Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Eero Voutilainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eero Voutilainen työskentelee Kotuksen tekstilajitutkimushankkeessa ja toimittaa täysistuntopuheita eduskunnassa. Eero haluaisi suvaita kielessä kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta ja sumuttamista.

Eero Voutilainen

4.6.2009 15.52

Kielenhuolto ei ole pyhää

Kiellettyjen ilmausten lista ei vastaa kielenkäytön todellisuutta.

Luin äskettäin oikeustieteen professori Matti Niemivuon teoksen Lain kirjain. Lakitekniikka ja lakikieli (Edita 2008). Kirja selvittää monipuolisesti lain laatimiseen liittyviä tekijöitä ja opastaa lainlaatijoita hyvän lakitekstin kirjoittamiseen.

Osa ohjeista on yleisiä: hyvä lakiteksti on sanastoltaan tuttua, virkerakenteeltaan yksinkertaista ja vastaa kirjoitetun yleiskielen normeja. Toiset neuvot ovat tarkempia ja koskevat jopa yksittäisiä ilmauksia.

Kirjan seitsemännessä luvussa on erityinen Lainlaatijan musta lista, jossa tekijä esittää aakkosjärjestyksessä 104 kartettavaa ilmausta sekä niille suosittelemansa vastineet. Huonoja ovat kirjan mukaan esimerkiksi ”alle”, ”astua voimaan”, ”informaatio”, ”omata”, ”tiettyä suuruusluokkaa oleva” ja ”vaikuttaa lisäävästi”. Parempia ovat ”vähemmän kuin”, ”tulla voimaan”, ”tieto”, ”jollakulla on”, ”tietynkokoinen” ja ”lisätä”.

Arvostan kirjoittajan rohkeaa ja käytännönläheistä otetta lakikielen kehittämiseen. Kielineuvojen antaminen mustan listan avulla on kuitenkin ongelmallista. 

Ensiksikin listan normit näyttäytyvät helposti ainoana oikeana totuutena. Kyseessä on silti vain yksi näkökulma. Kieltä koskevat ohjeet liittyvät aina arvoihin ja asenteisiin ja muuttuvat ajan kuluessa. Monet listan ilmauksista ovat esimerkiksi saaneet viralliselta kielenhuollolta kauan sitten puhtaat paperit.

Luettelo on myös ehdoton. Vasemman palstan ilmaus on aina väärin ja oikean oikein. Todellisuudessa on usein mahdotonta antaa kaikkiin tilanteisiin sopivia kielenkäytön ohjeita.

Nykytutkijat ovat esimerkiksi havainneet, ettei paljon parjattu substantiivien paljous teekään tekstistä aina epäselvää ja huonomaineiselle ”omata”-verbillekin on joskus selvää tarvetta. Sanojen luokitteleminen hyviin ja huonoihin luo kielestä tahattoman mustavalkoisen kuvan.

Eniten minua mietityttää listassa se, ettei sen sääntöjä juuri lainkaan perustella: ”alle” on huono, ”vähemmän kuin” on hyvä, ja siinä se. − Miksi?

Lukija voi tietysti arvailla syitä itse: ilmaukset ”alle” ja ”astua voimaan” saattavat tuntua liian arkisilta lakikieleen, ”informaatio” ja ”omata” ovat vierasperäisiä, ”tiettyä suuruusluokkaa oleva” ja ”vaikuttaa lisäävästi” kuulostavat epäilemättä monesta hienostelevilta ja kapulakielisiltä.

Jos perustelut kerrottaisiin, niistä voisi keskustella. Kaikki eivät välttämättä ole ohjeiden taustalla vallitsevista periaatteista ja tulkinnoista samaa mieltä.

Perustelemattomuus voi luoda kielenhuollosta mielivaltaisen kuvan. Pahimmillaan se pönkittää sokeaa ja epäkriittistä auktoriteettiuskoa opetettuja sääntöjä kohtaan: Perusteluja ei anneta eikä vaadita. Tehdään vain, koska käsketään. Vaikka ajatus mustasta listasta voi vedota meissä jonkinlaiseen turvallisuuden, järjestyksen ja selkeyden kaipuuseen, se ei vastaa kielenkäytön todellisuutta.

