Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Eero Voutilainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eero Voutilainen työskentelee Kotuksen tekstilajitutkimushankkeessa ja toimittaa täysistuntopuheita eduskunnassa. Eero haluaisi suvaita kielessä kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta ja sumuttamista.

Eero Voutilainen

17.8.2009 14.14

Sanasota sota-sanasta

Sanat eivät ole koskaan ”vain” sanoja.

Tiedotusvälineissä, kahvipöydissä ja saunan kuistilla on käyty kesän aikana vilkasta kielikeskustelua. Aihe on ollut vanha tuttu: mikä on jonkin sanan oikea merkitys ja mitä sanaa sopii mistäkin asiasta käyttää. Kiivas merkitysopillinen pohdiskelu alkoi, kun Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak esitti Helsingin Sanomissa Suomen olevan Afganistanissa sodan osapuoli.

Suomi ja sota herättävät tunnetusti useissa suomalaisissa vahvoja tunteita silloin, kun niitä käytetään samassa lauseessa. Moni onkin kiirehtinyt aina ulko- ja puolustusministeriä sekä puolustusvoimien komentajaa myöten torjumaan sanavalinnan ja keksimään sille sopivampaa vastinetta. Paremmiksi nimityksiksi on tarjottu esimerkiksi rauhanturvatehtävää, kriisinhallintaoperaatiota ja aseellista selkkausta. Välillä riehakkaiksikin yltyneissä verkkokeskusteluissa on haettu tukea paitsi sana- myös lakikirjoista.

Monet ovat turhautuneet käytyyn keskusteluun. Heidän mielestään Salonius-Pasternakin kriittisen puheenvuoron todellinen sisältö on sivuutettu märehtimällä vain yksittäisiä sanoja ja niiden merkityksiä.

Kielentutkimuksen näkökulmasta sanojen ympärillä pyörinyt häly on kuitenkin ymmärrettävä. Sanat eivät ole koskaan ”vain” sanoja. Ne saavat merkityksensä käytössä, ja jokaisen sanan voi nähdä solmuna monimutkaisessa, aiempiin käyttötilanteisiin ja muihin sanoihin haarovassa viittausten verkossa. Niihin kaikkiin liittyy omanlaisiaan sävyjä, tunteita ja näkökulmia, ja niitä käytetään osana monenlaisia kielellisiä tekoja.

Siksi sotakaan ei tässä selviä pelkästään sillä, että sille yritetään etsiä sanakirjasta yksi oikea merkitys. Salonius-Pasternakin kirjoituksessa sitä käytetään osana valtaa pitävien toimintaa arvostelevaa puheenvuoroa. Se ei ainoastaan kuvaa todellisuutta vaan ottaa myös kantaa yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin, asenteisiin ja valtakuvioihin. Se painostaa arvioimaan uudelleen, mitä saa, voi ja pitää tehdä.

Tästäkin näkökulmasta on helppo ymmärtää, etteivät kaikki ole sanavalintaan yhtä tyytyväisiä ja vaihtaisivat sen mielellään johonkin toiseen.


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

18.8.2009 10.58
William K
Sota ja rauha
Ihan helppo ei ole ymmärtää, mitä Eero tarkoittaa esittäessään, että puhuminen Afganistanin "sodasta" tai "aseellisesta selkkauksesta" ei ole pelkkää sanankäyttöä vaan kyse on teoista. Onko 'sota' siis sodan teko ja 'aseellinen selkkaus' rauhan teko?

Amerikkalaisille ja briteille ei asiassa ole mitään epäselvää. Heidän joukkonsa osallistuvat sotaan, ja alueella esiintyy "sotapäällikköjä" ja siellä syyllistytään "sotarikoksiin".

Pohjoisamerikkalaisia sotilaita on Afganistanissa kaatunut kohta tuhat ja brittejä yli kaksisataa. Pian kaatuu suomalaisiakin lisää, kun talibanit kohdentavat täsmäiskunsa pohjoismaisten joukkojen kimppuun. Missä heidän sitten sanotaan kaatuneen? Ehkäpä "rauhanturvatehtävissä Afganistanin sodassa".

Ei sotimalla koskaan ole rauhaa tehty.
19.8.2009 14.17
Eero Voutilainen
Sanat tekoina
William K.: Kiitos kiinnostavasta kommentista! Kirjoittaessani, että sanoja käytetään osana monenlaisia kielellisiä tekoja, halusin painottaa, että sanat eivät elä tyhjiössä vaan ne ovat erottamattomassa yhteydessä siihen, mitä kielellä teemme. Aina kun avaamme suumme tai otamme kynän käteen, teemme myös jotakin: kysymme, pyydämme, kiitämme, epäilemme, painostamme, ylistämme, väheksymme, solvaamme, julistamme, tunnustamme, harhautamme jne. Sanat ovat tekojen rakennusainetta, eikä ole koskaan aivan samantekevää, mitä sanaa missäkin yhteydessä käytetään.

