Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Eino Koponen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eino Koponen on itämerensuomalaisten kielten ja saamen kielen dosentti, joka on käyttänyt suuren osan elämästään tutkimalla suomen, viron ja saamen kielen sanojen alkuperää. Hänen varsinainen työpaikkansa on Kotimaisten kielten keskus, mistä hän on ollut lainassa neljässä ulkomaisessa yliopistossa opettamassa suomen kieltä paikallisille. Palattuaan kolmen vuoden keikalta Tallinnasta hän tarkastelee maailmaa taas Helsingin perspektiivistä.

rss

3.10.2013 15.05

Merirosvoutta

Eino Koponen

Merirosvoudesta syyttäminen voi olla yhtä oikein kuin syyttäminen merirosvouksestakin?

Merirosvouksesta eli piratismista tuli tällä viikolla päivän sana, kun suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela tovereineen sai tätä koskevan syytteen Murmanskissa. Tiistai-illan uutislähetyksessä sanaa taivutettiin kahdella eri tavalla, niin että merirosvouksen rinnalla puhuttiin useamman kerran myös merirosvoudesta.

Suomen kielen us/ys-loppuiset sanat jakautuvat taivutuksen perusteella kahteen ryhmään. Yhden ryhmän muodostavat sellaiset sanat kuin vastaus, kaipaus, kokous, poikkeus, hylkäys, jotka taipuvat kuten putous (putouksen, putousta), toisen taas sellaiset kuin sairaus, aitous, oikeus, ylpeys, jotka taipuvat kuten rakkaus (rakkauden, rakkautta).

Me äidinkieliset suomalaiset taivutamme näitäkin sanoja yleensä oikein sen kummemmin ajattelematta koko asiaa. Joskus kuitenkin kielitaju tekee tepposet, kuten tuon ”merirosvouden” kohdalla.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat sanat ovat sellaisia, joiden kantasanana on perusmuodossa vastata (vastaan), pudota (putoan) tyyppinen verbi, toiset taas sellaisia, joiden kantasana on adjektiivi tai harvemmin substantiivi. Ensimmäisen ryhmän sanat ovat (laajasti ottaen) teonnimiä ja jälkimmäisen ryhmän sanat, ainakin adjektiivikantaiset, ovat ominaisuudennimiä.

Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu myös sana varkaus, jonka kantasana on substantiivi varas. Merkityksensä puolesta varkaus rinnastuu pikemmin ensimmäisen ryhmän sanoihin (teonnimiin), mutta se ei taivu kuten vastaus, koska sillä ei ole rinnallaan vastata tyyppistä verbiä. Sanueeseen kuuluva verbi varastaa on kokonaan toisentyyppinen, samanlainen kuin sairastaa ja rakastaa. Näidenkin rinnalla olevat johdokset sairaus ja rakkaus voivat merkitykseltään tulla lähelle teonnimiä, mutta adjektiivikantaisina ne helpommin ymmärretään myös ominaisuudennimiksi

Sana rosvous on verbistä rosvota muodostettu teonnimi, ja siksi se taipuu kuin putous ja siivous (vertaa pudota ja siivota). Ainakin teoriassa kielessämme voisi olla toinenkin siivous-sana. Jos joku on kovin kaino ja siivo, niin me voimme puhua paitsi hänen kainoudestaan myös hänen siivoudestaan. Tällöin siivous on ominaisuudennimi, jonka kantasana on adjektiivi siivo.

Saman logiikan mukaan voisimme kenties puhua myös rosvoudesta; kantasanana olisi tällöin rosvo, joka tosin ei ole adjektiivi vaan substantiivi mutta niinhän on myös sen synonyymi varas. Näin perustellen merirosvoudesta syyttäminen voi olla yhtä oikein kuin syyttäminen merirosvouksestakin (ottamatta tietenkään kantaa siihen, onko tällaiselle syytteelle tässä tapauksessa muuten perusteita).

Vaikka me äidinkieliset yleensä taivutamme sanoja automaattisesti oikein, muunkielisille suomen puhujille taivutustyyppien erottaminen tuottaa paljon enemmän vaikeuksia. Ajattelen erityisesti kielisukulaisiamme virolaisia, jotka omassa kielessään ovat tässä kohdin vetäneet mutkat suoriksi ja taivuttavat sekä teonnimiä että ominaisuudennimiä saman mallin mukaan: rikkus, rikkust, rikkuseks kuten vastus, vastust, vastuseks.