Jyrkätkin näkemykset ovat usein keskustelun kannalta hyödyllisiä. Ilman perusteluja ne eivät välttämättä motivoi mihinkään. Virallinen kielenhuolto pyrkii laatimaan yleiskielen normit aina tutkimustiedon pohjalta. Jos törmää yleis- tai erikoiskielessä mielestään typerään tai vanhentuneeseen käytäntöön, siitä kannattaa ilmoittaa Kielitoimistoon. Jos muutkin pitävät tapaa hölmönä, sitä muutetaan. Virallisella kielenhuollolla ei ole mitään halua pitää voimassa vaikeita tai hyödyttömiä suosituksia. 

Rakentava kritiikki ei ole uhka kielenhuollon arvovallalle. Jos kansallisen yleiskielen asema romahtaa sillä, että sen normien mielekkyyttä pohditaan, tuo asema ei ole ollut kovin erikoinen alun perinkään.

Sääntöjen pitäisi nauttia arvostusta siksi, että ne ovat järkeviä, ei siksi, että ne olisivat jotenkin pyhiä. Laaja julkinen keskustelu kielenhuollon periaatteista voisi tuoda säädellyt kielimuodot entistä lähemmäksi niitä ihmisiä, joille ne kuuluvat.

Sormet näppäimistölle: mikä mättää?


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa

4.6.2009 21.59
Ville E.
Bravo!... Siis eläköön!
Taitaako tuon paremmin sanoakaan.
5.6.2009 11.13
JH
Perustelemattomuutta vastaan!
Kielenhuolto tuntuu joskus olevan viimeinen linnake, jossa voidaan julistaa jokin asia perustelematta ainoaksi oikeaksi ja leimata samalla muut kerettiläisiksi. Edes armeijassa, auktoriteettiuskon pesässä, ei enää käytetä perustelemattomia käskyjä.

No, toivon mukaan ollaan jo oikealla tiellä. Hitaitahan muutokset tuppaavat olemaan.
5.6.2009 16.10
Ulla Tiililä
Kielenhuolto ja perustelemattomuus
JH: Nyt olisi kiva tietää, mitä nimimerkki JH tarkoittaa puhuessaan kielenhuollosta. Viittaako hän joihinkin oppaissa esitettyihin normeihin, puhelinneuvontaan, kurssitukseen tai tekstinhuoltoon? Vai tarkoittaako kielikeskustelua, jota kuka hyvänsä kansalainen voi käydä ilman alan koulutusta tai asiantuntemusta?

Kielenhuolto esiintyy moninaisena eikä käytännön kielenhuoltotyössä juuri voi toimia perustelematta. Olisi vaikea kuvitella, että ihmiset vuosikymmenestä toiseen sankoin joukoin osallistuisivat kielenkäytön kursseille, jos siellä paasattaisiin armeijameiningillä älyttömyyksiä. Sama koskee puhelinneuvontaa.

