Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Eino Koponen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eino Koponen on itämerensuomalaisten kielten ja saamen kielen dosentti, joka on käyttänyt suuren osan elämästään tutkimalla suomen, viron ja saamen kielen sanojen alkuperää. Hänen varsinainen työpaikkansa on Kotimaisten kielten keskus, mistä hän on ollut lainassa neljässä ulkomaisessa yliopistossa opettamassa suomen kieltä paikallisille. Palattuaan kolmen vuoden keikalta Tallinnasta hän tarkastelee maailmaa taas Helsingin perspektiivistä.

rss

4.10.2011 17.43

Oikeita ja vääriä etymologeja

Eino Koponen

Yritän kantaa korteni kekoon.

Vesa Heikkinen pohti blogissaan (Pullaa ja muuta ympäripyöreää, 12.7.2011) pullan ja pullon suhdetta muihin pullisteleviin sanoihin ja heittää lopuksi pallon ”oikeille etymologeille”. En tiedä, pitääkö Vesa minua ”oikeana etymologina” (kaikki ”oikeat etymologit” eivät pidä), mutta yritän kuitenkin kantaa oman korteni kekoon.

Kuten Kaisa Häkkisen toimittamasta Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta ja sen lähteenä olevasta Suomen sanojen alkuperä -teoksesta käy ilmi, sanojen alkuperän tutkijat ovat Vesan esittämiä kysymyksiä kyllä pohtineetkin. Sana (kaneli)pulla on tietysti ruotsalaisperäinen niin kuin itse leivonnainenkin. Sanan pullo alkuperä on astetta hämärämpi. Sen lisäksi, että pullo tarkoittaa nykysuomessa kapeasuista nesteen säilytysastiaa, sama – tai samannäköinen mutta toista alkuperää oleva – sana tarkoittaa myös vedessä olevaa (ilma)kuplaa tai (verkon) kohoa. Erityisesti ilmakuplan merkitys näyttää olevan hyvin vanha, koska tässä merkityksessä sana tunnetaan laajalti myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä.

Ilmakuplaa merkitsevän pullo-sanan pull-aines on yleisen käsityksen mukaan sama kuin sanoissa pullollaan, pullistella, pullea jne. Itse pidän todennäköisenä, että samaan yhteyteen kuuluu alun perin myös solisevan ja kuplivan veden ääntä kuvaava verbi pulista. Tämän selitysmallin mukaan kuplaa (ja sittemmin kohoa) merkitsevä pullo on siis omaperäinen sana, jonka äänteellinen motivaatio perustuu siihen, että kupliva vesi (yleensä) pitää ”pulisevaa” ääntä.

Ei ole mahdotonta, että samaa alkuperää kuin edellä puheena ollut olisi myös meille nykysuomesta tutumpi astiaa merkitsevä pullo, joka perinteisellä puhallustekniikalla valmistettuna on itse asiassa ilman pullistama kupla sekin. Asiaa mutkistaa se, että äänteellisesti läheisiä juoma-astiaa merkitseviä sanoja esiintyy laajalti germaanisissa kielissä. Onkin mahdollista, että astiaa merkitsevä pullo on monen muun sanan tapaan germaaninen tai skandinaavinen lainasana. Tähän joukkoon kuuluu ainakin Vesan mainitsema pallo (vrt. saksan Ball jne.).

Tämän päivän ”oikeista etymologeista” monet ovat sitä mieltä, että lainaetymologia on lähtökohtaisesti parempi kuin omaperäinen ja suhtautuvat erityisen torjuvasti edellä esittämääni selitysmalliin, jossa sanan alkuperää haetaan äänteellisestä motivaatiosta. Astiaa merkitsevä pullo on heidän käsityksensä mukaan ilmiselvä lainasana ja lainaksi sopinee joidenkin mielestä epäillä myös muita edellä mainittuja pull-sanoja. On nimittäin niin, että astiaa merkitsevän (kanta)germaanin sana pohjautuu indoeurooppalaiseen juureen, jonka alkumerkitykseksi on oletettu paisua.

Viime kädessä samasta paisumista merkitsevästä sanajuuresta ovat peräisin myös sanojen pallo ja pulla germaaniset originaalit. Kuten Vesakin uumoilee, näiden pyöreiden ja pehmeiden esineiden nimitysten äänteellinen läheisyys ei siis ole pelkkää sattumaa. ”Oikeiden etymologien” mukaan sama pätee sanaan pullo ainakin meille tutuimmassa merkityksessä, hiukan epävarmemmin sanaan pullo merkityksessä ilmakupla ja kenties vielä sanoihin pullollaan, pullistella ja pullea.


Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa

5.10.2011 20.36
Ville E.
Tervetuloa!
Mainiota, että tänne on saatu kirjoittamaan etymologi! Kielihistoriallisten seikkojen pohtiminen ja tonkiminen on minulle rakas harrastus, joten toivottavasti jatkat etymologiasta bloggaamista vielä pitkään.
5.10.2011 22.55
Tyhmä kysyjä
Miksi?
Tulipa vain mieleen, miksi etymologiaa tutkitaan. En nyt tarkoita vertailevaan kielentutkimukseen ja selviin lähteisiin perustuvaa tutkimusta, jonka tulokset ovat suhteellisen selviä tai josta ainakin voi keskustella tosiasiapohjalta. Tarkoitan sellaista lähinnä spekulaatioihin perustuvaa pohdintaa, jossa vastakkain ovat esimerkiksi ajatus äännemaalailun tms. tuloksena syntyneestä sanasta ja epämääräisiä lainasanaolettamuksia - tai oikeammin -ajatuksia, sillä olettamuksen kai pitäisi olla jotenkin testattavissa.

Uteliaisuudella on oma merkityksensä. On kiva tietää, mistä jokin kulttuurisana tms. on peräisin. Mutta mitä merkitystä on ihmisten - olivatpa oikeita tai vääriä etymologeja - mietelmillä sanojen alkuperästä, jos niitä ei voi mitenkään testata tai järkiperäisesti arvioida? Onko se tiedettä lainkaan?

Kyynikko voisi sanoa, että etymologian todellinen arvo on kielteinen: etymologiset selitykset, oikeat tai väärät, varmat tai spekulatiiviset, vain saavat ihmiset ajattelemaan, että alkuperäinen merkitys on oikea tai että sen ainakin pitää olla läsnä sanan kaikessa käytössä. Eikös etymologia-sanakin alkujaan tarkoita sanojen _oikeiden_ merkitysten tutkimista?
6.10.2011 15.36
Urpu Koivu
Etymologia-sana on hyvä esimerkki siitä, miten sanojen alkuperäiset merkitykset muuttuvat. Se ei tarkoita enää oikean merkityksen tutkimista vaan etymologi tutkii sanojen mahdollisimman vanhaa alkuperää ja niiden merkitysten muuttumista ajan saatossa.

Etymologalle olisi ollut käyttöä, kun olin koulussa: jos opettaja olisi selittänyt, että "retikuläärinen " tai "retina" eli verkkokalvo tulevat latinan verkkoa tarkoittavasta sanasta rete, olisin hahmottanut kaiken paljon selkeämmin ja ennen kaikkea muistanut nämä sanat laakista, kun muistilleni olisi tarjottu näinkin konkreettinen ja valistunut kiinnekohta!
Vaan ei, ulkoa piti tankata.
6.10.2011 16.02
etymologi
Tyhmälle kysyjälle
Bloggaaja yritti kovasti esittää asioita yleistajuisella tavalla. Hän siis popularisoi (latinan populus = kansa) tieteellisiä tuloksia. Hän ei paljastanut instrumentteja, koska teksti olisi ollut tylsää lukea kaikkine äännelakeineen, analogioineen sun muineen, mitä nyt etymologin työkalupakkiin kuuluu. Tahtoo sanoa: etymologiointi ei suinkaan ole mutua ja pelkkää tunnelmointia. Se on rankkaa tieteellistä työtä, se pyrkii jopa täsmällisyyteen, vaikka ei matemaattiseen tarkkuuteen yltäisikään. Tilanne on vain se, että on aina taas tapauksia, joissa kaksi terävää etymologia omia instrumentteja oikeaoppisesti käyttäen päätyy vastakkaisiin tuloksiin, esim. siihen, että sana on "selvä" laina tai "selvästi" omaperäinen. Ottamatta kantaa siihen, kuka on oikea tai väärä etymologi ja kumpaan ryhmään minä lukeudun, lausun kainon ajatuksen, että usein sanan alkuperä ei ole yksiselitteinen, vaan sanan syntyyn ja kehitykseen on monesti ollut useampia vaikutuksia. Niin ihmeellinen on elävä kieli.
6.10.2011 16.28
Tyhmä kysyjä
Selityksiä ja ”selityksiä”
Urpu Koivun mainitsemat esimerkit ovat sellaista "vertailevaan kielentutkimukseen ja selviin lähteisiin perustuvaa tutkimusta, jonka tulokset ovat suhteellisen selviä". Oikeastaan niihin ei ole edes tarvittu varsinaista tutkimusta, vaan vain hiukan tietoja latinasta. Kyse on sananjohtamista, joka ei ole sen syvällisempää etymologiaa kuin vaikkapa se, että "verkkomainen" on johdettu sanasta "verkko".

