Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Pajunkissa

Pajunkissat. Kuva: Kotus.

Kuva: Kotuksen arkisto.

Yksi varma kevään merkki on pajun kukintosilmujen avautuminen. Useimmat meistä käyttävät niistä nimitystä pajunkissa tai kissa, onhan suomunsa karistanut silmu pehmeä kuin kissan turkki. Toinen pehmeä eläin, joka on päässyt pajun kukinnon nimitykseen, on lammas.

Kun net olivat hyvin isoina, paraasa loistosaan, sanottiin: ”Pajunkissatki siinon paraalla karvallaan.” (Kalajoki)

Kissat on kun silkkiä ihlan. (Hollola)

Pajunkissathan ne näen kevväästä jo moarien [= marianpäivän] seovussa tulloo pajunoksiin. (Posio)

Simmossi paijuoksi misä ol paijunkissoi pruukattin tuarap palmusunnunta. (Pertteli)

Nuo lapset om pitännä semmosta siivoo, kävivät tässä tänä oamuna hakemassa nuita pajulampaeta. (Nilsiä)

Pajulampahia rupes tulehen aikusij ja niitä otettihin kukkavaasehin. (Lohtaja)

Ol siit pajupässilöi nii jot. (Vahviala)

Joissakin paikoin käytetään, tai on ainakin käytetty, myös nimitystä palmu. Suomalaisessa kristillisessä perinteessä palmut liittyvät evankeliumiteksteihin, jotka kertovat Jeesuksen viimeisestä saapumisesta Jerusalemiin ja siitä, miten kansa tervehti häntä palmunoksin. Kun pohjoisessa ei palmuja kasva, pajunoksia alettiin käyttää pääsiäisajan koristeena niiden asemesta. Palmu on tullut suomeen ruotsin kautta ja säilynyt monin paikoin tarkoittamassa joko pajunoksaa, pajua tai pajun kukintosilmua.

Kissojahan paju kasvaa, tai palmuiks niitä kyllä kans sanotaan. (Ruovesi)

Rata varressa ol kommeita pajupalmusia. (Mikkeli)

Paitsi koristeiksi, pajunkissoja on kerätty myös muuhun tarkoitukseen:

Pajunkissaksii lampahat meitilt nappi leikkipöylält. (Jaala)

Me pajullampahaja nokimma lehemille. (Himanka)

No menkäästä lapset riipihin pajunpalamuja, että tehhään vasta poikineelle hyvvää juomaa. (Alavieska)


ANNELI HÄNNINEN

29.3.2007