Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri

Muotoja maastossa

Häränsilmä, Koirankieli, Sianhäntä – paikkojen nimeämisessä ei tarvitse tyytyä tavanomaiseen. Tämänkaltaiset, useimmiten rakenteeltaan yksiosaiset nimet on yleensä annettu pienille maastonkohteille, jotka ovat selvästi havaittavissa ympäristössään.

Paikannimiin sisältyvät eläinten ruumiinosien nimitykset ilmaisevat lähes aina paikan muotoa, sellaista, mihin nimenantaja paikassa ensimmäiseksi kiinnittää huomionsa ja mitä yhtäläisyyksiä muuhun maailmaan havaitsee. Siksi nimen taustaa tuntematta voikin helposti arvella nimen motivaation, kuten on kerrottu kiuruvetisestä niitynnimestä Lampaansaparo: ”semmonen tuo ol' váen niitty, tottahan se o' ollup panijam mielestä semmone”. Vuosikymmeniä käytössä olleen paikannimen syntytausta saattaa tosin nykynäkökulmasta katsoen vaatia enemmänkin mielikuvitusta, koska nimeämisen perusteena ollut muoto on voinut muuttua ajan kuluessa enemmänkin. Joidenkin nimien kohdalla on kuitenkin mahdollista monitulkintaisuus, sillä taustalla voi olla jokin muukin eläimeen liittyvä asia.

Paikka saa herkästi tällaisen vertailevan nimensä, jos sen lähellä olevan paikan nimi sisältää eläimen nimityksen. Esimerkiksi Kaavilla oleva Sianhäntä on Sikosaaren pieni niemi. Tällöin nimen voi ajatella ilmaisevan myös paikan asemaa. Kokonaisia nimirypäitäkin esiintyy, kuten Kontiolahdella sijaitsevien tilojen kansaomaiset nimet Kissanhäntä, sen lähin naapuri Kissa eli Kissanselkonen, seuraava talo Kissanpää ja kolmas Kissanjalka.

Vertailevassa käytössä olevasta ruumiinosan nimityksestä voi päätellä, millaisesta paikasta on kyse. Häntä- ja suoli-loppuiset nimet viittaavat tarkoitteensa kapeaan ja pitkään muotoon. Hauska olisi tietää, miten nimenantaja on päätynyt siihen, minkä eläimen hännästä tai suolesta on kyse. Paikannimikokoelmien mukaan pää-loppuisten nimien kuitenkin kerrotaan usein liittyvän paikalta löytyneisiin eläimen päihin.

Poimintoja paikannimikokoelmista

Hevonselkä (Kymi) Iso kivi, ”se näin niinku harja olis mut sit se oli sielt keselt tälviisii viäl notkollah ja hevonseläks sit kivii nimetettii”.

Härjänkurkku (Rovaniemi) Tulvavesien aikana hyvin jyrkkä koski Ternujoessa. Se on ollut tukin uitossa hankalampi kuin Tulikoski. (Ks. kartta.)

Häränotsa (Pyhäjärvi Vpl.) Niemi, ”siin ol selvä häräotsa sarvinnie päivinnie”.

Häränsilmä (Sievi) Pieni lampare, ”ei palijo muuta ko niinko iso häränsilimä molijottais suosta”.

Karhunpää (Jäppilä) Niemi Mötönniemen pohjoisosassa. Nimestä on erilaisia selityksiä: "se niem muistuttaa karhumpiätä"; "siellä on tapettu karhu ja piä on nàolattu issoom petäjään".

Ketunpää (Kuusjoki) Pelto, jonka nimen sanotaan johtuvan maaston muodosta. ”Kätèvä nimì toi Ketùmpää ku pelto menè tommotti metän sissää, ni se mettän saari ku sihèn jää on kyl kokò tavàl ketùm pää näköne.”

Kissanhäntä (Karttula) Pieni saari isomman ”emäsaaren” Kissan vieressä Kuttajärvessä.

Koirankieli (Ristijärvi) Pitkä ja kapea koiran kieltä muistuttava niemi Hövelön itäpuolella. (Ks. kartta.)

Kukonharja (Längelmäki) Keskellä metsää oleva kolme kukkulaa käsittävä vuorijono, joka muistuttaa kukon harjaa.

Lampaankaula (Sonkajärvi) Pienehkö pelto Saarisenjoen varressa. "Mukava nimi, va en tiijjäm mistä lien nimesäs suana... òesko tuossa jòessa lampaan kaolan näkönem mutka."

Lehmänhäntä (Mäntyharju) Tarhaveteen pistävä niemi, joka muistuttaa lehmänhäntää.

Lehmänmaha (Eräjärvi) Pieni kallioinen saari Längelmäveden Kopansalmessa. Se on saanut nimensä siitä, että kallio on lehmän mahan muotoinen. Muistitiedon mukaan sinne on joskus salama tappanut lehmän. (Ks. kartta.)

Pässinsarvi (Koijärvi) Valijärven niemi, joka muodoltaan muistuttaa pässin sarvea. (Ks. kartta.)


HELINÄ UUSITALO

19.12.2011