Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

10.2.2011 16.20

Hän vai se?

Edellisessä kirjoituksessani pohdin puhuttelumuodon valinnan vaikeutta, sinä vai te? Samantapaista kamppailua olen käynyt 3. persoonan pronominien kanssa.

Omasta murretaustastani johtuen minulle on luontevinta viitata ihmisiin se- ja ne-pronomineilla. Mutta entä jos puhekumppani käyttää poikkeuksetta omasta lapsestaan hän-sanaa? Särähtääkö hänen korvaansa, jos tulen sanoneeksi se hänen pienestä kullannupustaan? Koulussa olemme oppineet, että ihmisiin kuuluu viitata hän- ja he-pronomineilla, se ja ne on varattu eläimille, asioille ja olioille. Osa kokee, että tämä kirjakieleen tehty sääntö sopii myös puhekieleen. Toisille hän ja he ovat luontevia oman murteen kautta.

Aivan tuoretta tietoa tämän piirteen nykytilanteesta sain jälleen opiskelijoiden keräämistä havainnoista. Kurssilaiset olivat valinneet kekseliäästi tarkkailunsa kohteeksi monenlaisia tilanteita: televisio- ja radio-ohjelmia, oppituntitilanteita sekä perheenjäsenten ja tuttavien välisiä keskusteluja, jotka oli käyty eri puolilla Suomea.

Havainnot osoittivat, että pronomineilla on monenlaista työnjakoa. Puhuja, joka suosi se-muotoa, saattoi käyttää hän-sanaa puhuessaan jostakusta leikittelevässä sävyssä tai halventavassa merkityksessä. Tai sitten päinvastoin: Inhimillinen tekijä -ohjelmassa haastatellun äidin puheessa oma tytär oli hän, mutta tytärtä hyväksikäyttänyt mies se.  Eräs radiotoimittaja vaihteli pronominia sen mukaan, missä roolissa toimi. Kun hän jutteli leppoisasti haastateltavan kanssa, puheessa vilahtivat se ja ne, mutta kun sama toimittaja asettui juontajan rooliin ja esitteli seuraavaa levyä, hän viittasi artisteihin he-pronominilla.

Muutamat kiinnittivät huomiota myös siihen, että valinnan pronominien välillä voi myös välttää toistamalla puheena olevan henkilön nimeä. Pidemmän päälle se käy kuitenkin hankalaksi.

Moni opiskelija vaikutti pettyneeltä tuloksiinsa: taivalkoskelaisten sukulaisten keskusteluista ei löytynyt yhden yhtäkään hän-sanaa, ja (muistaakseni) Pressiklubista se-muoto loisti poissaolollaan. Tutkijan näkökulmasta kaikki tulokset ovat kuitenkin yhtä kiinnostavia. Yhteen koottuna ne viittasivat vahvasti siihen, että pronominien käytössä on edelleen alueellisia eroja. Esimerkiksi helsinkiläisissä perhekeskusteluissa hän-muodolle ei näyttänyt olevan juuri sijaa, mutta Lounais-Suomessa nuoretkin suosivat sitä runsaasti. Yhtä lailla ilmeistä on tilanteinen vaihtelu: arjessa moni pärjää pitkälle se-sanalla, mutta hän-pronominille on edelleen kysyntää virallisemmissa tilanteissa.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

10.2.2011 17.08
Hän söi juuri koirankeksin
Monet tuntemani turkulaiset viittaavat puhekielessä muihin ihmisiin (jotkut jopa lemmikkieläimiinsä) sanalla "hän"; muualta kotoisin olevat taas sanovat luontevasti "se". Luulen, että jokainen tajuaa, että kyseessä on alueellinen murreilmiö, eikä "hän" tai "se" -pronominien käyttöön liity mitää sen kummempaa arvolatausta, jollei niitä sitten käytetä tahallaan ironisesti tms. Kukin puhuu murteellaan!

Tilanteissa, joissa puhutaan kirjakieltä, kaikki (siis ihmiset, jotka ylipäänsä hankkiutuvat tilanteisiin, joissa kirjakieltä on puhuttava) kai tuntevat pronominien "hän" ja "se" käyttötarkoituksen ja osaavat käyttää niitä oikein.
10.2.2011 21.24
Pertsa
Hän joka...
Toimittajat viittaavaat nykyään usein hän-pronominilla oudosti.

"Hän, joka juoksi liiterin taakse..." Luontevampi olisi mielestäni: "Se, joka juoksi liiterin taakse..."

Mitä lie hyperkorrektiutta, mutta oikein muotia tämä on nykyään sanomalehtikielessä. Pankaapa merkille.
11.2.2011 9.20
Laura Kataja
Hän, joka...
Hyperkorrekti tuo muoto nimenomaan lienee. Muistan tuota paukutetun jo minun koulua käydessäni (1970-luvulla), ja silloin jäi mieleen että ainoa paikka johon se "hän joka" kuuluu on Hoosianna-hymni: "hän joka tulee Herran nimeen..." Jossa lause on ensinnäkin juhlava ja arkaainen ja toisekseen merkityskään ei ole ihan sama kuin noissa arkisissa "se joka on ostanut vialliset vitkuttimen, voi ottaa yhteyttä..."
16.2.2011 9.37
Sussu K.
"Hän kääntyy kun hän on valmis"
Minä olen kiinnittänyt huomiota neuvolaihmisten tapaan puhua sikiöstä "hänenä". Minulle on luontevinta puhua ihmisistä "se"-pronominia käyttäen, joten vielä syntymättömän lapsen hänittely tuntuu hyvin ylikorrektilta. Muistelenpa, että jopa ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa, jonka aikaan taimi oli vasta muuttunut alkiosta sikiöksi, jolla oli mittaa kolmisen senttiä, puhui tutkimuksen tehnyt hoitaja "hänestä". Ilmeisesti "hän"-pronominin käytöllä halutaan välttää loukkaamasta tulevia vanhempia (vaikka nämä itse kuinka puhuisivat "siitä").
18.2.2011 14.21
sehän
tilanteen mukaan
Puhuessani ihmisistä, eläimistä ym. käytän lähes aina se-muotoa. Tämä on, ainakin itselleni, luontevaa ja paremman kuuloista. Mutta kirjoittaessani jotain tekstiä, käytän poikkeuksettta ihmisistä sanaa hän. Jo tästä, yhden ihmisen kohdalla tapahtuvasta persoonamuutoksesta huomaa, kuinka riippuvainen puhtetyylimme on asiayhteydestä.
23.8.2012 10.15
Kymenlaaksolainen
Kiitos!
Eilen illanistujaisissa ystäväni taas kerran huomautti minulle 'hän'-pronominin käytöstä: "Hän ja hän. Eikö sillä ole nimeä?" Ystäväni mielestä hän-pronomini kuulostaa ylityyliseltä ja juhlalliselta, jotenkin henkilön tärkeyttä ylenpalttisesti korostavalta. Asia on ruvennut minua kovasti kiusaamaan, joten tänään päätin googlata aiheeseen liittyviä tekstejä, ja löysinkin melkein heti tämän mainion tekstin ja keskustelun. Mikä helpotus, tästäkin voi siis olla eri mieltä! Mainittakoon vielä, että suomi ei ole äidinkieleni, mikä selittänee sen, että 'kielikorva' ei toimi!