Mutta entä se pohtiminen, jossa päädytään ehdottelemaan kaikenlaista ilman, että saavutetaan mitään tosiasioihin ja pätevään päättelyyn perustuvaa käsitystä, saati yksimielisyyttä? Kuten vaikkapa että johtuuko "kiuas" sanasta "kivikota" tai "järki" sanasta "jälki" vai toisinpäin. Mikä _sellaisen_ hyöty ja merkitys on?

Sellainen etymologia tuntuu olevan vähän sellainen tunne- ja fiilisasia. Musta niinku tuntuu että jokin sana voisi olla sukua jollekin toiselle. Ja toisen "koulukunnan" etymologista taas tuntuu, että melkein kaiken voi selittää "äänteellisesti motivoiduksi". Eikä kumpaakaan vastaan, tai kummankaan puolesta, voi oikein väittää mitään erityistä. Mutta kinatahan toki voi
6.10.2011 18.49
K. Ruohomäki
Pullon pohjalta
Kannattaa huomata, että blogisti esittää tässä uuden etymologian (pulista lähtöisyys), jota esmes Suomen sanojen alkuperä ei mainitse.
25.10.2011 11.36
Into
Koulumieli
Mahdollisesti "pullo" on kontaminaatio monesta eri sanasta jotka äänteellisesti tai merkityksellisesti muistuttavat toisiaan, esim. pallo, pullistaa, pullottaa, potti jne. Tuota "pulista" en liittäisi kuitenkaan tähän yhteyteen: pullo ja pulista eivät minun mielestäni merkityksellisesti kohtaa.

Etymologia on tiedettä, mutta "tutkimustulokset" eivät aina ole oikeita. Harrastelija saattaa ihan intuition ja arvaamisen perusteella päästä oikeaan lopputulokseen, kun taas tiedemies voi joutua pahasti syrjäteille omissa tietellisissä päätelmissään.
25.10.2011 16.34
etymologi
Innolle
Ja siinä missä harrastelija osuu joskus oikeaan, tutkija osuu joskus harhaan. Kyllä tiede korjaa tässä kisassa pisteet kotiin.
28.10.2011 12.11
pekka välieurooppa
lähtökohdat
mielenkiintoisinta mielestäni eri kielissä (jos niitä nyt vähän harrastaa) on juuri, mistä sanat ovat lähtöisin, miten ne ovat nykymuotoon kehittyneet ja niissähän todella voi olla erilaisia uskottavia selityksiä, oletuksia tai näyttöjä.
eri kieliryhmissä ovat tietysti erilaiset muotoutumiset tosiasia, indogermaaniset, slaavilaiset, romaniset ja finno-ugrilaiset esimerkkeinä ja tietysti eri kielistä otetut lainasanat, siinä sitä on puntaroimista ja hyvää ajankulua, ihmettelyä ja selittelyä, mikään kai ei ole ihan yksioikoisesti perusteltavissa ja sehän se asian suola onkin.
31.10.2011 12.32
etymologi
pekka välieuroopalle
Sinänsä kaikki totta, pekka! Etymologisen tutkimuksen oikeutus on juuri siinä, että sanojen alkuperä kiinnostaa lähes kaikkia. Kielitieteilijät voivat olla tyytyväisiä tästä kiinnostuksesta. Sanoja voi maistella ja niiden sisältöä ja menneisyyttä aprikoida mielikuvituksen siivittämänä. Tämä varmasti kohentaa kielenkäyttäjien kielitietoa, kielitietoisuutta ja kielitaitoakin.

Kokonaan eri asia on sanojen alkuperän tieteellinen tutkimus. Siinä ei mielikuvitus lennä, vaan etymologisella tieteenalalla on omat tieteelliset menetelmät.

Mutta siltä vain vaikuttaa, että etymologisen tutkimuksen suhteen tätä eroa on vaikeaa nähdä. Kieli on jokaiselle hyvin läheinen asia, jokainen miettii kieliasioita samoin kuin esimerkiksi vatsakipuja. Mutta niin kuin sanojen alkuperän tieteellisessä selvittelyssä olisi syytä luottaa asiantuntijaan, jokainen antanee umpilisäkkeen leikkauksen mieluummin koulutetun kirurugin kuin harrastelijan käsiin.
31.10.2011 13.16
Jalat maassa
Kiinnostaako tieto vai viihde?
Nimimerkki "etymologi" kirjoittaa: "Etymologisen tutkimuksen oikeutus on juuri siinä, että sanojen alkuperä kiinnostaa lähes kaikkia." Epäilen kovasti tuota "lähes kaikkia". Kiinnostus, jos sitä on, saattaa olla myös kovin ohimenevää laatua. Illanvietossa ihmiset saattavat pohtia monenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita, koska se on vaihtelua arjelle.

Ennen muuta kuitenkin yleinen kiinnostus merkitsee vain sitä, että ihmiset haluavat kuulla kiinnostavia juttuja sanojen alkuperästä. Ja sitten ehkä levittää niitä. On hyvä, jos juttu on jotenkin uskottava, mutta tärkeämpää on, että siinä on jotain jännää, säväyttävää ja erikoista.

