Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

17.2.2011 10.10

Hei vai moi?

Ei ole lainkaan yhdentekevää, kummalla noista pikkusanoista aloittaa keskustelun. Väärä avaus voi karkottaa puhelinmyyjältä asiakkaan, ja Lapissa moikkailija leimautuu heti eteläläiseksi. Vielä nolompaa on, kun bussikuski ei tervehdi lainkaan.

Kaupassa ymmärretään tervehtimisen merkitys, ja niinpä myyjä yleensä tekee aloitteen. Ruuhkaisella kioskilla ei asiakkaan ole aina välttämätöntä vastata tervehdykseen, vaan hän voi suoraan siirtyä asiansa esittämiseen. Mm. tällaisia havaintoja tekivät suomen kielen opiskelijat joulu-tammikuussa tarkkaillessaan eri tilanteissa tervehdyssanojen käyttöä.

Millä perusteella myyjä sitten valitsee tervehdyksensä? Merkitystä on ainakin iällä mutta monen havaintojen mukaan myös sukupuolella. Varsinkaan eläkeikäisiä naisia ei tervehditä moi-sanalla, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla keski-ikäisistä naiselle sanotaan todennäköisimmin hei ja miehelle moi.

Moni opiskelija arveli omaankin asiakaspalvelukokemukseensa pohjautuen, että myös asiakkaan ulkoisella olemuksella on vaikutusta tervehdyssanan valintaan. Eräs heistä päätti testata asiaa pienimuotoisella kokeella: Hän asioi neljässä eri liikkeessä useita kertoja kahteen erityyliseen asukokonaisuuteen pukeutuneena.  Koe antoi näyttöä, että pukeutumisella saattaa olla merkitystä. Asussa, jota hän luonnehti asialliseksi ja naiselliseksi, häntä tervehdittiin Stockmannin kosmetiikkaosastolla ja Vehon autokorjaamossa muodollisemmin kuin silloin, kun hän kävi kyseisissä paikoissa rennon urheilullisessa asussa

Erityisen tärkeitä tervehtiminen ja sen tapa ovat silloin, kun myyjä on provisiopalkalla. Puhelinliittymiä myyvän onkin oltava hyvin herkkä tervehdystä valitessaan, jotta hän onnistuisi tekemään asiakkaaseensa mahdollisimman positiivisen vaikutuksen.

Valitettavasti samanlaista paneutumista tervehtimiseen ei näytä olevan bussikuskeilla. Jopa silloin kun asiakas tekee aloitteen, vastausta ei kuulu tai se on korkeintaan epäselvä murahdus. Jos HSL haluaa kohottaa imagoaan, tässä olisi yksi kehittämisen paikka.

Tämä opiskelijoiden havaintoihin perustuva kirjoitussarja päättyy tällä erää.  Onkin aika lausua kiitokset aineiston kokoajille.  Millaista kielessä ilmenevää vaihtelua kannattaisi tarkkailla seuraavaksi?


Palaa otsikoihin | 13 puheenvuoroa | Keskustele

18.2.2011 0.09
Maa kutsuu!

Täällä Maa-planeetalla on tiedetty jo pitkään, että pukeutuminen vaikuttaa paitsi asiakaspalveluun, myös moneen muuhunkin asiaan.
18.2.2011 0.31
Ville E.
Lisähämmennystä
Entäs "terve"? Huomaan kaupan kassalla asioidessani vaihtelevani sanojen "terve" ja "moi" välillä. "Terve" on tyypillisempi iäkkäämpien tai vieraiden kasvojen kanssa asioidessa, "moi" taas tutumpien ja nuorempien kanssa. Tosin voi olla, että heillekin sanoo "terve", jos vastaanotto on aiemmilla kerroilla ollut jäykähköä – ja kenties toisin päin, jos iäkäs kassahenkilö on osoittautunut rempseäksi.
18.2.2011 9.13
tervehtijä
Busseissakin tervehditään
Olen hieman eri mieltä havainnosta, että linja-auton kuljettajat eivät tervehdi. He eivät ehkä tervehdi keskustan alueella, mutta metron liityntäliikenteen busseissa tervehditään suomeksi monen kielen suomen aksenteilla. Sanotaan huomenta, päivää - ja päätepysäkillä joskus toivotellaan hyvät päivänjatkotkin.

Samoin kun päästään keskustasta Pitkänsillan yli matkanteossa, kuljettajat tervehtivät tervehtivää matkustajaa - yleensä neutraalilla heillä.

