Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Auli Hakulinen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Auli Hakulinen
on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, Suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .

Auli Hakulinen

25.5.2010 19.13

Tää on viimeinen kerta

Vuosi sitten kuvittelin pohtivani blogeissa lähinnä lingvistisiä kysymyksiä. Oli mielessä kertoa mahdollisille lukijoille opettavaisesti, miten ja miltä osin kieli muuttuu tai miten suhtautuvat toisiinsa lyhyet ja pitkät sanat tai missä, missä kielioppi sijaitsee. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Varmaan palaan noihin aiheisiin tuonnempana. Sisäinen ja ulkoinen pakko on kuitenkin johtanut siihen, että suuri osa kirjoittelustani on käsitellyt kielipolitiikkaa.  Siitä on kyse nytkin. Ärsykkeenä tällä kertaa Tampereen yliopiston brittiläinen mikrobiologian professori Howy Jacobs, joka kirjoitti Acatiimi-lehteen englannin kielen yhdistävästä merkityksestä. Professoriliitto kuuluu valinneen hänet Vuoden professoriksi, kyseessä on siis ilmeisesti huippututkija.

Englanniksi laaditun kolumnin sanoma on selkeä, vaikka siinä pieni ironiseksi tulkitsemisen mahdollisuus onkin. Ydinajatus on se, että jatkossa kansallisilla kielillä tarjotut kurssit voivat vaivoin tuoda yliopistoille rahaa edes sitkeällä valtiovallalta ruinaamista, mutta kansainväliset, siis englanniksi pidetyt toisivat maksavia ”asiakkaita” ulkomailta. Yliopistot, jotka tarjoaisivat vain englanninkielistä opetusta, päätyisivät Jacobsin mukaan nopeasti ”kansallisen järjestelmän eliittiin”.

Jacobsin ajattelu on herättänyt kielentutkijoiden keskuudessa vilkasta mielipiteiden vaihtoa. On käynyt ilmi, että eräissä yliopistoissa on tosiaankin pohdittu jopa hallinnon kielen vaihtamista englanniksi. Tämän kielenvaihdon etuna olisi se, että myös kourallinen yliopiston palkkalistoilla olevia ”kansainvälisiä” tutkijoita voisi näin osallistua hallintoon. Pikku haittana ehkä voi kuitenkin mainita vaikeudet ja kulut, joita yliopistolain ja erinäisten säädösten, asetusten, strategioiden ja visioiden kääntäminen aiheuttaisi yliopistolle, joka on tällä keinolla huipulle pyrkimässä.

Muutama muukin mutka on matkassa: Suomen perustuslaki ja kielilaki, jotka takaavat kansalaisille oikeuden opetukseen ja palveluihin äidinkielellään ja velvoittavat viranomaisia tarjoamaan näitä. Helsingin yliopiston kuuluu antaa opetusta suomeksi ja ruotsiksi, ja niiden ohella, ei sijasta, opetusta voi olla tarjolla muillakin kielillä. Suurehko taloudellinen satsaus olisi koko ylipiston henkilökunnan kouluttaminen sujuviksi englannin puhujiksi ja kirjoittajiksi.

Viime viikon kielitieteen päivillä professori Fred Karlsson toi esiin vielä yhdenvertaisuusongelman: jos vaikkapa Helsingin yliopistossa jotain tehtävää (= ent. virkaa) hakee suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen tutkija, englanninkieliseltä ei vaadita mitään pätevyyttä suomen ja ruotsin kielissä, jotka ovat yliopiston opetuskielet, mutta suomen kansalaisilta edellytetään molempien kielten vähintään tyydyttävää hallintaa voidakseen tavoitella pysyvää tehtävää (=virkaa).

Tästäköhän se Suomi-brändi alkaa hahmottua?


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa

25.5.2010 20.40
Koskela
Aulille
Niin. Eihän noista hallinnon protollista ja suplikaaneista saa selvää aina silloinkaan, kun ne on kirjoitettu suomeksi. Mutta sama ongelma tulee vastaan muillakin kielillä, jos jargon menee riittävän sofistikoiduksi.

Sain taannoin - ilmeisesti kyllä vahingossa - englanninkielisen viestin artikkelista, joka minun pitäisi kirjoittaa erääseen kansainväliseen julkaisuun. En ymmärtänyt viestiä ennen kuin kuukauden miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että olin sanotun artikkelin jo kirjoittanut ja lähettänyt. Näin oli asianlaita.

Mutta se hyvä puoli englanniksi kirjoittamisessa on - vallankin hallinnon puolella - , että asiakirjaa X, joka on kirjoitettu jonkinlaisella puolikielisellä englannilla, ei ymmärrä oikein kukaan - eivät kieliset, eivät puolikieliset. Mitä mahdollisuuksia se antaakaan, kun kukaan ei rohkene sanoa, että toihan on täyttä paskaa. Ei voi sanoa, kun sillä loukkaisi kansainvälisyyttä.

25.5.2010 21.14
Veksi
Raha

Kielivähemmistössä omassa maassaan omalla tukialueellaan omalla kielellään? Ehkäpä. Kuluihin voi toki lisätä monia viestintään liittyviä asioita ihan arkiprojektien hoitamisesta ja siitä, kun yliopistolaitos irtaantuu muusta yhteiskunnasta. Minun on ainakin vaikea kuvitella, että kansa erityisesti näkisi vaivaa tämän asian suhteen. Pikemminkin luulen käyvän kuten aikoinaan, kun koulutus oli latinaksi tai ruotsiksi.