En toki tarkoittanut, että "sota"-sana olisi tässä yhteydessä sodan ja joku toinen ilmaus kuten "aseellinen selkkaus" rauhan teko. Mutta merkitystä sanavalinnolla on tässä yhteydessä ehdottomasti ollut. Myös William K.:n mainitseman kahtiajaon ympärillä on käyty keskustelua. Monet ovat esimerkiksi esittäneet, että sanalla "sota" on painotettu tilanteen vakavuutta ja traagisuutta, ja sitä onkin käytetty usein Suomen osallistumista vastustavissa puheenvuoroissa. Ilmaisut "rauhanturvatehtävä", "aseellinen selkkaus" yms. kuvaavat saman väkivaltaisen tapahtumasarjan eri näkökulmista. Edellä mainittujen puheenvuorojen esittäjistä monet ovat pitäneet niitä lähinnä kiertoilmauksina, joita päättäjät käyttävät välttääkseen synnyttämästä kuulijoissa kielteisiä asenteita ja sitä kautta vastustusta Suomen toimintaa kohtaan.

Se, mitä sanoilla milloinkin tehdään, on kunkin itse mietittävissä. Itse pidän tätä kielestä tiedostumista hyvin tärkeänä, vaikka sanavalinnat ja niiden roolit kielellisessä toiminnassa ovat lopulta hyvin monimutkaisia ja niiden kaikkien ulottuvuuksien kuvaaminen lienee ihmispololle suorastaan mahdotonta. Niin sanottu puolueeton tai neutraali kielenkäyttö ei ole luultavasti mahdollista sekään; jokainen kielellinen valinta sulkee pois muita mahdollisia valintoja. Siihen voi ja kannattaa minusta kuitenkin pyrkiä.

Tähän kohtaan sopiikin ehkä mainio sitaatti Mikael Agricolan Rukouskirjasta, josta työkaverini, Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittaja Pirkko Kuutti teki minut eilen tietoiseksi:

"Poistemma minun kielesten panetuxen tapa/ walechtelemisen hempeys/ ilkijen puhen nopsaus/ ia caiki minun tompeludhen turhat teghot/ paranna sinun hengelles."
21.8.2009 15.00
pikekuu
Haluaisin nyt hiukan puolustaa sanakirjaa oman näkemyksen muodostamisen välineenä, vaikka se ei totuuden etsintään riitäkään. Tässä sota-tapauksessa sanakirjan äärelle voi kansalaisen saada se, että hän kyseenalaistaa auktoriteetin sanomiset. Niin tutkijan kuin ministerien.

Ja nyt mielidettä: Eihän sille mitään voi, että mieleen tulee, että sota-sana voi olla nykyisille vallanpitäjille vaarallinen nyt, kun pitäisi saada kansa Nato-myönteiseksi - ja kutsunnatkin ovat juuri meneillään. Mitäs jos olisikin sota? Sinnekö nuo haivenhuuliset äidinkullat joutuvatkin, oikeesti...? Äänestäjä voi tulla ajtelleeksi kaikenlaista tyhmää konkreettista.

Sota-sanan merkitys sanakirjassa ei muutu miksikään, vaikka ministeri yhtäkkiä sanoisikin, että kyllä nyt sitten sodassa ollaan. Mikä muuttuisi?
23.8.2009 15.39
MH
Kielellinen teko ja tulkinnan valta
A: Oho, täs onkin aika lailla suolaa.
B: No jos on pahaa, nii ei tartte syyä sit.
A: Eiku mä vaa et suolaa enemmän ku mä oon tottunu. Mä laitan tota raejuustoo, nii kyl se siitä tasottuu.

Yllä oleva sepitetty katkelma kuvatkoon ”mä sanoin vaan” -problematiikkaa, joka liittyy kysymykseen kielenkäytöstä ’tekoina’ ja ’valintoina’. Toisinaan arkielämässä tulee puolustautuneeksi ”mä sanoin vaan” -argumentilla keskustelukumppanin tulkittua puheen virheellisesti epäsananmukaisuudeksi: Teot ja valinnat ovat johtaneet ennakoimattomaan tulokseen, Valintani kannalta on tulkittu ’väärin’. Olenko itse ’valinnut’ tällaisen tulkinnan ja ymmärtämättömyyttäni ennakoinut oman tarkoitukseni vastaista virhetulkintaa?

Mielestäni kielellistä toimintaa valinnaisina tekoina pitävä näkökulma korostaa ehkä liiaksi nimenomaan puhujan näkökulmaa. Mihin mittaan asti ja miten laajasti tosiasiassa ’valitsemme’ kielenkäyttömme (olosuhteiden vaikutukset), miten tietoisia olemme ’teoistamme’ ja miten ’vastuullisia’ niiden seurauksista? Kuinka paljon kielen käyttö on jotenkin puhujan valmiiksi determinoimaa?

Ihanteellisessa tapauksessahan kielellinen toiminta ei ole vain käyttäjänsä tekoja, vaan sopivasti solidaarista neuvottelua jonkinlaisesta yhteisymmärryksestä silloinkin, kun olemme eri mieltä asioista. Aina emme kuitenkaan vaivaudu tällaiseen. Kielellisen vallan toinen puoli käytön lisäksi onkin tulkinta. Usein tulee ajatelleeksi, että arjessa ’tulkitumme’ (tulemme tulkituiksi) silloinkin, kun emme välttämättä aktiivisesti viesti mitään tai ainakaan haluaisi viestiä. Tulkintakin voi olla yhtä alistavaa vallankäyttöä kuin kielenkäyttäjän teot. Näin usein ainakin arkielämässä.

Politiikan kieli on tietysti hyvin usein ’oikeiden sanavalintojen’ uupumatonta ja manipulatiivista viljelyä ja sitä täytyykin tulkita, avata ja yrittää paljastaa.