Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Auli Hakulinen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Auli Hakulinen
on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, Suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .

Auli Hakulinen

14.5.2011 16.22

Montako ämmää virkkeessä

Koulussa opimme, että puhutun kielen ilmaus ”Me tehdään” on virheellinen – ainakin kirjoitetussa kielessä. Mutta miten on vaihtoehdon ”Me teemme” laita? Onko se aina hyvä valinta?

Lueskelin aivotutkimusta popularisoivaa kirjoittelua ja olin kielipoliittis-emotionaalisesti innostunut, että tutkimuksen yhdeltä kuumalta alalta, aivojen, mielen ja emootioiden tutkimuksesta kirjoitetaan suomeksi. Mutta pian tekstin seuraaminen häiriintyi. Syynä ei ollut mikään ulkoinen tapahtuma eikä itse asian vaikeuskaan vaan jokin tekstin outous. Otan tähän näytteeksi pari katkelmaa mainitsematta tekijää, koska kyse on tekstilajista, ei kirjoittajayksilöstä.

”Kykenemme tiedostamaan oman olemassaolomme ja sen, että olemme toisista ihmisistä erillisiä olentoja. Lisäksi kykenemme seuraamaan aktiivisesti kehomme ja mielemme toimintaa, ja tiedämme, että pystymme tahdonalaisesti vaikuttamaan käyttäytymiseemme ja mielemme sisältöihin.

”Tulemme tietoisiksi tunteistamme vain silloin, kun ne ovat tarpeesi voimakkaita, - - meidän on pakko keskeyttää senhetkinen työmme ja muuttaa toimintaamme tunteiden kehottamalla tavalla. - - toiset tunnekokemuksemme toimivat meille signaaleina jotka kertovat siitä, että ympäristössämme ja edelleen kehossamme ja mielessämme on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka meidän pitäisi huomioida.

Tekstejä voisi luonnehtia me-passiivisiksi. Niissä käsitellään kaikkia ihmisiä tai ihmistä yleensä, geneerisesti. Siksi alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miksi ilmiö on rajattu koskemaan ”meitä”. Onko tutkija halunnut osoittaa kuuluvansa hänkin meihin, siis tehnyt jonkin samaistumistempun?

Etenkin itsehoito- ja elämäntapaohjeet suosivat tällaista persoonan valintaa: ”XX auttaa meitä ymmärtämään, että kotimme ovat meidän itsemme jatkeita”, tai: ”Asiat joille omistaudumme ja joista saamme merkitystä elämäämme ovat epäilemättä yhteydessä todellisiin henkilökohtaisiin arvoihimme”.

Persoonan ylikäytössä on varmaankin englannilla sormensa pelissä. Netistä on helppo löytää sanasanaisia käännöksiä:

”Vastuumme on suunnaton. Ja yhä, vaikka poliitikkomme empivät ja saastuttava teollisuutemme ja elämäntapamme jatkavat laajenemistaan riskeistä piittaamatta, monet meistä jatkavat untaan. - - Yet while our politicians procrastinate and our polluting industries and lifestyles continue to expand heedless of the risks, many of us remain dormant.”

Paremmin tunnettu ja paheksuttu on sinä-passiiviksi tai Häkkis-passiiviksi nimitetty yksikön toisen persoonan käyttö tyyliin ”Kun sä ajat formulaa, sun kannattaa pitää kiinni ratista”.  Ainakin sinä-ilmausten käytön runsastuminen on varmaan englannin vaikutusta. Oikeastaan kyse ei kuitenkaan ole passiivista vaan geneerisestä ilmauksesta, johon suomessa on tarjolla nollapersoona. Toisin sanoen suomen vastine englannin you:lle on sellainen, jossa ei ole ilmipantua pronominia ollenkaan: ”Kun _ ajaa formulaa, _ kannattaa pitää kiinni ratista”

Suomen persoonajärjestelmä on aika erilainen kuin englannin. ”He was killed” merkitsee muuta kuin ”Hänet tapettiin”. Koska tarjolla on ihmistarkoitteinen passiivi ja tuo äsken mainitsemani oiva nollapersoona, sinä- ja me-ilmaukset viittaavat selvemmin määräpersooniin. Lisäksi suomessa käytetään omistusliitettä säästeliäämmin kuin englannin vastaavaa pronominia, esimerkiksi pesen hampaat, panen huivin kaulaan, suljen silmät tai autan äitiä.


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele

15.5.2011 9.55
Erkki
Täyttä asiaa
Huomasi taas lukevansa Kotimaisten kielten tutkmuskeskuksen blogipalstaa. Lisää tällaista!
15.5.2011 14.17
Kielimies
Passiivikin voi olla väärä ystävä
Kääntäjänä tulee kiinnitettyä huomiota myös ihan tavalliseen passiiviin. Sitähän ei aina voi suomentaa passiiviksi, jos sillä viitataan yksiselitteisesti ihmisen sijasta koneen, laitteen, järjestelmän, ohjelman tms. suorittamaan toimintoon. Tällaista passiivin käyttöä tapaa esim. englanninkielisissä käyttöohjeissa ja teknisissä kuvauksissa.

Tällöin suomentajalla on kaksi luontevaa vaihtoehtoa: refleksiiviverbi tai selittävä aktiivimuoto. Eli esim. "Muutokset tallentuvat käyttäjän asetuksiin" tai "Ohjelma tallentaa muutokset käyttäjän asetuksiin".

Sen sijaan passiivia on syytä käyttää vain ihmisperäiseen toimintaan: "Muutokset tallennetaan valitsemalla OK." Toisaalta tällöin on varsinkin ohjeissa luontevampaa käyttää aktiivin imperatiivia: "Tallenna muutokset valitsemalla OK."
15.5.2011 20.29
S-pää
Kiitos!
Samaa mieltä Erkin kanssa! Kuka hyvänsä voi netissä hölpöttää mitä vain ja mistä hyvänsä hölpötyksestä syntyy netissä hölpötysketjuja, mutta täälla kaivataan ja odotetaan tällaista! Kiitos!