Luulisin näiden sukupolvia kestävien muutosten aikana ja jälkeen rahaa jaettavan toisella tavalla. Ehkä sen maksaisivat ulkomaalaiset. Tai sitten yhdestä julkaistusta tutkimuksesta saisi enemmän rahaa niiltä "hölmöiltä", jotka eivät siitä mitään ymmärtäisi, ehtisi ottaa selvää tai muutenkaan kiinnostua -- tai sitten ei.
26.5.2010 16.25
Leila
Mitähän varten Suomeen tulevilta, vaikkakin korkeasti koulutetuilta, mutta siivoojan tai bussikuskin työtä hakevalta vaaditaan suomen kielen taitoa, mutta korkeakoulussa opettavalta tai pörssiyhtiössä asiantuntijatyötä tekevältä ei? Tuli vain mieleen blogitekstiä lukiessani - ja on tullut mieleen aiemminkin, ja varmasti monelle muullekin, ei sen puoleen.

Suomi-brändiä laativilla himasilla on totisesti työmaata. Taitaa siinä ojankaivuussa vain suomi ja Suomi hautautua.
26.5.2010 22.43
ukko Savosta
Kielenvaihtoa kokeiltiin jo - kahdesti
Eihän tästä ole kuin neljä viisi sukupolvea, kun täälläkin oli lasten opeteltava ruotsia opintielle päästäkseen. Kieliopinnot nähtiin hyväksi kumpaisellekin sukupuolelle, ja umpisavolaisissakin perheissä jo seuraavan sukupolven kotikieleksi tuli ruotsi, nähtävästi samoista syistä, joista nyt haluttaisiin vahvistaa tuon toisen germaanisen kielen asemaa. Sopii epäillä, etteivät nekään syyt, jotka saivat isoukkini perheen vaihtamaan kotikielensä 1870-luvun viime vuosina takaisin suomeksi, ole mihinkään kadonneet. Jospa se prohvessorienkin kieli vielä taipuisi suomeksi, vaikka tieteilyn tehokkuus ja tuottavuus tietysti paranisivat jotakin toista, lyhyempiä sanoja viljelevää kieltä käyttäen.
27.5.2010 11.28
Erkki
Kielipolitiikkaa
On sanottu, että 1800-luvulla suomen kielen pelasti Suomessa se, kun jouduttiin Venäjän autonomiseksi osaksi ja uuden isäntämaan etuihin kuului lyödä kielikiilaa Suomen ja sen entisen isäntämaan Ruotsin väliin. Siihen saumaan sopi hyvin kansallisromantiikan suosiminen.

Mitenkäs nyt EU:ssa ja sitä mahdollisesti seuraavassa liittovaltiossa tuonnempana? 1990-luvulla EU:hun liityttäessä Suomessa syntyi kansainvälistymisen vastapainoksi tarve korostaa paikallisuutta. Siitä oli osoituksena mm. murteiden vaalimisen noususuhdanne…

Mikä mahtaisi olla Euroopan liittovaltion kielipolitiikka ja pienten jäsenvaltioiden asema siinä?
27.5.2010 16.13
Akka etelästä
Savon ukolle
Suomessa vaihdettiin kieltä myös ruotsista suomeen ja takaisin, mikä olikin kiinnostava luku historiassa! Ken muistaa tarkemmin, kertokoon, mutta mun ymmärtääkseni siinä nimenomaan tietoisesti tuettiin kieltä, joka oli heikossa asemassa: ruotsinkieliset perheet siirtyivät siis käyttämään suomea tukeakseen suomea ja Suomea. Tämä motiivi on siis perin toisenlainen kuin sellainen, jossa siirrytään käyttämään mukamas statukseltaan "korkeampaa" kieltä. Hauska kuriositeetti: isoisäni äiti piti teinityttönä päiväkirjaa ruotsiksi. Eräältä sivulta löytyy merkintä: "taidanpa kirjoittaa suomeksi". Ja siitä lähtien merkinnät ovat suomeksi.
2.6.2010 15.02
William K
Tuskin tää viimeinen kerta on
Tunnettu suomalaisuusmies ja suomen kielen puoltaja Wolmar Schildt-Kilpinen anoi vuonna 1840 Helsingin yliopiston konsistorilta oikeutta julkaista lääketieteellisen väitöskirjansa ja puolustaa sitä suomen kielellä. Vaikka lääketieteellinen tiedekunta puolsi anomusta, konsistori asettui jyrkästi vastaan. Konsistorin käsityksen mukaan "tieteiden edistymisen ja Helsingin yliopiston kansainvälisen arvon vuoksi oli tärkeätä, että väitöskirjat julkaistiin kielellä, jota tieteelliset korporaatiot eniten käyttivät". Siihen aikaan se tietysti oli latinan kieli. Suomen kielen käyttäminen tieteellisiin tarkoituksiin olisi ollut aivan sopimatonta.

Perustelu on lähes tismalleen sama kuin nykyisillä englannin puoltajilla. Ja miksipä se siitä olisi muuttunutkaan! Vain kieli on muuttunut. Suuri osa Suomen yliopistojen väitöskirjoista julkaistaan jo englanniksi. Ihan vapaaehtoisesti. Odotetaan nyt, että Aallon yliopisto vielä vähän pörhistyy, niin eiköhän keskustelu aiheesta jatku aivan asetusten tasolla.