Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Eero Voutilainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eero Voutilainen työskentelee Kotuksen tekstilajitutkimushankkeessa ja toimittaa täysistuntopuheita eduskunnassa. Eero haluaisi suvaita kielessä kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta ja sumuttamista.

Eero Voutilainen

17.11.2010 10.52

Owczarek podhalanski, fila brasileiro, cirneco dell'etna

Vieraskielisiä koirarotujen nimityksiä käännetään suomeksi.

Yle uutisoi eilen koirarotujen nimitysten suomentamisesta. Suomessa on uutisen mukaan yli 400 koirarotua, joista kymmenet ovat vielä vailla suomenkielistä nimitystä. Käännösasioita pohtii Suomen Kennelliitossa oma suomennostyöryhmänsä, jonka on tarkoitus julkistaa ehdotuksensa vielä tämän vuoden aikana.

Koirarotujen nykyisin käytettävät nimitykset ovat peräisin monelta kielialueelta, kuten niiden tarkoittamat rodutkin. Aiemmin suomentamattomia rotunimityksiä ovat mm. owczarek podhalanski, fila brasileiro, polski owczarek nizinny, ceskolovensky vlcak ja cirneco dell'etna.

Monet suomenkielistä nimitystä kaipaavat rodut ovat vielä Suomessa harvinaisia. Niiden kääntäminen on kuitenkin periaatteellisesti merkittävää: tietoisen sanastotyön ansiosta suomen kieli säilyy monipuolisesti käyttökelpoisena eri elämänalueilla. Kun vieraskielinen nimitys poikkeaa äänne- ja kirjoitusasultaan paljon suomenkielisestä perussanastosta, sitä on vaikea omaksua sellaisenaan lainasanaksikaan.

Aivan kaikkia vierasperäisiä rotunimityksiä suomennostyöryhmän tuskin kannattaa ryhtyä kääntämään. Jotkin yleiset rotunimitykset, kuten beagle, ovat ehtineet vakiintua luontevasti suomenkielisiksi sanoiksi ja löytyvät jo Kielitoimiston sanakirjastakin. Yritys niiden muuttamiseksi tuskin menisi käytännössä läpikään. Uudet sanat tapaavat vakiintua vain, jos niille on kieliyhteisössä tarvetta.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa

18.11.2010 8.54
Vesa Heikkinen
Hienoa, että tälläkin elämänalueella pyritään pitämään suomen yleiskieli elävänä ja käyttökelpoisena! Mutta toisenlaisiakin "rotuluokituksia" on kuultu: Piski, rakki, hurtta. Hyvä mettäkoira, "ei siitä tuu koiraa" -koira. Hauveli, karvaturri, ihmisen paras ystävä.

Mistä tulikin mieleeni: Kasvi- ja eläintieteessä rotuoppi taitaa olla voimissaan. Ilmeisesti rotuja edelleen jalostetaan, rotupuhtautta vaalitaan yms., muutenkin kuin kielellisesti?
19.11.2010 9.57
Laura Kataja
Rotunimityksiä
Ja näihin nimityksiin kuuluu myös merkittävä otustyyppi aito seropi (erittäin jalo rotu).

Alalajeja mm. Sevettijärven seisoja, Kaamasen kanakoira ja Dominikaanisen tasavallan noutaja.
19.11.2010 11.32
Eero Voutilainen
Kiitos kommenteista!

Vesalle: En tunne koiriin liittyvää rodunjalostusta enkä rotupuhetta, mutta näin kerran kiinnostavan dokumentin, jossa käsiteltiin runsaasti jalostettujen koirarotujen perinnöllisiä sairauksia. Toimittaja kysyi Englantilaiselta kennelliiton vaikuttajalta, miksi muuatta kivuliaasta selkärankasairaudesta johtuvaa piirrettä pidetään vielä nykyäänkin yhden rodun tärkeänä tunnuspiirteenä, jonka mukaan mm. koiranäyttelyitä arvioidaan. Vaikuttaja vastasi, että se tärkeä tunnuspiirre lukee heidän rotuoppaassaan. Kun toimittaja kysyi edelleen, miksi tuo piirre on yhä siinä rotuoppaassa, vaikuttaja vastasi, että koska se on merkittävä rotupiirre. Ympäri mennään, yhteen tullaan!

Samantyyppistä kehämäistä ja auktoriteettiuskoista argumentointitapaa tapaa ajoittain myös hyvästä ja huonosta kielestä käytävässä keskustelussa:

- Miksi piirre X on huonoa suomea?
- Koska oppaassa lukee niin.
- Miksi oppaassa lukee niin?
- Koska se on huonoa suomea.
20.11.2010 0.00
Jukka K. Korpela
Monipiippuinen juttu
Monet rodut ovat hyvin harvinaisia, joten suomenkielinen nimi jäisi vain pienen piirin käytettäväksi. Se toisaalta olisi outo rodun muille harrastajille maailmassa. Sitaattilainan käyttö tuntuisi siis luonnollisemmalta. Luulenpa, että harvinaisten rotujen viehätyksessä oma pieni osuutensa on myös niiden joskus eksoottisilla nimillä.