Suomeksikin on julkaistu kirjoja, joissa on sekoitettu huonosti sulatettuja etymologisen tutkimuksen tuloksia, sen epävarmoja hypoteeseja ja kirjoittajan omia sepitelmiä sekasalaatiksi. Ja ne taitavat myydä paremmin kuin oikeat etymologiset sanakirjat, jotka ovat kovin raskaslukuisiakin - paljon lyhenteitä, viittauksia omituisiin sukukieliin ja vain vähän jänniä juttuja.

Joten mikä siis on etymologisen tutkimuksen oikeutus? Si mundus vult decipi, ergo decipiatur! Jos kansa haluaa lukea jänniä juttuja sanojen alkuperästä, tarvitaan hyviä viihdekirjailijoita sepittämään niitä. Olisiko jotain väliä sillä, että kansa oppisi vain "oikeita" etymologioita (sellaisia, jotka ovat melko vahvasti perusteltavissa tieteellisesti)? Mitä kansa etymologioilla tekee? Viihdyttää itseään. Ja viihdytysarvoa lisää, jos markkinoilla on paljon erilaisia sepitteitä, joista voidaan kinata.

Jos käsitys sanan alkuperästä jotenkin vakavasti vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja jopa toimintaan, niin silloinhan moraali vaatii meitä esittämään hyödyllisiä selityksiä, ei oikeita.
1.11.2011 9.52
etymologi
jännää, säväyttävää ja erikoista
Jalat maassa osuu naulan kantaan!

Tähän mennessä on joutunut toteamaan lähinnä näin: jännät, säväyttävät ja erikoiset alkuperäselitykset ovat enemmän tai vähemmän epätieteellisiä; tieteelliset selitykset ikäviä, yllätyksettömiä ja tylsiä.

Etymologinen tutkimus vaan ei ole onnistunut esittämään tuloksiaan jännästi, säväyttävästi ja kiinnostavasti. Asia on nimittäin niin, että monet, monet tieteelliset selitykset ovatkin jänniä, säväyttäviä ja erikoisia. Tutkijat eivät vain ole osanneet esittää niitä näin, tai he eivät ainakaan tavoittaneet suurta yleisöä.

Tässä onkin haaste: Sanojen alkuperän tutkijat, popularisoikaa! Jännästi! Säväyttävästi! Erikoisesti!
5.12.2011 15.06
Salli
Etymologia auttaa ymmärtämään
Osuin tähän keskusteluun, kun pohdiskelin sanan "harrastaa" etymologiaa. Työyhteisössäni päätettiin, että kukin meistä saa vuorollaan esitellä harrastuksensa. Jouduin lievään paniikkiin, kun ajattelin, että en harrasta mitään. Mielikuva harrastamisesta liittyi jonkinsortin suorittamiseen. Mutta sitten ryhdyin miettimään, mistä harrastaa ja harrastus-sana ovat lähtöisin. Lähtökohtana lienee sana harras. Kun tämän oivalsin, ymmärsin, että olen harras (innostunut, antautunut, liikutuksen vallassa) monien asioiden äärellä, siis harrastan mm. luonnossa liikkumista, marjojen poimista, musiikin kuuntelua.

Olen monta kertaa sanojen etymologian kautta löytänyt niiden sisällön syvimmän olemuksen. Se auttaa ymmärtämään asioita ja ilmiöitä, myös omaa osaani kulttuurin ketjussa. On suorastaan liikuttavaa havaita, miten monet abstraktit sanamme ovat lähteneet hyvin konkreettisista asioista. On syntynyt tarve ilmaista abstrakti asia ja sanat on luotu samalla tapaa kuin rakennukset tai esineet, kokeilemalla, kehittämällä, levittämällä.

Kukin aika ja sukupolvi luo omia merkityksiään ja lisää jälkensä sanojen etymologiseen ketjuun.

Toden totta, etymologia oni hyvin tärkeä tieteenala. Ei kaikille, mutta meille, jotka ymmärrämme asioita sanojen ja niiden merkitysten kautta.
5.12.2013 19.59
Kari
Askarruttaa
Hei Eino! Osaisitko oikeana etymologina kertoa, mistä sana "paijata" juontaa juurensa? Olen asiaa koittanut usean tunnin ajan kaivaa kirjoista ja internetistä. kiitos!
10.12.2013 14.26
...
Paijaaminen
SKS:n julkaisemassa aika tuoreessa etymologisessa sanakirjassa paijauksen taustat löytyvät venäjänkielestä. Lapsen hellittelyyn liittyviä samansukuisia sanoja kun sieltä löytyy. Myös muihin itämeren itäpuolisiin kieliin oli viitteitä.