Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Eero Voutilainen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Eero Voutilainen työskentelee Kotuksen tekstilajitutkimushankkeessa ja toimittaa täysistuntopuheita eduskunnassa. Eero haluaisi suvaita kielessä kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta ja sumuttamista.

Eero Voutilainen

9.6.2009 17.44

Kenen näkökulmassa seisot?

Puheena suuret ja vanhat puolueet.

Toimittaja Marko Junkkari kiinnitti eilisessä Helsingin Sanomissa huomiota tuoreen vaalivoittajan, Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin kielelliseen strategiaan.

Soini on Junkkarin mukaan oppinut Veikko Vennamolta, ettei kolmea kannattajamäärältään suurinta puoluetta – kokoomusta, keskustaa ja SDP:tä – kannata kutsua tavalliseen tapaan ”suuriksi puolueiksi”, koska se vakiinnuttaisi niiden asemaa. Soini nimittääkin niitä järjestelmällisesti ”vanhoiksi puolueiksi”, mikä saa ne kuulostamaan vanhentuneilta ja aikansa eläneiltä. Niiden vastavoimana esitetty Perussuomalaiset näyttäytyy samalla uutena ja ajanmukaisena.

Soinin sanavalinta on hyvä esimerkki kielellisestä vaikuttamisesta. Sanat ”suuri” ja ”vanha” edustavat erilaisia näkökulmia samaan asiaan. Niiden avulla on helppo havainnollistaa, miten kielenkäyttäjä voi pyrkiä valinnoillaan ohjailemaan vastaanottajan tulkintaa ja käyttäytymistä.

Täysin neutraalin ilmaisutavan löytäminen on mahdotonta. Avatessaan yhden näkökulman jokainen valinta sulkee muita pois. Jos esimerkiksi puhuu totutusti ”suurista puolueista”, vakiinnuttaa samalla perinteistä ilmausta - ja joidenkin mielestä myös vallitsevaa asiaintilaa. Lisäksi suuruus liittyy usein mielessämme myönteisiin asioihin kuten voimaan, turvallisuuteen tai suosioon.

Ohjailevuus ei kuulu vain politiikan tai mainonnan kieleen, vaan se on läsnä aivan arkisessa vuorovaikutuksessa. Se ei myöskään ole aina tietoista. Muistan yhä elävästi, kun sain lapsena kuulla riiteleviltä ystäviltäni kaksi täysin vastakkaiselta tuntuvaa kertomusta samasta tapahtumasta eikä kumpikaan ajatellut muuntelevansa totuutta.

Siitä lähtien aina joskus, kun olen saanut kuulla jonkun kertovan kokemuksistaan, olen alkanut miettiä, milläköhän tavalla joku toinen esittäisi samat asiat.


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

20.6.2009 5.55
hypatia
Ohjailevuus
Tässäpä oiva näkökulma! Ohjailevuus on kielenkäytön ydinalue. Se on se meidän simpanssipuoli. Kaikkein parhaiten se tulee esiin henkilökohtaisessa kontaktissa, mutta kirjoitettu kieli eikä kirjakieli ole siitä vapaata. Neutraaliutta ei ole, mutta on jotain, mitä voidaan kutsua totuudeksi: sanataiteen kieli. Taide on lähempänä totuutta kuin mikään muu kielenkäytön muoto, mutta miten se määritellään ja kuka sen voi määritellä onkin jo toinen juttu.
20.6.2009 8.56
KSH
Turhapa tuota on miettiä!
Se joku toinen esittää aina asiansa eri tavoin kuin kuulemasi kertoja.

