Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Auli Hakulinen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Auli Hakulinen
on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, Suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .

Auli Hakulinen

31.8.2009 12.20

Voiko kielenmuutosta peruuttaa eli Tule takaisin selkeä pyy

Kieli muuttuu kaiken aikaa. Jotkin muutokset ovat häiritsevämpiä kuin muut. Näin sanon, vaikka kannan yltiöliberaalin viittaa. Kysymys on kuitenkin vaikea. Kysyn tässä: jos muutos on askel huonompaan, onko mitään voimakeinoja sen pysäyttämiseksi ja peruuttamiseksi?

Parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana sanat ”selkeä” ja ”selvä” ovat joutuneet reviiritaisteluun. "Selkeä" tuntuu selättävän "selvän", mutta syy muutokseen ei ole selvä. Pohdin muutoksen mahdollisia selityksiä ja sitten sitä, onko mitään tehtävissä.

Vielä vanhassa kunnon Nykysuomen sanakirjassa ja uudehkossa Kielitoimiston sanakirjassakin ”selkeän”  sanotaan luonnehtivan toisaalta säätä ja taivasta, toisaalta ihmisen ajattelutoimintaa: muistia, kirjoitusta, puhetta. Nestekin voi olla selkeää, kunhan sakka laskeutuu. ”Selvä” puolestaan tarkoittaa täsmällistä, tarkkarajaista, helposti ymmärrettävää ja erottuvaa, esimerkiksi ”selväpiirteinen”, mutta myös ilmeistä ja kiistatonta kuten sanonnoissa ”selvä pyy” tai ”asia selvä”.

Toisin on nykyisessä kielenkäytössä. Harva puhuja ja kirjoittaja -- voisin luetella suoralta kädeltä vain 3-4 tällaista -- pitää kiinni äsken mainitsemastani merkityserosta. Muut puhuvat suruttomasti ”selkeästä voittajasta” tai ”selkeästä suosikistaan”, ja Mikko Hirvonen näkyy joskus johtaneen ajoa ”selkeästi”. Joku kirjoittaa,  että kirkolla tulisi olla ”selkeä suhtautuminen homouteen” tai pohtii jopa selkeää ongelmaa! Todellinen helmi on mielestäni lause ”Valmistelun yksi selkeä ongelma on läpinäkyvyyden puute”. Näiden ihmisten sanastosta  adjektiivi ”selvä” on jo kuollut.

Entä sitten syyt? Voi olla, että ”selvä” on ainakin ihmisestä puhuttaessa alkanut rajoittua merkitsemään ”juopuneen” vastakohtaa. ”Selvä voittaja” tarkoittaisi siis raitista voittajaa. Tämä selitys ei yksin riitä. Olisiko niin, että kolmitavuinen ”selkeä” kuulostaa hienommalta, ja tämän trendin olisi saanut liikkeelle joku hienostelija? Sosioligvistit ovat esittäneet, että kielenmuutoksen edelläkävijöitä ovat aina miehet; naiset valtaavat tilan kun muutos on saavuttanut standarin aseman.

Hienompi tai ei, ainakin sana on isossa joukossa.Tarkoitan, että samanmuotoisia adjektiiveja on suomessa paljon: kepeä, virkeä, hehkeä, ripeä, viileä, synkeä, himmeä, kiinteä, notkea,  pehmeä... Kymmenittäin. Se on suosittu adjektiivin muotti, mikä seikka ehkä tukee ”selkeän” vahvistumista. Sen sijaan ainoa adjektiivin ”selvä” pari on ”mälvä” ja muita kaksitavuisia ovat ”kuiva”, ”hyvä” ja ”syvä”.

Adjektivi ”selkeä” ja sen adverbijohdos ”selkeästi” ovat selvästi nyt siis kielenkäytössä niskan päällä. Mutta hauska on havaita, että sanontoihin nillä ei ole vielä pääsyä. ”Selvä” pitää pintansa yhdyssanassa "epäselvä” tai ”selvänäkijä”, sanonnoissa kuten ”selvin päin”  tai ”saada selvää”  ja verbissä ”selviytyä”. (Tosin verbi ”selittää” näyttää joutuneen ”avata”-verbin puristukseen, mutta se on jo toinen juttu.)

Jos nyt haluaisin paluuta entiseen, jossa näillä kahdella sanalla olisi selvä työnjako, mitä voisin tehdä? Olen jo perustanut kustannustoimittaja Alice Martinin kanssa selvä-sanan tukiyhdistyksen. Olen myös ajatellut lähettää kukkia pakinoitsija Bisquitille, joka puhui ”selvän” puolesta radiohaastattelussa. Ja vetoan nyt Teihin, tämän blogin kaikkiin 123 lukijaan: auttakaa!

