Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Auli Hakulinen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Auli Hakulinen
on suomen kielen emeritaprofessori; tutkinut kielioppia ja vuorovaikutusta; suomen kielen lautakunnan jäsen 1998–, Suomen kielen tulevaisuus -työryhmän jäsen 2007–2009 .

Auli Hakulinen

8.2.2011 15.37

Entä jos?

Yritin viimeksi kirjoittaa tieteen kielestä. Jos kirjoittaa isoista kysymyksistä, voi olla varma, että saa vastaansa pikkumaista nälvintää ja näsäviisasta oletettujen (kirjoitus)virheiden oikaisua. Niin kävi nytkin.

Kirjoitin paitsi saksan aseman heikkenemisestä myös tieteen anglosaksisesta hegemoniasta ja toisaalta monikielisyyden arvosta. En ole akateemisen englannin ”vastustaja”, kirjoitan itsekin myös englanniksi. Yritän nyt saada ajatelluksi loppuun sen, mihin nykymeno johtaa, ellei sille ole vastavoimia.

Tieteen kieli on toden totta ollut useissa kulttuureissa muu kuin enemmistön äidinkieli – on se sitten ollut aramea, persia, foinikia, kreikka tai latina; nyt englanti. Ero entiseen on kuitenkin suuri: koskaan aiemmin ei tieteellä ole ollut sellaista yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä kuin nyt, tietoyhteiskunnassa. Tiede ja tutkimus ovat keskeinen osa yhteiskunnallista vaurastumista, vitsausten voittamista ja ihmisten olojen kehittämistä.

Nykyisessä monimutkaisessa kirjallisessa kulttuurissa tutkijat eivät voi elää komerossa, selin muuhun yhteiskuntaan. Tieteen kieli ei ole eikä voi olla erillään hallinnon, tuotekehittelyn, opetuksen, tiedonvälityksen tai taiteen kielestä, vaan eri alat ovat jatkuvasti keskenään vuorovaikutuksessa.  Jos ”tiede” – käytännössä satojen eri tutkimusalojen ja -suuntausten kieli vaihtuisi vaikka Suomessa yksinomaan englanniksi ja eristyisi muusta yhteiskunnasta, sillä olisi jokseenkin tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle.

Anglosaksiseen hegemoniaan liittyy muitakin eettis-taloudellisia seikkoja. Jos otetaan todesta anekdootti, jota viime jutussani  referoin, siis että anglosaksiset julkaisijat käyttävät yksikielisyyttään sikälikin vinosti, että suosivat englantia äidinkielenään kirjoittavia ja torjuvat jopa muunkielisiä lähteitä. ”Kilpailuyhteiskunnassa”, jossa tutkimuksen arvo ja rahoitus lasketaan julkaisupisteinä, tällainen epäreiluus tekee pahaa jälkeä isojenkin kansallisvaltioiden tietotuotannossa.

Onneksi kysymys kielestä ei ole tyyppiä joko – tai. Sanon nyt mahdollisimman selvästi sen usein toistamani, toistaiseksi ainakin paperilla EU:ssakin elävän periaatteen, jota kannatan: se on monikielisyyden (lingvistinä kirjoitan sen näin: multilingvaalisuus) ja rinnakkaiskielisyyden periaate. On epärealistista vaatia, kuten muuan hupsu skottitutkija syksyllä ehdotti, että Tampere tai sen yliopisto vaihtaisi kieltä

Jos ihmisten kyky ja halu oppia enemmän kuin yhtä kieltä heikkenee, toivoa ehkä on odotettavissa kieliteknologialta. Kuten Aalto-yliopiston kieliteknologi Timo Honkela on vihjaissut, ehkä ensimmäiseksi juuri (luonnon)tieteellisiä tekstejä voidaan kääntää kielestä toiseen, niin että tutkijat saavat aikaa ajatella asiat kunnolla valmiiksi äidinkielellään.


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa

8.2.2011 23.26
Jukka K. Korpela
Lisää pikkumaista nälvintää
Jos nälvintä oli odotettavissa, miksi sitä kannattaa edes mainita? Vaikka hankalat kommentit ja kysymykset olisivat niin hankalia, että ne halutaan torjua aika tylysti haukkumalla niitä, ei ehkä kuitenkaan kannattaisi ihan aloittaa sillä.

