Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Eero Voutilainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eero Voutilainen työskentelee Kotuksen tekstilajitutkimushankkeessa ja toimittaa täysistuntopuheita eduskunnassa. Eero haluaisi suvaita kielessä kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta ja sumuttamista.

Eero Voutilainen

4.8.2009 12.11

Mutta miksi?

Moni perustelu kaipaisi tuekseen omat perustelunsa.

Kirjoittelin jo aiemmin perustelujen tärkeydestä. Niiden avulla voi pienentää etäisyyttä itsensä ja vastaanottajan välillä paljastamalla näkemystensä taustalla olevaa ajattelua. Samalla rohkaisee toista pohtimaan väitteitä itse sen sijaan, että esittäisi asiat omaksuttavaksi kritiikittömästi sellaisenaan. Perusteluja miettimällä voi myös itse lähestyä uudella tavalla niitä asioita, joita on ennen pitänyt itsestään selvinä, vaikka ne eivät todellisuudessa sellaisia olekaan.

Perusteluja on kuitenkin moneen lähtöön. Tulin ajatelleeksi tätä taas uudesta vinkkelistä seuratessani toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla syntynyttä palkintokohua. Festivaaleilla vuodesta 1974 toiminut, kristityistä elokuva-alan ammattilaisista koostuva Ekumeeninen jury antoi perinteisen tunnustuspalkintonsa lisäksi ensimmäistä kertaa myös paheksuvan ”antipalkinnon” Lars von Trierin ohjaamalle elokuvalle Antichrist. Syynä oli juryn mukaan elokuvan naisvihamielisyys.

Ihmettelin heti paitsi moista epätyypillistä julkista nuhtelemista myös sen perustelua. Se, että elokuva olisi vihamielinen naisia kohtaan, on vain uusi väite, joka kaipaisi taas uusia perusteluja: Millä perusteella elokuva on naisvihamielinen? Miten tämä viha elokuvassa ilmenee?

Viime viikolla kävin vihdoin katsomassa elokuvan itsekin, ja hämmästelen tuomiota yhä. Teos on minun mielestäni niin moniselitteinen ja -tasoinen, ettei sen tulkitseminen naisvihamieliseksi ole lainkaan itsestään selvää. Itse asiassa hyvin harvat elokuvan nähneet, joiden mielipiteitä olen kuullut, ovat olleet sitä mieltä. Kärkevät kielet ovatkin arvelleet antipalkinnon todelliseksi syyksi elokuvan rohkeasti esitettyä seksiä ja väkivaltaa sekä naisvihaa paljon ilmeisemmältä tuntuvaa kirkko- ja uskontokritiikkiä.

Erilaisia perusteluja kaipaavia perusteluja tapaa taidekeskustelussa monesti muutenkin. Kirjan kehnoutta saatetaan perustella henkilöhahmojen epäuskottavuudella. Näytelmän näyttelijät ovat teennäisiä ja elokuvan käsikirjoitus typerä. Siinä se. Perusteluja näihin uusiin mielipiteisiin ei sitten enää annetakaan, eivätkä monet niitä tunnu jostakin syystä myöskään kaipaavan.

Epäuskottavuus, teennäisyys ja typeryys ovat kuitenkin kaikki tulkinnanvaraisia asioita, jotka perustuvat siihen, mitä kukin pitää uskottavana, luonnollisena ja järkevänä. Perusteluina ne antavat melko vähän selvyyttä siihen, mitä ne perustelevat, vaikka jonkinlaista suuntaa ne toki antavat.

Sitä lopullista, tyhjentävää perustelua, joka osoittaisi subjektiivisen mielipiteen objektiiviseksi tosiasiaksi, on tietysti turha odottaa. Moni asia kävisi kuitenkin selvemmäksi, jos sitä vaivauduttaisiin perustelemaan vielä vähän enemmän – tai paremmin.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

12.8.2009 11.03
Heikkis-Vesa
Onkohan noin?
Joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän asioita perustellaan, sitä vaikeammiksi ja epäselvemmiksi ne muuttuvat ;)
14.8.2009 14.37
William K
Kielenhuollon vainiolla
"Epäuskottavuus, teennäisyys ja typeryys" ovat kritiikin perusteina tulkinnanvaraisia asioita, joihin vetoamalla ei pystytä todentamaan oikein mitään. Siksi niiden perään pitäisi aina kirjoittaa uusi perustelu, joka muuttaisi sanan lihaksi eli "subjektiivisen mielipiteen objektiiviseksi tosiasiaksi". Suurin piirtein tuolta Eero saa blogissaan kuulostamaan elokuva- ja teatteri- sekä kirjallisuuskeskustelun.