Vakavampi kysymys on kuitenkin, onko muutos johtanut merkityksen köyhtymiseen ja voiko jostain ilmaantua uusi sana, jolla kuvattaisiin sään, ajattelun ja puheen selkeyttä?


Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa

31.8.2009 18.21
Epäselvä kansalainen
Onko tämä ironiaa?
31.8.2009 18.27
Helena K
Minkälainen on mälvä?
1.9.2009 10.35
Eliö
Vielä kun joku selvittäisi, mitä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa sanoille "kiistää" ja "haastava".
1.9.2009 10.35
Salla Kraft
Edelläkävijät?
Auli, kirjoitat: "Sosioligvistit ovat esittäneet, että kielenmuutoksen edelläkävijöitä ovat aina miehet; naiset valtaavat tilan kun muutos on saavuttanut standarin aseman."

Olen ymmärtänyt asian olevan ihan päinvastoin nykykielessä; muotisanat vakinnuttavat asemansa ensin NAISTEN kielessä, kun taas miehet ovat kielen käytöltään traditionaalisempia. Käsitys miehistä kielenmuuoksen edelläkävijöinä on vanhentunut. Se lienee syntynyt aikana, jolloin miehet saivat vaikutteita kodin ulkopuolisesta kieliympäristöstä enemmän kuin kotia ja lapsia hoitamaan jääneet naiset. Tämä asetelma ei kuvaa nykytodellisuutta...
1.9.2009 11.11
Lasse Koskela
Hyvä Auli!

Puhut asiaa. Minuaa riipii joka kerta - ja se on tosi usein - kun kuulen selkeää käytettävän selkeästi ja perin tiheästi ärsyttävällä tavala.

Miten voin liittyä selvä-sanan tukiyhditykseen? (Mutta eihän siihen liity mitään raittiuslupauksia, eihän?)
1.9.2009 17.21
eve
Aikanaan, kun Elisabeth Rehn oli paljon julkisuudessa, kuten ministerinä, hän viljeli sanoja "selkeää" ja "selkeästi" aivan yhtenään. Siitä lähtien "selkeä" on aina särähtänyt korvaani.
1.9.2009 18.38
Eespäin, eespäin
Menköön, jos on mennäkseen
Miksi jäädä haikailemaan ennenmuinaisten asioiden perään? Jos tuo "selvä" kerran luontevasti ja pakottamatta katoaa, niin ei sitä kukaan enää pian kaipaa - samaan tapaan kuin vaikkapa Agricolan ja kumppaneidenkaan menneitä ilmauksia. Se syntyi tarpeeseen ja ehkä nyt sitten häipyy, jos kasvava aosa kieliyhteisöstä ei sitä enää kerran tarvitse. Kiitos hyvästä yhteistyöstä, ja haudan lepoon vaan. Selkeän teki.
1.9.2009 22.09
Ekijuka
Selkis
Puhut selvää asiaa, Auli, erittäin selkeästi.
terv. Eki
3.9.2009 15.41
Auli H
Kiitos eve
Elisabeth Rehn on voinut tosiaan kaksikielisenä valita komeammalta, poliitikolle sopivammalta kuulostavan vaihtoehdon ja käyttänyt siksi ylenmäärin "selkeää". Ruotsissa on kyllä kaksi vastinetta näille suomen sanoille: "klar" ja "tydlig", mutta niiden työnjako ei taida olla kovin selvä. Rehn esikuvana tuo mileen vanhan selitykset, joiden mukaan pikkusanan "niinku" olisi käynnistänyt suomenruotsalainen sosiologi Erik Allardt suosituilla luennoillaan 60-luvulla. Silloin oli jo näet "liksom" vahvasti menossa rotsinkielessä.
3.9.2009 23.12
Epeli
Tuolle Allardtille pitää nyt kyllä saada poliisisuojelu mahdollisimman pian. Ei kestä kauan, ennen kuin hänen ikkunansa takana on normiriemuisten niinkunvihaajien parvi nuijat ja talikot käsissään.
14.9.2009 23.23
matti
selvästi hyvin ajateltu
HEI
TÄMÄ SELKEÄN KÄYTTÖ ALKOI MUUTAMA VUOSI SITTEN MIELESTÄNI POLIITIKOIDEN TAHOLTA. SAIHAN TÄLLAISELLA UUDISSANALLA EDES VÄHÄN HERÄTETTYÄ KUULIJOIDEN MIELENKIINTOA PIDETTYÄ PUHETTA KOHTAAN. NYKYÄÄN SITÄ KÄYTETÄÄN, KOSKA SE VAIKUTTAA LÄHES SIVISSANALTA.
ONKO MUUTEN OMATA-VERBI VIELÄ SVETISISTINEN ILMAUS, JOTA EI PITÄISI KÄYTTÄÄ.
22.9.2009 12.31
Kielimies
"Epäselkeää" suomea
Muotisanoja haluttaneen käyttää osin samasta syystä kuin liikenteessä ajetaan järjettömän lähekkäin: kukapa nyt haluaisi erottua ärsyttävänä tientukkona, joka jostain kumman syystä ei ajakaan aivan edellä menevän tuntumassa?