Missä kohtaa oli ajateltu loppuun, mihin nykymeno johtaa? Konkreettisin päätelmä näyttää olevan ”jokseenkin tuhoisat seuraukset koko yhteiskunnalle”. No mitä kauheaa tapahtuisi? Suuria mellakoitako, joissa kuolisi tuhansia ihmisiä? Natsit nousisivat valtaan?

Jos tieteen kieli olisi yksinomaan englanti, se ei olisi sen eristyneempi kuin nykyisinkään. Useimpia ihmisiä tiede ei kosketa paljoakaan, ja niitä, joita tiede koskettaa, koskettaa vain yhden tai muutaman alan tiede. Joitakin omaa kulttuuriamme käsitteleviä aloja (kuten suomen kielen ja Suomen historian tutkimus) lukuun ottamatta englanti on jo hallitseva kieli.

Tieteen seuraukset kyllä koskettavat meitä paljonkin. Mutta ei tarvitse tietää mitään aerodynamiikasta edes tekniikkana, saati tieteenä, voidakseen matkustaa lentokoneessa, eikä tarvitse tietää kantasolututkimuksesta mitään saadakseen siihen perustuvaa hoitoa.

Monia kuitenkin kiinnostaa tietää jotain tieteestä siinä mielessä kuin sitä esitellään tv:ssä, yleistajuisissa kirjoissa ja lehdissä jne. Tieteen popularisointi on kuitenkin eri asia kuin tiede, ja toistaiseksi näyttää olevan aika paljon, ehkä lisääntyvässä määrinkin, kysyntää suomenkieliselle tieteen popularisoinnille.
9.2.2011 12.01
sshhff
brings me back
Joo en minäkään kannata englanninsuoranaista hegemoniaa, vaikka vähän anglofiili olenkin.

Muistui tässä aamukahvia juodessa mieleeni, kun joitakin vuosia sitten soitin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen ja kyselin, miten mahdetaan sanoa englanniksi kielitoimiston neuvontapuhelin, vai mikä se silloin oli. Minulle luvattiin, että tiedotuksesta vastaava henkilö ottaa yhteyttä. Niinpä tiedotuksesta vastaava, ruotsia puhuva henkilö sitten soitti ja ensimmäisessä lauseessa ilmoitti sangen kantavalla äänellä, että "meillähän ei varsinaista tiedottajaa täällä ole". Kun kyselin käännöstä, hän teki selväksi, että sellaista käännöstä ei ole eikä tarvita, koska "me olemme KOTIMAISTEN KIELTEN tutkimuskeskus". Kun oikein puristin, hän ehdotti vastahakoiseen sävyyn käännökseksi: "Noh...information". Arvelin, että se ei ihan taida riittää, ja lopulta selvitin asian Hgin yliopistonavuliaaltakääntäjältä. Tosi hieno ja monisanainen käännös se oli, nyt jo kyllä unohtunut.

Eli ei sitä enkkua toisaalta tarvitse pelätäkään. Ja nythän sivut ovat myös englanniksi. Vaikka KOTIMAISIA kieliä tutkitaankin.
9.2.2011 14.10
Kyllästynyt
"Eli ei sitä enkkua toisaalta tarvitse pelätäkään."

Mutta ei sitä myöskään tarvise väkisin ängetä jokapaikkaan...

PS: Miksi englannin arvostelua pitää aina jollain tavalla pyytää anteeksi?
9.2.2011 18.57
Erkki
Lisää kieliteknologiasta
Kieliteknologiasta olisi hyvä kuulla enemmänkin. Meillähän on hyviä kotimaisia lingvistisiä käännösohjelmia ainakin englanniksi ja takaisin. Omnipotentti Googlekin tarjoaa runsaasti käännöspalveluja, mutta sen käännökset taitavat perustua lähinnä tekstitietokantoihin, missä Googlen yleinen vahvuus onkin.

Voisikohan vaikka joku vierailija viritellä keskustelua tästä aiheesta, jos topiikki ei ole kotukselaisten vahvimpia aloja? Siis mikä voisi olla kieliteknologian vastaus kysymykseen Entä jos?