Onneksi kielenhuollon laita on toisin. Kielenhuoltajat pohjaavat kannanottonsa tieteellisiin tutkimuksiin, joten ne ovat alkaa päältä uskottavia, tosia ja järkeviä. Toisaalta kielenhuoltajat korostavat korostamasta päästyään, etteivät he jakele kielenkäytöstä määräyksiä vaan "pelkkiä" suosituksia. Tuollaista asennetta kutsutaan tavan kielenkäytössä tekopyhyydeksi. Se käy siis sinänsä perustelusta. Mitä varten suosituksia muka annetaan, ellei noudatettaviksi? Syyllisyyden virittäminen kielen käyttäjiin on keino hallita kirjoittajia.

Jos joku vaikka saisi päähänsä tuplaperustella, ettei ns katkolyhenteissä tarvita pistettä vaan käytännöllisemmin selvitään pisteettä, niin oitis jokainen arvonsa tunteva kustannustoimittaja tai kunnon kielenhuoltaja korjaisi tekstin. Itse asiassa tuollaisen esityksen teki takavuosina tunnettu kielenhuoltaja Jouko Vesikansa, joka oli niin varma ideansa läpimenosta, että julkaisi uudesta lyhentämistavasta opaskirjasenkin. Mutta kielilautakunta tyrmäsi armotta ehdotuksen. Kielenhuoltajat kohtelevat toisiaan yhtä säälimättömästi kuin piirinsä ulkopuolisia. Naapurimme ruotsin ja eestin kieli tulevat katkolyhenteissään mainiosti toimeen ilman pisteitä.

Minkä logiikan mukaan Internet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella mutta netti ja internetti sen sijaan pienellä? Vain mediajätti Helsingin Sanomat pystyy uhmaamaan ohjetta ja kirjoittaa kaikki johdonmukaisesti pienellä. Minkä takia "saada aikaan" on jotenkin parempi ilmaus kuin "saada aikaiseksi" tai "saada äntiin"? Ehkä siksi että sitä perustellaan järkevyydellä eikä kielenkäyttäjien tuntemuksilla omasta kielestään. Miksi tätä tai tuota sanontaa tai ilmaisutapaa vastustetaan vuosikymmeniä, kunnes se yhtäkkiä hyväksytään? Kuka antaa kielenhuoltajille moiset valtuudet? Kansa vai?

Eero, joka suosittaa kielenkäyttöön vapautta, itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä, on kielenhuollon renessanssin airut. Jos hän onnistuisi saamaan puolelleen jonkun toisen kielenhuoltajan, niin kielenhuollon vainiolla puhaltelisi kohta uudet, raikkaat tuulet.
19.8.2009 11.50
Eero Voutilainen
Kiitos uusista näkökulmista!

William K.: Minä en ole kielenhuoltaja. Tehtäväni Kotuksessa on työskennellä sen tekstilajitutkimushankkeessa. Olen kyllä erittäin kiinnostunut kielenhuollon kysymyksistä ja olen iloinen, jos kirjoitukseni herättävät keskustelua niistä.

Toisaalta olen sitä mieltä, että jokainen suomen kielen käyttäjä on tavallaan kielenhuoltaja. Kaikki tekevät itse kielenkäyttöään koskevat valinnat ja vaikuttavat niillä siihen, millaiseksi kielemme vastaisuudessa kehittyy. Vakiintuneisuus - se, että jotakin kielenkäytön tapaa yleisesti käytetään - on Kielitoimiston suositustenkin keskeinen perustelu. Sitä vastaan ei pysty mikään. Jos siis pidät jostakin ilmaisutavasta ja toivot sen leviävän, suosittelen, että käytät sitä sitkeästi. (Niin minä ainakin olen tehnyt vuosia tuon saada aikaiseksi -muodon kanssa.) :)

Yleisesti toivon kyllä hartaasti, että kaikki nauttisivat enemmän kielenkäytön lukemattomista mahdollisuuksista kuin suvaitsemattomasta raja-aitojen pönkittämisestä.

Suomen kielen lautakunta muuten tarkisti 12.3.2007 Internet-sanan alkukirjaimesta annetun suosituksen ja päätyi siihen, että molemmat kirjoitustavat ovat sen mielestä käypää yleiskieltä.

