Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hanna Lappalainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hanna Lappalainen toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingissä
mutta tarkkailee kielenkäytön ilmiöitä myös asuinseudultaan
Etelä-Karjalasta käsin. Hän on työskennellyt aiemmin Kotuksessa ja
tutkinut mm. vuorovaikutusta Kelassa ja R-kioskilla.

Hanna Lappalainen

20.6.2012 8.43

Ettei muka VR tiedota!

VR on saanut viime vuosina osakseen enemmän julkisuutta kuin on varmaan toivonut. Erityisesti se oli median hampaissa toissa talvena, kun liikenne takkusi. Silloin moni valitteli niukkaa tiedottamista. Itselläni on päinvastaisia kokemuksia.

Olen ilmeisesti ollut poikkeuksellisen onnekas, sillä viikoittaisesta matkustamisestani huolimatta en ole kovin monta kertaa ollut pahassa pulassa. Enkä voi sanoa kärsineeni huonosta tiedottamisesta. Itse asiassa sanoisin melkein päinvastoin: kun junaan pääsee, siellä kyllä kuulutuksia riittää. Nauhalta tulevien vakiotiedotusten lisäksi konduktöörit varmistavat moneen kertaan, että matkustajat ovat oikeassa junayksikössä, ja jos juna hetkeksikään pysähtyy, on kuljettaja saman tien äänessä. Tämän lisäksi ravintolavaunusta ehtii Helsingin ja Lappeenrannan välillä tulla parikin mainosiskua. Kun yrittää uppoutua töihinsä, jatkuvat keskeytykset välillä häiritsevät.

Toisaalta spontaanit tiedotukset tarjoavat tutkijalle kiinnostavaa materiaalia. Varsin usein näissä idän pikajunissa huomaa, että ravintolavaunun työntekijällä tai konduktöörillä on itäsuomalainen tausta. Osa revittelee murteellaan reilusti, mutta savolaisuus saattaa paljastua silloinkin, kun puhuja ilmiselvästi pyrkii kirjakieliseen ilmaisuun. Sen kuulee vaikkapa lopputoivotuksesta, joka itäsuomalaisittain äännettynä kuuluu suunnilleen näin: ”Oekeen viihtyissää matkkaa.”

Ravintolavaunun kuulutukset ovat kiinnostavia myös siinä mielessä, miten matkustajia houkutellaan ostamaan ”kahvi pullan kera”. Eilinen mainos oli varsin ovelasti muotoiltu. Ensin ystävällinen naisääni tarjosi palvelujaan yksikön 1. persoonassa ja toi näin tunteen, että hän on henkilökohtaisesti juuri minun käytettävissäni: ”Palvelen teitä vaunussa 4.” Kun hän alkoi esitellä ravintolansa antimia, hän rakensi valintojen tekemisestä –  jopa annosten valmistamisesta – asiakkaan ja myyjän yhteistä toimintaa: ”Voisimme lämmittää vaikka pizzan…” Kertaakaan puhuja ei viitannut asiakkaaseen suoraan sinä- tai te-pronominilla, vaan esimerkiksi kahvia hän mainosti näin: ”Jos kahvihammasta kolottaa, kahvi ja pulla hintaan…”

Mietin välillä, onko junakieli näin värikästä vain itäisillä rataosuuksilla vai kuuluuko paikallisväri muuallakin. Kertokaahan kokemuksia juhannuksen junamatkoilta ja muiltakin! Sen verran toivoisin, että keskitytään kieleen ja jätetään VR muuten rauhaan.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja