Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Auli Hakulinen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Auli Hakulinen
on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, Suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .

Auli Hakulinen

2.12.2009 16.26

Kyllä kansa tottuu

Monet muistavat vielä 1970-luvulta Vennamoiden aforismin ”Kyllä kansa tietää”. Nykyisten hallitsijoiden motoksi sopii paremmin ”Kyllä kansa tottuu”.

Kun valtakunnalle tarjottu uusi aluehallintojärjestelmä oli vailla lopullista päätöstä, asia vilahti tiedotusvälineissä pääkirjoitusta myöten. Erityisen vaikuttava oli television iltauutisten haastattelema valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston päällikkö, ylijohtaja, hallintotieteiden lisensiaatti (siis VaVaMiHaKeOsPäY, HL) Silja Hiironniemi, jonka pohdiskelun voi kiteyttää aforismiksi ”Kyllä kansa tottuu”.

Ylijohtajan lausuma heijastaa kielitietoisuuden heikkoa tasoa. Ei hän eivätkä hänen vertaisensa näy ymmärtävän, mitä seurauksia kielen tahallisella muuttamisella, tässä tapauksessa tolkuttomien nimitysten keksimisellä ja vanhojen hävittämisellä on kaikkien suomalaisten olemisen ja elämisen jäsentäjänä. Näinkö toimii demokratia? Herrat tekevät kömmähdyksen, eivät voi sitä myöntää, vaan luottavat kansan muistin lyhyyteen.

Kuulustelun kieli

Toisenlainen, kepeämpi esimerkki kielitiedottomuudesta oli Jörn Donnerin elokuva Kuulustelu. Donner lausuu mielellään arvioita ja ohjeita myös kielestä ja kielipolitiikasta. Takavuosilta muistan hänen pilkkansa suomalaisten d-ääntämyksen kömpelyyttä kohtaan. Turha mainita, ettei Donnerilla ollut käsitystä siitä, miten d on suomen kieleen tullut. Hiljattain hän on antanut virolaisille ohjeita kaksikielisyyden ratkaisemiseksi Suomen malliin.

Kuulustelun vuorosanoissa on paikoin tahatonta komiikkaa. Desantti Kerttu Nuorteva, jolla on useimmiten tukka nätisti ja hyvin istuva vanginpuku, heittää kuulustelijalleen 2000-luvulla muotiin tulleen ironisen vastausfraasin ”kuin myös”. Kuulustelijan kanssa hän myös pohtii ”työuupumuksen” luonnetta.

Arvo Poika Tuominen puolestaan pudottaa keskusteluun sanan ”yksityissektori”. Elokuvan miljöö ja asut ovat autenttiset, mutta kielestä törröttää väärä aikakausi. Sanoilla on kuitenkin ikälaahus: moderni sana kertoo nykyajasta.

Sailaksen pyyntö

Bloginpitäjä Raimo Sailas kommentoi Lea Laitisen kanssa kirjoittamaani lehtikirjoitusta. Hän toivoo meiltä opetusta sanojen "kokonaisvaltainen" ja "käynnistää" käyttökelpoisuudesta. Kun suositamme, että maahamme saataisiin kokonaisvaltainen kielipoliittinen strategia, tarkoitamme, että siihen tulisi sisältyä paitsi selvitys maamme vähemmistö- ja maahanmuuttajien kielitilanteesta myös kansalliskielten ja englannin suhteista yhteiskunnan eri aloilla, kattavasti. Sitä tarkoittaa kokonaisvaltainen.

Vuosikymmeniä sitten joku yksi sana, yksi merkitys -ideologian edustaja on kieltänyt Sailasta käyttämästä käynnistää-verbiä muusta kuin moottorin panemisesta käyntiin. Mutta kun kieli muuttuu metaforistumisen kautta, nyt voi poimia tuhansittain esimerkkejä erilaisten ohjelmien ja toimintojen käynnistämisestä. Tämä näkyy myös Nykysuomen sanakirjan ja Kielitoimiston sanakirjan erilaisina sana-artikkeleina.