Paikka ja tilanne vaikuttavat omien arkihavaintojeni mukaan enemmän tervehtimiseen kuin yritys, jossa kuljettaja työskentelee. Helsingin sisäistä liikennettähän hoitaa HBL:n lisäksi (Helsingin Bussiliikenne) moni muukin yritys.
18.2.2011 11.26
Joel Alvar Henkinen
Olen huomannut täydellisen lukkoon menemisen kassalla, jos minä asiakkaana joudun tervehtimään ensin. Ensinnäkin ostotapahtuma ei varsinaisesti ala koskaan jos tervehdystä ei kuulu ja myyjä vain lappoo tavaroita. Tulee olo että minua ei huomattu. Jos rohkaistun ja tervehdin ensin, saan toisinaan aivan normaalin vastauksen, yleisemmin kuitenkin anteeksipyytelevän ja nolostuneen sellaisen. Näissä tilanteissa olenkin päättänyt kokonaan olla tervehtimättä, joskin normaalit kiitokset ja ei kiitokset on helppo ujuttaa tähänkin kanssakäyntiin.
18.2.2011 14.17
jane
Tervehdys riippuu myös myyjien iästä. Itse olen huomannut, että nuoret myyjät tervehtivät paljon iloisemmin ja avomielisemmin kuin monta vuotta työssä olleet keski-ikäiset.
18.2.2011 20.07
keskustelija
Bussikuskien tervehtimisestä
No ainakin omalla palvelualakokemuksella ei kauheasti huvita tervehtiä ihmisiä, jos tervehdyksiin ei vastata. Todella monet ihmiset eivät tervehdi bussikuskia. Ei kovin montaa kertaa viitsi itsekään tervehtiä, jos kukaan ei vastaa, tulee itselle aika pöljä olo. Ei bussikuski ole tällaisessa asiassa sen karaistuneempi jatkamaan tuuleen huutamista kuin kuka tahansa muukaan.
19.2.2011 0.44
Jukka K.Korpela
Moikkaaminen on tuttavallista
Enpä muista, että tuntematon olisi koskaan sanonut minulle ”moi”. Ei se minusta ole aluekysymys, vaan ”moi” vastaa lähinnä vanhanaikaista sinuttelua. Voi olla, että minua on joskus yllättäen moikattu, mutta olen kai sulkenut puhelimen tai korvani saman tien.

Toisaalta ei minua moikkaaminen niin häiritsisi kuin puhelinmyyjän ilmeisen opeteltu ”Täällä Paavo Kuopiosta, terve!” Mikähän olisi sivistynyt tapa ilmoittaa, että aikuiset ihmiset eivät esittäydy tuntemattomille pelkällä etunimellä?
21.2.2011 23.46
Late
Paavo Kuopiosta moi
Vastaat kohteliaasti: "Anteeksi nyt en kuullut sukunimeä. Kuka puhuu? Paavo..?"
22.2.2011 12.17
Kielimies
Hyvää päivää!
Pohojosen pojan suuhun "moi" taipuu sangen huonosti - ja maistuu pahalta. Miksi apinoisin ylettömästi levinnyttä muotisanaa, joka ei kuulu murteeseeni eikä idiolektiini? On suorastaan tragikoomista kuunnella sellaisten "moi"-hoentaa, joiden murteeseen ja kielenkäyttöön se ei ole aiemmin kuulunut.

Myyjien moi-tervehdykseen vastaan "hei". Saatanpa joskus sanoa ihan piruuttani "päivää". Se kun tuntuu unohtuneen niin tyystin, että sen sanoja saa osakseen ansaitsematonta (sanatonta) ihmettelyä - jopa soittaessaan tuntemattomalle.
22.2.2011 16.05
Vesa Heikkinen
Moi!

Hyvinhän tuo mukava "moi" sopii minunkin lappilaislähtöiseen suuhuni! Kaikesta sitä jaksetaankin ärsyyntyä!
24.2.2011 9.47
Hanna Lappalainen
Terve ym.
Kiinnostavaa keskustelua! Sekä oman aiemman tutkimukseni että monen opiskelijam havaintojen perustella terve-sanaa käyttävät enemmän miehet kuin naiset ja naiset useammin silloin, kun tervehdittävä on mies.

Tosi on, että bussibuskeja on moneen lähtöön. Itsellänikin on toki kokemuksia kohteliaista kuskeista. Tähän tutkimukseen sattuneissa pistokokeissa tulokset olivat kuitenkin varsin masentavat.
26.2.2011 12.57
Tilanteen mukaan
Moro!
Pohjoisessa tervehdin hei tai terve, etelässä moi tai hei ja Tampereella moro. Ja Kuopion torilla päevee. Vaikka siitä en ole aivan varma, etteikö se savolaisten puolelta olisi vähän alkuasukkaan esittämistä turistille.

Itselleni kesti vähän aikaa tottua eteläsaksalaisten Gruss Gott- tervehdykseen ventovieraana kaupan kassallakin. Muutamassa päivässä se kuitenkin alkoi omaan korvaankin kuulostaa vain tavalliselta kohteliaalta tervehdykseltä, ilman uskonnollisia merkityksiä.

Itäeuroopassa servus on hyvin käyttökelpoinen, Unkarissa szia, ja yleensä kaikkialla käy amerikanenglannista hi!

Kyllä ihmisen suuhun useampiakin tervehdystapoja mahtuu. Suomalaisista tervehdyksistä moro on itselleni jotenkin paras. Lyhyt, napakka ja ryhdikäs. Kaiken kaikkiaan hyvä sana. Moro.
8.3.2011 11.57
pekka välieuroopasta
että jaa

noihin keskieurooppalaisiin tervehdyksiin: Grüß`Gott on etelä-Saksassa ja Itävallassa käytetty termi ja liittyy kyllä uskonnolliseen eli katoliseen perinteeseen; pohjois-saksassa ei sitä kukaan käytä ja siellä ollaankin jo luterilaisia. Itse käytän Itävallassa guten Tag´ ia, mikä on neutraali vastaten suomen hyvää päivää.
Servus-sanan käyttö kyllä rajoittuu Itävaltaan eikä itä-Eurooppaan (paitsi jos on sitä mieltä että Itävalta on jo itä-Eurooppaa), missään muualla sitä ei käytetä,- tarkoittaa merkityksellisesti: olen käytössänne, palvelijanne.