Kieltämättä esimerkiksi puolankieliset nimet ovat vaikeita kirjoittaa ja lausua, mutta jos harrastaa harvinaista rotua, niin eiköhän kuitenkin voisi ihan pikkaisen harrastaa rodun alkuperämaan kieltä – etenkin jos rotu kansainvälisesti tunnetaan sen mukaisella nimellä. Väkinäistä suomentamista hyödyllisempää olisi vaikkapa koota yhteen rotujen nimien ääntämisohjeet, miksipä ei vähän etymologiaakin. Ääntämisohjeisiin voisi vaikka lisätä, että näin nimi lausutaan alkukielessä, ja suomessa voi lausua vähän yksinkertaistettuna, suomeen mukautettuna, eihän muissa kielissäkään olla hirveän tarkkoja.

Pelkäänpä pahoin, että tähänkään nimistötyöryhmään ei ole otettu kielen eikä termistötyön asiantuntemusta. Onhan helppoa kuvitella, että jonkin alan asiantuntijat osaavat kyllä keskenään keksiä suomenkieliset nimet. Käytännössä niin ei kuitenkaan ole.

Toisaalta tässä on se ongelma, että muutamana viime vuosikymmenenä on kielitoimistossa ollut sellainen linja, että rotujen nimien kaltaiset termit pitää väen väkisin vääntää yhdeksi sanaksi, vaikka sitten mekaanisesti kirjoittamalla sanat peräkkäin gemenalla ilman sanavälejä. Niinpä vanha kunnon harmaa Norjan hirvikoira on uussuomeksi harmaanorjanhirvikoira, niin että saa oikein tavata, minkä ihmeen harmaan orjan... Kun englannissa sanotaan esimerkiksi Jack Russell terrier, niin miksi muutenkin pitkäsanaiseen suomeen on pitänyt sepittää luonnoton kirjoitusasu jackrussellinterrieri?

P.S. Ylen uutisessa
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/eksoottiset_koirarotujen_nimet_hammentavat_2144899.html
johon linkki "eilen" (vähän outo linkin nimi, eikö vain?) mainitaan: "Suni arvioi, että maailmassa on noin 450 eri koirarotua. Suomessa niistä on yli 400." Tässä pitää muistaa, että koirarotu on enemmänkin kulttuurinen käsite kuin biologinen: riippuu lähinnä rotujärjestöjen määritelmistä, mitä pidetään rotuna – eri roduiksi voidaan määritellä esimerkiksi lyhytkarvainen collie ja pitkäkarvainen collie, vaikka niiden erona on vain karvan pituus, joka riippuu yhdestä geenistä. (Tosin eri roduiksi määrittelemisestä johtuva risteyttämättömyys eli lisääntymisisolaatio saattaa vähitellen tuottaa muitakin eroja.)
11.3.2011 10.56
PON-rotuisen koiran omistaja
Korjaus!
polski owczarek nizinny nimeä ei ole edelleenkään Suomennettu, vaan rotu on viralliselta nimeltään polski owczarek nizinny ja kansainvälisesti tunnetulta lyhenteeltään PON. Se ei siis kuulu aikaisemmin suomentamattomiin rotuihin ja käännös puolan alankopaimenkoira on toistaiseksi vain selittävä, mutta sitä on käytetty joissakin yhteyksissä virallisen nimen rinnalla niin kauan kuin rotu on ollut Suomessa.
13.3.2011 12.21
Jukka K. Korpela
Sekava tilannekatsaus
Koiramme-lehden tuoreessa numerossa (3/2011) on monisivuinen juttu, jota kannessa mainostetaan nimellä ”Miksi rotujen nimet suomennetaan?”, sisällysluettelossa toisella nimellä, ja itse jutun otsikko on vähän muuta.

Juttu ei vastaa kysymykseen, jonka se esittää, muuten kuin epämääräisillä yleisillä väitteillä kuten ”kieli määrää identiteetin”. Jutusta voidaan lukea, että suomennustyöryhmä ei ole ottanut oppia aiempien suomennushankkeiden virheistä. Päinvastoin siinä kehutaan estoitta nisäkkäiden nimeämistä (siis tikutaku-työryhmää) ja kerrotaan suunnitelmista muuttaa vakiintuneita nimiä, joissa ei oikeasti ole mitään vikaa, kuten ”briardi”.