Sailaksen oma kielivaisto pohjautuu muutaman vuosikymmenen takaisiin opetuksiin. Tämä liikuttava asenne on tullut usein vastaani: muinainen äidinkielenopettaja on tietysti enemmän oikeassa kuin 2000-luvun professori!


Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa

2.12.2009 20.36
Veksi
Sanojen ruodintaa
Kun sanoja ruoditaan:
"... Vuosikymmeniä sitten joku yksi sana..."
Pitäisikö olla 'jokin'?
3.12.2009 9.54
Epeli
Veksi: Pitäisi varmaan olla, jos ajattelee, että blogitekstissä täytyy noudattaa orjallisesti normitetun yleiskielen sääntöjä. Mutta täytyykö ja miksi? Pitääkö blogi kirjoittaa samassa rekisterissä kuin vaikkapa sopimusteksti tai pöytäkirja? Miksi blogikirjoittaja ei saisi tehdä kirjoittaessaan puheenomaisia valintoja? Jokainen sanavalinta kantaa omanlaisiaan merkityksiä, sävyjä ja tyylejä. Sen sijaan, että alkaa nuhdella toista "vääristä" sanavalinnoista, voisi miettiä hetken, mitä niistä voisi tulkita. Eiköhän professori ja suomen kielen lautakunnan jäsen osaisi halutessaan kirjoittaa "jokin", kun on ollut itse niitä sääntöjä tekemässäkin.
3.12.2009 13.29
TK
Veksi
Veksi-hyvä, vaikka tekstiä luetaankin sana sanalta, parhaiden kirjoittajien tekstit muodostavat myös kokonaisuuksia. Ja vaikka tarkastelisimme professorin kirjoitusta pienempinäkin osina, voimme todeta hänen valinneen täysin korrektin pronominin. "Joku yksi sana, yksi merkitys -ideologian edustaja" lienee kuitenkin ihminen?
3.12.2009 15.15
Kirvesvarsi
Mikä olikaan jutun aihe?
Hienoa, että kielestä keskustellaan, mutta jostakin syystä kielikeskustelu menee usein asian ohi, silloinkin, kun aiheena on kieli...Nyt siis kysyisin kommentoijilta, oliko teillä näkemystä päättäjien ja julkisuuden henkilöiden kielitietoisuudesta, vai oliko tuo kirjoittajan valitsema pronomini tosiaankin tässä se keskustelun arvoinen asia?
5.12.2009 15.40
Veksi
Epeli: En tarkoittanut nuhdella, vaan enemmänkin miettiä hetken. Minusta se on ihan hauska noinkin -- kuten TK sitä edelleen avasikin. Mietin vain, koska itse olisin jättänut joku-sanan pois.

Kirvesvarsi: Nykyään tuntuisi, ettei ole muodikasta kirjoittaa hyvää kieltä. Riittää, että "kunhan kaikki ymmärtävät". Se alkaa pienistä asioista: nuorimmalle veljelleni taidettiin joskus aikoinaan yläasteen äidinkielen tunnilla sanoa, että "sori" ja "OK" ovat aivan normaalia ja hyväksyttävää suomen kieltä. Vaikka hänestä tuntuikin oudolta, että anteeksipyyntö ei olisi 'anteeksi', vaan 'sori'.

Teknillisellä ja kaupallisella alalla tuntuu olevan jopa hienompaa kirjoittaa desimaalierottimena piste kuin pilkku suomenkieliseseenkin tekstiin. Tuntuu myös siltä, että moni etenkin nuori luennoitsija on lukenut vain englanninkielistä kirjallisuutta ja kirjoittaessaan suomenkielistä kurssimateriaalia keksii omat suomenkieliset termivirityksensä, vaikka hyvät ja osuvat käännökset olisivatkin olemassa. En tiedä, auttaisiko tähän, jos yliopistoissakin kaikki oppimateriaali pitäisi kierrättää paikallisten kielikeskusten kautta.

Viestiessä tietenkin on tärkeintä, että iesti ymmärretään. Jotenkin tuntuu unohtuneen, että jääsirkuksen klovnikaan ei ole hassun huono luistelija ilman huipputekniikkaa.