Eero otti jutussaan esimerkiksi kirjan, jonka tekijä ei edusta "virallista kielenhuoltoa". Kielitoimisto ei julkaise mustia listoja. Luultavasti vanhastaan on voimassa joitakin normeja, joille ei löydy kunnollista perustetta; useita tällaisia on vuosien varrella tarkistettu, väljennetty - ja perusteltu sen mukaan kuin kourallinen ihmisiä ehtii. Yksittäiset tiettyihin sanoihin ja rakenteisiin kohdistuvat "perustelemattomat" säännöt ovat käytännön kielenhuoltotyössä marginaalissa. Ehkäpä niitä on olemassa juuri siksi, että ne on unohdettu, kun niitä ei käytännön työssä juuri sovelleta? Yleensä kielenhuoltaja puuttuu ymmärrettävyys-, hahmotus- ja sävyongelmiin, kun asiakas näistä asioista kysyy.
13.6.2009 12.48
Sääntöjen ystävä
Pilkutko romukoppaan ?
Kysynpä tässä Eerolta, kuinka tulisi suhtautua erääseen tapaukseen muutaman vuoden takaa: Teetin eräällä mainostoimistolla esiteluonnoksen, jossa ei ollut muistaakseni pilkun pilkkua, vaikka virkkeet olivat pitkiä. Kun huomautin asiasta ja vetosin koulussa oppimiini pilkkusääntöihin, he sanoivat, ettei niitä enää orjallisesti tarvitse noudattaa ja vihjasivat minun olevan "vanhan kansan ihmisiä". Siis: Voiko entisaikojen pilkkusääntöjä vapaasti noudattaa tai olla noudattamatta ?
14.6.2009 10.34
William K
Kielenhuolto -- pyhää vai profaania?
Eero on ottanut bloginsa lähtökohdaksi professori Matti Niemivuon teoksen Lain kirjain, jossa näköjään annetaan lainlaatijalle kielenkäytöstä varsin yksityiskohtaisia ohjeita. Blogistia kiusaa, ettei ohjeita suuremmin perustella. Kuinka lienee? Vilkaistaanpa läpi Eeron esiin nostamat puolen tusinaa tapausta.
1) "Alle viisi vuotta" on ihan yhtä hyvä ilmaus kuin "vähemmän kuin viisi vuotta". Tässä kohtaa professorin musta lista on tosiaan jälkijättöinen.
2) "Informaatio" paremmin "tieto, tiedot, tiedotus". Lakikielessä ajatellaan omakielisten vastineiden tekevän usein esiintyvistä ilmauksista ymmärrettävämpiä ja samalla tekstistä yhtenäisempää.
3) "Vaikuttaa lisäävästi" paremmin "lisää". Yksikäsitteinen ilmaus on tiiviimpi, kätevämpi ja dynaamisempi. Kielitoimiston sanakirja hyväksyy tosin ilmauksen "Syövyttävästi vaikuttava aine", mutta tottahan siinäkin "syövyttävä aine" olisi tehokkaampi. Oletan, että kohtien kaksi ja kolme perustelut sisältyvät käsitellyn teoksen tekstiin; niitä ei vain mustassa listassa suotta toisteta.
4) Loput, "astua voimaan" paremmin "tulla voimaan", "omata" paremmin "jollakulla on", "tiettyä suuruusluokkaa oleva" paremmin "tietynkokoinen" eli puolet tapauksista on jo valmiiksi perusteltu, joten mitäpä professori niitä uudestaan perustelemaan. Kuka ne on perustellut? Ne on perustellut virallinen kielenhuolto, ja parannukset saa lukea esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjasta tai Kielioppaasta.
Asiaa pohdiskeltuaan blogisti päätyy lausumaan: "Sääntöjen pitäisi nauttia arvostusta siksi, että ne ovat järkeviä, ei siksi, että ne olisivat jotenkin pyhiä." Hyvä niin, kielenhuolto on maallista puuhaa. Mikä siis mättää? Jutussa mättää se, että ensin valitaan vaikuttavan journalistinen otsikko ja sitten itse asiaa käsitellään tekstissä ikään kuin bulvaanin avulla. Miksei suoraan?
14.6.2009 14.56
Pösöön pettynyt
Mainosten kielestä
Eero varmaan vastaa omalta osaltaan, mutta kerronpa nyt oman mielipiteeni. Jos mainoksen kieli on kovin heikkoa, tulee ainakin minunkaltaiselleni lukijalle mieleen epäilys, että kun eivät kieltä osaa, niin osaavatko muutakaan. Huono kieliasu ei siis ole eduksi mainostajalle tai tuotteelle. Niin, ja lueskelin vuosikaudet Peugeot-lehteä ja kiukuttelin sen kielivirheistä. Nyt sitten on käynyt ilmi, että heikko kielentaito kulkee nätisti käsi kädessä heikon autonhuoltotaidon kanssa. Surkealla tasolla molemmat - siellä lepää autoni Automaassa, ja Automaa selittelee osaamattomuuttaan tumput suorina.
15.6.2009 21.34
Eero Voutilainen
Pilkuista ja perusteluista
Kiitos kiinnostavista kommenteista! Vastaan alla minulle osoitettuihin kysymyksiin.

Sääntöjen ystävä: Pilkkuohjeita on uudistettu aika ajoin niin kuin muitakin kielenhuollon suosituksia. Edellisen kerran ohjeita muutettiin vuonna 2006, jolloin Suomen kielen lautakunta pyrki esittämään ne mahdollisimman yksinkertaisesti ilman pahamaineisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Kyse oli näin ennen kaikkea vanhojen suositusten väljentämisestä. Myös vanhoja, monimutkaisempia ohjeita voi siten halutessaan noudattaa vapaasti.

