstraktiin mielipiteen säestämiseen ole kovin pitkä.