Niinpä virolainen yleensä kylmän rauhallisesti puhuu ja kirjoittaa suomeksikin rikkauden ja sairauden sijaan ”rikkauksesta” ja ”sairauksesta”. Oikeiden muotojen oppimista ei tee helpommaksi se, että nominatiivia lukuun ottamatta kaikissa monikon muodoissa rikkaudet ja vaikeudet muuttuvat suomessakin rikkauksiksi ja vaikeuksiksi eli taipuvat saman mallin mukaan kuin vastaukset ja poikkeukset.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

3.10.2013 20.27
Ei rosvo
Entä merirosvot?
Tutkielma on toki omalla tavallaa mielenkiintoinen. Ehkäpä olennaisempaa kuin satunnainen taivutusvirhe on kuitenkin itse käsite ja sen ilmaus, merirosvous.

Romaanien ja elokuvien maailmat ovat tuoneet merirosvoihin eksoottista ja romanttista hohtoa, ja tämä näyttää edelleen olevan hyvää bisnestä.

Joillakin vesillä merirosvousta edelleen harrastetaan, ja siihen suhtaudutaan ihan toisin. Suomen sotavoimiakin on lähetetty sitä vastaan, toki lähinnä näytösluonteisesti. Tavalliseen tapaan löytyy merirosvojen ymmärtäjiä.

Vanhan ajan merirosvot, siis oikeassa maailmassa, tappoivat, silpoivat ja raiskasivat ihmisiä, toki siinä sivussa myöä ryöstäen ja tuhoten. Antiikin maailmassa oikeaksi rangaistukseksi siitä katsottiin hidas kidutuskuolema paaluun sidottuna tai naulattuna, ns. ristiinnaulitseminen.

Kuka siis selittäisi, miksi jotkut ylpeinä kutsuvat itseään ”piraateiksi” tai toisaalta miksi lähinnä törkeään varkauteen rinnastettavaa teosten luvatonta kopiointia kutsutaan ”piratismiksi”? Piraatti-sanahan tarkoittaa merirosvoa.
3.10.2013 23.21
Ville E.
Miten niin teoriassa?
Muuten oikein mainio kirjoitus, mutta kielessämme ON myös sellainen (meri)rosvous, joka taipuu (meri)rosvouden. Tämä kerrotaan Kielitoimiston sanakirjassakin. Samaten siivous-sanasta esitetään sanakirjassa molemmat taivutustyypit.
4.10.2013 9.22
Anna
Olemus ja teko
Kiinnitin huomiota samaan taivutuspulmaan viikon uutisissa. Omaan korvaani särähti se, että jos syytetään "merirosvoudesta", syytetään siitä, että ON jotakin - kun taas (ainakin länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan) syytteiden pitäisi kohdistua TEKOIHIN, tässä siis "merirosvoukseen". Liekö tällainen merkitysero olemassa vain minun päässäni vai onko sille laajempaakin tukea?
4.10.2013 18.18
Maukka
Olemuksesta ja teosta
Tuen Annaa siinä periaatteessa, että vain teko saisi olla rangaistava rikoksena tai syntinä.

Käytännössä rajanveto on joskus vaikeaa. Esimerkiksi katolisen kirkon katekismuksessa luetellut seitsemän pääsyntiä (joita vanhan käännösvirheen takia yleensä sanotaan kuolemansynneiksi) ovat tyypillisesti ominaisuuksia tai tunteita: ylpeys, kateus, viha... Suomentajasta riippuen voi siellä jokin tekokin olla, kuten mässäily tai ylensyönti. Mutta siinäkin kohdassa on jossakin suomennoksessa juoppous, siis rosvouden kaltainen käsite.
5.10.2013 18.13
Laura
Merkitysero on!
Mutta tällä foorumilla ei kyllä ratkea se, kumpi on oikea syyte: sehän on syyttäjän asia päättää, syyttääkö rosvoudesta vai rosvouksesta.

Näin lakia tuntemattomana voisin kuvitella, että rosvoa tai varasta voisi tietysti syyttää silkasta rosvoudesta tai varkuudestakin (pikemmin kuin tietytä teosta), mutta silloin rikosnimike saattaisi ehkä olla järjestäytyneen rosvo- tai varasliigan jäsenyys.

Minä voisi syyttää siivoojaa huonosta siivouksesta silloin kerran kun asunto jäi siivottomaksi; voisin myös syyttää häntä ylipäänsä huonosta siivoojuudesta, missä tapauksessa antaisin hänelle lemput.