Kääntäjänä tulee väistämättä mieleen, että "selkeän" ja monen muu muotisanan tai -ilmauksen taustalla piilee etenkin englannin vaikutus. Näyttää esim. siltä, että "teknologia" on lähes syrjäyttänyt "tekniikan", vaikka juuri "tekniikka" olisi useimmiten täsmällisempi ja oikeampi sana.

Entä onko kaikki nykyään vain "positiivista" tai "negatiivista"? Eikö mikään voi enää olla esim. "myönteistä", "hyvää" tai "suotuisaa" taikka esim. "kielteistä" tai "huonoa"?

Entä onko "jatkossa" todellakin ainoa mahdollinen sana, jolla viitataan tulevaisuuteen? Hienoja sanoja, kuten "vastedes", "tästedes", "vastaisuudessa" ja "edelleen", olisi tarjolla viljalti, mutta ne ovat jääneet "jatkossa"-hoennan jalkoihin.

"Haastava" on puolestaan muodikkaan (vai pitäisikö sanoa "trendikkään") eufemismin malliesimerkki. Usein on kyse niin vakavista ja kielteisistä asioista, että täsmällisempää olisi käyttää sellaisia suomen kielen sanoja kuin "vaikea", "vaativa", "hankala", "ongelmallinen", "kiperä" ja "mutkikas".

Muotisanojen käyttö yleensä nakertaa täsmällisyyttä ja hämärtää ymmärrettävyyttä. Siksi selvää suomea tapaa nykyään aivan liian harvoin, mutta "epäselkeää" sitäkin enemmän.
5.10.2009 8.50
Leila
Lupaan auttaa kaikella sillä voimalla, mikä lukion äikänopella on. Ei se taida kovin paljon olla.
6.10.2009 15.53
Alcofribas
Selkeä = selvä + vahvistussana
"Selkeä" on ilmeisesti lyhennys, joka otetaan käyttöön haluttaessa painottaa "selvää" asiaa ja ilmaista se lyhyesti kolmella tavulla, sen sijaan että sanottaisiin "erittäin selvä", "ilmiselvä", "varsin selvä". Useimpien selkeä-sanan esiintymien tilalle voidaan luullakseni palauttaa jokin mainituista pidemmistä ilmaisuista, ilman että merkitys muuttuisi.
Onko tällainen käyttö sitten suotavaa tai ei, siitä voidaan olla monta(a) mieltä.
15.10.2009 22.34
Pertsa
Hannu Taanila väitti muutama vuosi sitten, että selkeän olisivat tuoneet kieleen urheilutoimittajat.

Mutta miksi tuloksesta on tullut nykykielessä tulema? Sama piirre tässäkin: kaksitavuisesta kolmitavuiseen.
10.11.2009 23.39
nyy
Rönsyjä
Pertsa, kirjoitit kommentissasi 15.10.09, miten kielessä ilmenee suuntausta kaksitavuisesta kolmitavuiseen. Olen itse ihmetellyt vähän samantapaista ilmiötä, tavujen lisääntymistä ilman selvää syytä. Olen miettinyt, minneköhän minun pitäisi kääntyä ja kukakohan tietäisi, että mistäköhän johtuu eli mikäköhän mahtaa olla syynä, kun niin monet kirjoittavat tähän tapaan? Miksiköhän muita ei tunnu ärsyttävän tällainen ylimääräisen tavun lisäily kysymyssanoihin? Koskakohan siitä tulee ainoa oikea tapa kirjoittaa? Kenelleköhän minun pitäisi valittaa? Mitäköhän mieltä Auli itse on tästä ilmiöstä, joka tuntuu leviävän myös kirjoittamisen ammattilaisten keskuudessa?
12.11.2009 9.24
Opiskelija muistelee
Tavumääristä en juuri tiedä, mutta eivätkös monet kielenmuutosta käsitelleet teoreetikot ole olleet sitä mieltä, että kun vanhojen tuttujen sanojen merkitys, sävy, yllättävyys ja teho laimenevat tai haalistuvat kovassa käytössä, niin niitä aletaan tarpeen tullen muunnella (usein pidentää) tai korvata uudemmilla sanoilla?