Yritän siis kertoa, että ainakaan nykyään ei ole muodikasta kertoa toisille ihmisille, että he voivat käyttää osuvampiakin sanoja tai tarkempaa kielioppia. Siitä saa kielipoliisin leiman.

En tiedä miten oli ennen, koska en itse ole kovin vanha tai miten on muualla omien koulueni lisäksi. Ehkä arvostavampi asennekoulutus olisi paikallaan? Ihan sellainen, jossa muillakin kuin äidinkielen tunneilla pitäisi yrittää. Sen luulisi kantavan kouluenkin jälkeiseen elämään.
7.12.2009 14.35
Sailas:
Hieman myöhäiset kiitokset prof. Hakuliselle opetuksesta. Jos lause "Suomen valtion on mahdollisimman pian käynnistettävä kokonaisvaltaisen kielipoliittisen ohjelman laatiminen" on kelpo suomea, niin mikäpäs siinä! Hallintokielihän on täynnä juuri tämäntapaisia ilmaisuja

Pilke silmäkulmassa totean, että jos oma äidinkielenopettajani olisi opettanut prof. Hakulisen tyyliin, ei harrastukseni äidinkieltä kohtaan olisi jatkunut lukiota pitemmälle.

Mutta itse asiaan: kuten jo sanoin, pidän Hakulisen ja Laitisen tekstiä hyvänä ja olen aloittanut parannuksenteon valmistelun omassa ministeriössäni.

Epelille (miksi nimimerkki?) sanon lisäksi, että pidin Vesa Heikkisen ja Tuure Hurmeen kirjaa erinomaisena pamflettina. Vähemmän tosikkoutta, enemmän huumorintajua!
7.12.2009 17.03
Ulla Tiililä
Huumoria myös taloustieteeseen!
"Vähemmän tosikkoutta, enemmän huumorintajua!" Ei voi panna vastaan! Itse kaipaisin hyviä vinkkejä teksteistä, joissa vaikkapa taloustieteitä lähestytään humoristisesti. Kielestä ja kielenkäytöstähän tällaista materiaalia on tarjolla pilvin pimein. Ja toki kaikki muutkin alat kelpaisivat: nyt kiitos pamfletteja ja huumoria syöpätutkimuksesta, laivanrakennuksesta ja julkisoikeudesta!
8.12.2009 22.49
Iloinen oppija
Tietoa toivomuslistalta
"Jos oma äidinkielenopettajani olisi opettanut prof. Hakulisen tyyliin, ei harrastukseni äidinkieltä kohtaan olisi jatkunut lukiota pitemmälle." Mäkään en tosiaan haluis äikänmaikkaa, joka väittää, että sanojen merkitykset muuttuu ja laajenee ja et kieles ois kuvallista käyttöö. Sit oikeestaan haluisin myös, et psykanmaikka kertois enemmän siitä, miten luonteet määräytyy horoskoopin mukaan. Mä oisin tosi kiinnostunu niistä. Ja sit fyssanmaikka on kyl ihan pimee, ku se väittää, et värit liittyy valon aallonpituuteen tai johonki. Siis värithän on esimerkiks maalipurkeis. Nii ja terveystiedon maikka sanoo, et mun pitäis liikkuu ja syödä vähemmän sipsei, mutku kaikil meiän suvus vaan on niin isot luut...
9.12.2009 10.00
Veksi
♪♫
En taida olla ihan asian ytimessä, mutta komppaan hieman Sailasta tässä asiassa.
Esimerkiksi "aloittaminen" ja "käynnistäminen" eivät mielestäni ole sama asia. Ei yleensä eikä mielestäni tässäkään yhteydessä. Vieraden kielten opiskelu ainakin on himpan verran vaikeata, jos ajattelee olevan keskenään 1:1 vaihtokelpoisiaa -- etenkin tällaiselle lukihäiriöiselle. (En tiedä alkuperäistä asiayhteyttä, joka ehkä oli arkipäiväinen kielenkäyttö...)