Vesa: Tuo oli minusta jo sen luokan väite, että se kaipaisi tuekseen kunnon perustelua. ;)
20.8.2009 23.20
Vehe
perustelematonta tajunnanvirtaa perustelemisesta
Perusteluja on joka lähtöön. (Onkohan tuossa totuus, jota ei tarvitse perustella. Vai olenko sittenkin vain tuota mieltä.) Perusteleminen ei sellaisenaan ole mielestäni ns. autuaaksi tekevä asia.

Ei varmaan ole, Eero, sinunkaan mielestäsi oikein, että tyhmää, epäeettistä, mielipuolista tms. väitettä puolustetaan vedenpitävin perusteluin? (Jaa, mitähän ne sellaiset aukottomat perustelut oikein ovat.)

Joku voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että maailmassa on liikaa ihmisiä (tuhoavat nimittäin palloamme) ja että ärhäkkä, kansaa niittävä sikainfluenssa on onni. Hän voi perustella tätä esim. sillä, että tällä väkimäärällä ihminen vie itseltään elämisen mahdollisuudet ja koko pallo poksahtaa. Ns. perusteltu väite voi johtaa toimintaohjeeseen: vähennetään ihmisiä keinolla millä hyvänsä, jotta ihmislaji selviää.

Kuinka paljon hyvältä vaikuttavat ja "tieteelliset" perustelut ovatkaan tehneet pahaa ihmiselle? Propagandistit ovat aina osanneet perustella, eikö vain?

---

Oikeastaan on helpompi listata sellaisia perusteluja, jotka ovat "huonoja", kuin sellaisia, jotka ovat "hyviä". Tuo oli tämänhetkinen mielipiteeni, pitäisiköhän sitä nyt sitten tässä vielä perustella...

Jotenkin vaan jurppii, kun rationaalisuutta vaaditaan niin pirusti kaikkialla. Missä mielessä pelkkä mielipide on parempi kuin perusteltu mielipide? Tekeekö perustelu mielipiteestä "todemman"? Kuten, Eero, ymmärtääkseni väität, mielipidehän ei oikein toimi perusteluna?

Tässähän on vaarana upota filosofian suohon, kun suurten ajattelijoiden ajatukset eivät ole nyt pitkospuina. (Muuten olen kyllä sitä mieltä, että filosofia on ihan kivaa.)

Ajauduin näitä miettiessäni epäilijöiden maailmaan, ks. http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/argumentointi.html

No, vilikaseppa huvikses myös Wikipedian artikkelia Argumentaatiovirheet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Argumentaatiovirheet

Näissä riittää lingvistilläkin miettimistä.

Näillä mennään, perusteltua tai ei.
24.8.2009 10.30
Eero Voutilainen
Kiitos Vesa hyvistä huomioista! Perustelu tosiaan tuskin on mikään aina autuaaksi tekevä viisasten kivi, eikä se tietenkään tee mielipiteestä todempaa, subjektiivisesta objektiivista. Eihän perustelu oikeastaan tee mistään mitään: väite on sama perustelun jälkeenkin.

Kirjoittaessani ajattelin itseni kaltaisia ihmisiä, joiden soisi olevan välillä vähän kriittisempiä omien totuuksiensa suhteen, tunnistavan mielipiteensä mielipiteiksi, perustelevan niitä "vielä vähän enemmän" tai ainakin vaihteeksi muilla kuin vain uusilla mielipiteillä. En toki tarkoittanut, että meidän pitäisi lopettaa joukolla kaikki muu toiminta ja vaipua ikuisiksi ajoiksi loputtomien "miksi"-kysymysten suohon murehtimaan oman olemassaolomme oikeutusta. Jos mitään ei saisi sanoa ilman "aukotonta" perustelua - mikäköhän se tosiaan olisi? -, niin hiljaista varmaan olisi. Varmaan se kuuluisa kohtuus olisi ihan hyvä ohjenuora tässäkin, jos vain tietäisi, missä se on.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, ettei tuo Vesan mainitsema sydämetön perustelu ihmisiä niittävien tappajatautien erinomaisuudesta ainakaan "vedenpitävä" ole. Muissakin yhteyksissä minua jurppii, kun yksilöllisiä, tuntevia ihmisiä käsitellään kuin jaollista massaa. Mitä "tieteellistä" tai "rationaalista" siinä on?