Kielenkäytön vaikuttavuudesta on puhuttu maailman sivu, milloin milläkin keppihevosella ratsastaen. Kieli nyt joka tapauksessa on kahden vanhimman ammattikunnan, pappien ja johtajien, vallankäytön ehdottomasti tärkein väline, ja heidän puheitaan kannattaa tuosta nimenomaisesta syystä kuunnella erityisen tarkkaavaisesti. He eivät juuri koskaan ole kuitenkaan aivan pyytettömästi meidän asiallamme.
20.6.2009 11.49
kolmipistepirkko
Uutiset
Jos ohjailevuus koskisikin vain politiikkaa, mainontaa tai arkista vuorovaikutusta, mutta kun... Se muokkaa meidän käsityksiämme asioista myös uutisissa, jopa Ylen uutisissa. Ylen, jota niin asiallisena haluaisi pitää. Puoluekantansa ilmaisseissa lehdissä sanavalinnoilla värittämienen on hyväkysttävämpää, minun mielestäni. Mutta neutraaleiksi tarkoitettujen uutisten osalta ei. Uutisessa käytetyn, harmittomalta vaikuttavan adjektiivin tai verbin valinnalla otetaan monesti kantaa asiaan, puolesta tai vastaan. Muokataan kuulijan mielipidettä asiasta. Ehkä osin tiedostamatta, kuka tietää. Tai saadaan esim. työehtosopimusneuvottelujen osapuolet näyttäytymään tietynlaisina. Tai talouselämän ilmiöt inhimillisinä olentoina. Tai ne kuuluisat hirvet, jotka romuttavat autoja. Mutta vaikka uutisten kiinnostavuus vähenisikin, kun kieli olisi neutraalimpaa, soisin sen niille silti. Saadakseni itse päättää, kenen puolella seison. Myös muissa kuin ilmipoliittisissa asioissa.
20.6.2009 11.54
Vieno
Isot puolueet
Ovela huomio ovelasta kielenkäytöstä.
Se voisi olla lähtökohta keskustelulle sanojen puolueellisuudesta yleensäkin, varsinkin adjektiivien.
Jos sanon tai kirjoitan "pöytä", olen kai suhteellisen puolueeton, vaikka erehtyisinkin tai olisin tehnyt "rohkean" valinnan pöytänä poikkeuksellisesi toimivaa jakkaraa tarkoittaessani.
Mielenkiintoinen puheenaihe olisi aluksi vaikkapa suomenkielen sanaparin iso/suuri nykyinen suhde. Viime vuosikymmeninä on näyttänyt siltä, että "iso" on työntymässä "suuren" perinteisesti hallitsemille alueille.
"Iso mies tuli suureen kylään"'
Napoleon oli pieni mies, ja hän oli suuri mies. De Gaulle oli iso mies ja hän oli suuri mies.
"Pienellä" ei ole "abstraktia" paria samalla tapaa kuin "isolla".
Ovatko adjektiivit luonostaan subjektiivisia? Ne olivat ns. uuden romaanin valtakaudella kriitikoiden hampaissa. Mainitkaa adjektiivi, jota käyttäessänne ette ole ilmaissut henkilökohtaista kantaanne.
21.6.2009 21.39
Juhani V
Ohjailevia sanoja
Eivät kai substantiivit ja verbit ole sen neutraalimpia kuin adjektiivit? Samaa esinettä voidaan kutsua paitsi pöydäksi myös vaikkapa tarkemmin tammipöydäksi tai fiinimmin työtasoksi. Vastaavasti kadulla kävelleestä ihmisestä voidaan sanoa myös, että hän tepasteli, raahusti jne. Jokainen sana kuvaa kohteensa vähän eri tavoin.
22.6.2009 10.58
Kokija
Ohjailevia sanavalintoja
HS:n Kotus-blogista kertovaa uutista kommentoinut "yksityisajattelija" on listannut siellä ison joukon merkityksellisiä sanavalintoja. Siteeraan tämän kohdan kommentista alla:

"Itseäni ärsyttää se, että kaikki asiat varsinkin politiikassa pitää esittää niin positiivisessa sävyssä. Miksei koskaan sanota rumaa sanaa niinkuin se on?

"Miksi valtio säästää, kun oikeampi termi olisi että valtio supistaa tai leikkaa tai vähentää. Eikö säästäminen tarkoita sitä, että pannaan jotain talteen tulevien aikojen varalle. Mutta valtiontaloudessa se tarkoittaakin, että jätetään tekemättä semmoisia asioita, joita aikaisemmin on tehty, koska valtiolla ei enää ole varaa niihin.

"Miksi mikään ei ole vaikeaa, vaan haasteellista?
Miksi AY-liike ei käy työriitoja vaan työtaisteluja?
Miksi ihmiset eivät ole laihoja vaan solakoita?
Tai miksi kukaan ei ole lihava, vaan tukeva tai tanakka tai vanttera?
Eikä kukaan ole tyhmä vaan ymmärtämätön.
Eikä kukaan ole vanhuuden höperö vaan dementtinen tai muistihäiriöinen.
Kukaan ei ole köyhä, vaan vähävarainen tai pienituloinen.
Kukaan ei ole sokea vaan näkövammainen
Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon siitä, että asiat halutaan esittää mahdollisimman kauniisti ja välttää pahoja sanoja. Ja jokainen tällainen uudissana korvataan muutaman vuoden välein uudella, kun edellinen sana on saanut liikaa negatiivista kaikua,
Miettikääpä vaikka sitä, montako sanaa meillä on juoppojen ja juomareiden nimittämiseksi."

Kaikkialla on tosiaan ohjailevia sanoja!