Ajantasaiset ohjeet pilkun käytöstä voi lukea esimerkiksi Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta tai Kielikellon numerosta 2/06.

Kielitoimisto painottaa tunnetusti nykyään aiempaa enemmän harkinnanvaraisuutta. Pilkullakin on todettu olevan eri kielenkäytön lajeissa erilaisia tehtäviä. Siksi sen käyttöä koskevat ohjeetkaan eivät voi olla ehdottomia sääntöjä vaan tilanteen mukaan sovellettavia suosituksia. (Ks. Kielikello 2/06.)

William K.: Kiitos kiinnostavista lisäperusteluista käsittelemiini Niemivuon suosituksiin! Painotan, että kirjoitukseni tarkoitus ei ollut esittää saman- tai erimielisyyttäni yksittäisten ohjeiden kanssa. Kiinnitin vain huomiota niiden perustelemattomuuteen ja siihen, että ohjeiden esittäminen mustan listan muodossa saa suositukset vaikuttamaan helposti objektiivisilta ja poikkeuksettomilta, vaikka kyseessä on aina yksi näkemys muiden joukossa.

Kun suositukset perustellaan, niistä voi keskustella. Kaikki eivät esimerkiksi välttämättä ole sitä mieltä, että sana "informaatio" tekisi suomenkielisestä lakitekstistä häiritsevän eäyhtenäistä tai vaikeasti ymmärrettävää.

William K.:n mukaan ohjeita ei tarvitse listan yhteydessä perustella, jos perustelut ovat tulkittavissa muualta teoksesta tai ne voi etsiä esimerkiksi Kielitoimiston julkaisuista. Tämä vaatii kuitenkin lukijalta aikalailla vaivannäköä tai kielitieteellisiä pohjatietoja. Jo sen vuoksi minulle tulee listasta vaikutelma, että se on laadittu pikemmin sellaisenaan noudatettavaksi kuin lainsäätäjän harkinnanvaraisen soveltamisen pohjaksi.

Niemivuon vaikuttavan juridisen taustatiedon ja pitkän, omakohtaisen lainsäädäntökokemuksen ansiosta teos on kokonaisuutena varmasti merkittävä puheenvuoro suomalaisen lainsäädännön kehittämiseksi. Keskustelun on hyvä jatkua tästä.
15.6.2009 21.55
Kielenhuolto ja elämä
Kielen- ja Pösön huollosta
Tavan takaa saa kuulla tuota Pösöön pettyneen kommenttia, että teksin poikkeamat yleiskielen normista kielivät muistakin poikkeamista - varsinkin sellaisista, jotka liittyvät kirjoittajan hengenlahjoihin ja persoonallisuuteen. Hesarissa oli jopa taannoin mielipidekirjoitus, jossa liki ehdotettiin sellaista rikosten ennalta ehkäisemistä, jossa kaikki puheeltaan tai kirjoitukseltaan yleiskielestä poikkeavat laitettaisiin rautoihin, kielen ja moraalin rappio kun varmasti kulkevat käsi kädessä.

Minun on kyllä vaikea käsittää tuota. Ensiksikin poikkeama yleiskielestä on vain poikkeama yleiskielestä - kuka osaa osoittaa sen rappioksi? Toiseksi jos vaikkapa autonkorjaaja kirjoittaa sytytystulpan erikseen ja tökkää pilkun väärään paikkaan, se kertoo minusta todennäköisimmin siitä, että hän on ollut oikeinkirjoitussääntöjen sijaan motivoitunut opiskelemaan jotakin muuta - esimerkiksi autojen korjaamista. En ole varma, onko se hänen ammatissaan yksinomaan huono asia.

Automaasta en osaa sanoa mitään.
16.6.2009 10.06
Pösöön pettynyt
Kielenhuolto ja elämä
Puhuin mainoslehdestä ja sen kielestä. Ei sitä mainoslehteä mekaanikko ole tehnyt; hän saa minun puolestani kirjoittaa miten haluaa, kunhan korjaa autoni. Mutta jos kalliille paperille räntätyssä mainoslehdessä on virheitä, se kertonee siitä, että yritys on palkannut huonon ammattihenkilön lehteään tekemään. Entäpä jos sen yrityksen mekaanikotkin ovat omalla alallaan yhtä amatöörejä kuin mainoshenkilöt.

