Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Rohkeasti esiin

Mikä meitä virkamiehiä viestinnässä pelottaa? Miksi emme uskalla sanoa asioita ääneen ja yksinkertaisesti? Pelkäämmekö virheitä? Onko monimutkaisen epämääräisen virkakielen taakse turvallista piiloutua? Siirrämmekö vastuun vastaanottajalle? Onko asiantuntijan kieli monimutkaista ja yksinkertainen kieli yksinkertaistavaa ja kepeää? Näiltä kysymyksiltä ei voi välttyä, kun tarkastelee keskimääräistä virastoviestintää.

Olen ensimmäiseltä ammatiltani toimittaja. Uutistoimittajana opin etsimään olennaista, yksinkertaistamaan ja priorisoimaan. Opin, että kirjoittajan tehtävä on palvella lukijaa. Vuonna 2001 minusta tuli virkamies. Ja kaikki muuttui. Ensimmäinen opetus maakuntahallituksen esityslistalle kirjoittaessani oli, että tärkeintä ei tiivistetä heti alkuun vaan päinvastoin.

Totta puhuakseni olen ollut tässä suhteessa aika huono oppimaan. Kapinoin jatkuvasti virkakieltä vastaan. Jos sillä siis tarkoitetaan sitä hajutonta ja mautonta ammattisanastoa. Olen siis tässäkin asiassa kaiken hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan ja ihan pikkaisen toki pilke silmäkulmassa.

Viranomaistiedottamisen ei tarvitse olla hajutonta tai mautonta. Viranomaistiedotuskin voi pitää sisällään uutisen, joka tarjoillaan lukijalle helpossa muodossa.

Monet virastoviestijät harmittelevat, etteivät saa asioitaan näkyviin ja kuuluviin. Mutta se, mikä meille virastoissa on tärkeää, ei välttämättä olekaan asiakkaalle tärkeää. Tai mikä meidän mielestä on kiinnostavaa, ei sitä ehkä laajemmassa kontekstissa olekaan. Tai sitten selitys voi olla yksinkertaisesti se, ettei vastaanottaja ymmärrä viestiä. Toimittajien kanssa keskustellessa on moneen otteeseen tullut esille, ettei viestiämme ymmärretä. Merkittävyys katoaa vaikean kielen ja monimutkaisten lauserakenteiden taakse.

Jotta voi kirjoittaa ymmärrettävästi, pitää asia olla hallussa itsellään. Jotta voi yksinkertaistaa, pitää ymmärtää. Jotta voi tehdä valintoja suuresta tietomäärästä, pitää ottaa vastuuta. Virheitä ei pidä pelätä, pitää olla rohkea ja uskaltaa. Ja jos tekee virheitä, pitää ne korjata ja jatkaa uudelleen eteenpäin taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Hyvän virkamiehen normi on muuttumassa. Klassisia virkamieshyveitä ovat laillisuus, asiantuntijuus, puolueettomuus ja oikeudenmukaisuus. Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelma nostaa rinnalle uusiksi hyveiksi innovatiivisuuden ja palvelualttius. On selvää, että ei ole helppoa ryhtyä dynaamiseksi uutistoimittajaksi kun itselle tyypillisin tekstilaji ponnistaa oikeustieteestä. Mutta liikkeelle voi lähteä pienin askelin.

MINNA KARHUNEN 4.12.2015