En minä mainoshenkilöitäkään rautoihin panisi. Kyllä ehdollinen riittäisi...
20.6.2009 8.49
KSH
Ei tässä mikään sinänsä mätä
...tässä Eero Voutilaisen pamfletissa -- miksi sillekin täytyy yrittää keksiä uudenlainen ulkomainen nimitys jostakin muotivillityksestä? -- sinänsä, mutta yritys jää hieman vajaaksi. Minulle opetettiin aikoinaan oppikoulussa, oikein sellaisessa tosi eliitin opinahjossa, näitä kielenhuollon tosioita aina esimerkkien avulla. Esimerkit oli poimittu tietenkin meidän kirjoittamistamme aineista, ja jokaisen esimerkin yhteydessä käytiin aina yksityiskohtaisesti kertoen läpi, miksi sanavalinta tai mikä lie tekstin tuottamiseen liittyvä asia nyt sitten kulloinkin mätti. Ja tuolloin selvisi sekin, että näitä "virheitä" ja naurettavaksi koettuja käytänteitä voit soveltaa myös tyylikeinona, mutta silloin sinun on oltava todellinen sanataituri. Ja sellaista tavoitettahan ei asiatekstiä tuotettaessa ole. Sanavalinnalla voit kerran tai pari yrittää yllättää tai riemastuttaa lukijaparkaa, mutta tyylittelyt on jätettävä aivan muunlaisiin teksteihin.

Jätetään niiden sääntöjen antaminen vallan kokonaan! Niiden sijasta sopisi kielenkäyttäjiä opettaa esimerkkien avulla valitsemaan kulloiseenkin rekisteriin sopivin ilmaus, joskus kun se toistokin saa ainakin hymynkareen lukijan kasvoille jos nyt se röhönauru jääkin toiseen kertaan.
27.6.2009 10.33
pekka/Itävalta
kielilainat-epäloogisuus
hyvä uusi sivu, näin ulkosuomalaisena kiinnostaa kovasti, koska yritän pitää suomen kieltäni mahdollisimman ruostumattomana huolimatta yli 40 vuoden poissaolosta kielen pääkallopaikalta.
Luen päivittäin monet suomalaiset lehdet ja viikottain jo vuosikymmenien ajan myös Suomen Kuvalehden. Kirjoittelen myös lähinnä SK:een asioista ja sanoista, jotka minua vaivaavat lähinnä sen takia, koska lehti mielestäni edustaa monia hyviä arvoja ja kielen pitäisi toimia.Mikä minua viime aikoina on häirinnyt, on esim italian kielen lainasanojen epätyydyttävä taivutus ja myös perusmuoto:usein käytettyjä sanoja kuten gigolo, cappuccino, spaghetti ihan hyvin käytettynä, mutta esim. paparazzo yksikössä on päässyt pureutumaan suomenkieleen muodossa paparazzi, joka on italiassa monikko ja niin käytetään monikkoa yksikössä ja suomen monikko on sitten paparazzit paparazzot asemesta, eikä muutosta tule, vaikka kuinka yrittäisi, mutta ehkä tämä uusi keskus voisi asiassa jotain periaatteelista tehdä. Silmään tietysti myös särähtää suomen kielen kirjoitusmuoto pitseria pizzerian asemesta, mutta kai se johtuu vain siitä, että kielessämme on vain yksi s-muoto ja sen myös kuulee kun härmäläinen pamlaa esim. englantia. Slaavilaisissa kielissähän eri ässistä ei ole pulaa.Toinen järkyttävä sanahirviö on maapalloistuminen: ei kai pallo voi enää palloistua, koska se on jo pallon muotoinen, mielestäni pitäisi kyllä käyttää pitempää muotoa maapallon laajuiseksi muuttumista.Tässä muutama epäloogisuus, enemmän ehkä myöhemmin, hauskaa kesää, kaikki gigolit ja papagallit!
27.6.2009 10.44
pekka/Itävalta
uusi ehdotelma
vielä yksi ehdotus uudelle suomen kieleen kritiikittömästi hyväksytytylle termille facebook: henkilösivu. Mielestäni se kuvaa aika hyvin tätä uushyvää kurkistamista ja paljastamista.