Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri

Kivikirkkoja ja muita kirkkoja

Kirkko on jumalanpalvelukseen pyhitetty isohko rakennus. Monet Suomen kirkot on rakennettu puusta, mutta jo keskiajalla rakennettiin kivikirkkoja. Kivikirkko voi olla myös arkisempi paikka. Nimiarkiston paikannimikokoelmissa on nimittäin mainittu kolmisenkymmentä Kivikirkkoa, jotka ovat tarkoitteiltaan kiviröykkiöitä, suuria kiviä tai luolia. Esimerkiksi Lapuan Kivikirkko on avohakkiolla oleva noin kolmen metrin korkeuteen kohoava kivi ja Parikkalan Kivikirkko on kallioluola.

Kuhmoisten Kivikirkko on suuri irtolohkare. Aikaisemmin sen vieressä on ollut toinen vielä isompi irtolohkare, mutta se on käytetty kiuaskiviksi lähitaloihin. Nämä noin viisimetriset kivet muodostivat luolan, jossa oli kolmas kivi ikään kuin lavitsana ja pääpuolessa oli pyöreä kuoppa, jättiläisen päänpainauma. Seinissä oli myös pyöreämuotoisia syvennyksiä, joista osa muodosti pääkallon kuvan. Paikan ympäristö oli synkkää kuusikkoa ja se olikin pelätty kummituspaikka − vielä 1900-luvun alussa siellä on nähty liikkuvan valkoisia miehiä. Paikasta on käytetty myös nimeä Pirunkirkko. Noin kolmen kilometrin päässä on vanha uhripaikka Pyhänpää.

Kivikirkkoja voisi verrata Kirkkokiviin, jotka ovat saaneet nimensä esimerkiksi siitä, että ko. kivi on ollut suuri ja muistuttanut jyrkkäkattoista kirkkoa ja siinä ovat usein lapset pitäneet omia kirkonmenojaan. Toisinaan Kirkkokiven nimeä on selitetty sillä, että kivellä ovat kirkkoon menijät kokoontuneet tai lepuuttaneet jalkojaan, tai että sen päältä on nähnyt kaukanakin olevan kirkon tornin.

Sana kirkko esiintyy jälkiosana luontonimissä, joiden tarkoitetta on jollain lailla verrattu kirkkoon tai muuhun suureen rakennukseen tai viitattu paikan antamaan suojaan tai paikalla kokoontumiseen. Esimerkiksi Evijärven Pallikirkko, joka on kivilohkare, on suuri kuin lato ja seisoo toistakuutioisten kivien varassa ja lampaat ovat menneet kivien alle suojaan.

Paikan lajiksi on usein mainittu kivi, luola tms., mutta muunkinlaisia paikkoja on nimetty kirkko-loppuisiksi. Joidenkin nimien yhteydessä on esitetty kirkonkäyntiin liittyviä tarinoita, kuten Hartolan Hinninkirkon, joka on pieni saari Jääsjärvessä. Nimi on syntynyt siten, että Hinnin taloista Vehmaan kylästä oli lähdetty kirkkoon, mutta ”sumulla soutivatki siihih ja kirkkoreisu tul pietyks siellä”.

Nimiarkiston paikannimikokoelmissa kirkko-loppuisista nimistä esiintyy eniten Pirunkirkko-nimiä. Nimien kohteisiin on liitetty usein uskomuksia tai muuta pelottavaa. Rovaniemen Pirunkirkko on jyrkkä puuta kasvava kallio Kierivaarassa. Kallion haljetessa on muodostunut ”kallioitten sisälä -- ko huone ja piisi vielä nurkasa”. Kerrotaan, että paikalla on ollut aikoinaan maahisia. Lapuan Pirunkirkko on Jouttivuorella sijaitseva kivilouhikko. Siellä on ”päänkokoosia mukulakiviä niin kun saunakiukahas”. Lapsia on yritetty estää menemästä kauas pelottelemalle heitä siellä asuvilla jättiläisillä. Louhikosta onkin käytetty myös nimeä Jättiläiskirkko.

Esimerkkejä paikannimikokoelmista

Ahventenkirkko (Rautalampi) on apajapaikka Kalajanlahdessa. ”Siitä noosoo suoraav veestä kallijo niinku kirkonseenä, se oh hyvin syvvee paekkoo, semmoste isoje ahvente' olimpaekkoo.”

Harakankirkko (Sippola) on jyrkänteen puolivälissä Kokkokallion pohjoispuolella oleva kohta, joka on tasainen kuin huone. Siellä oltiin piilossa vihollisia vuoden 1918 sodan aikana.

Kalpankirkko (Pielisjärvi) on kalliovuori Aitosuon keskellä. ”Kalappa-niminen mies oli matkalla joolukirikkoon mutta oli nukkunna ja hevonen oli seisahtunna kallion luo. Päevä oli jo alakanna valetak kun ukko heräs ja kiänty poekkeen.”

Kirstinkirkko (Punkaharju) on pieni kukkula, jonka luona Kirsti-niminen paimentyttö kuoli karhun raatelemana.

Kissankirkko (Vehkalahti) on Multapakan mäen korkein kohta. ”Siäl kasvaa paljo kissankelloi ja kissatkii moukuuvat siäl kevääl.”

Kivikirkko (Simpele) on luolamainen onkalomuodostuma kalliossa. Samanlaisia kohteita on kylässä myös Harakankirkko ja Variksenkirkko.

Paimentenkirkko (Pusula) on mäki Lintukiiman etuosassa. ”Paimenet rakentaneet sellasen silloin ko susia ollu. Pusulan paimenet ja Nummen paimenet kokoontu niinko kirkommenoo pyhänä. Siäl oli niinko alttari.”

Piikainkirkko (Orivesi) on Lietsaaren niemi. Nimen kerrotaan johtuvan siitä, että piikojen piti mennä veneellä kirkkoon, mutta poikkesivatkin niemelle marjaan menemättä kirkkoon lainkaan. Aivan niemen kärjestä käytetään nimeä Piikainkirkonnenä. Lähellä on Piikainkirkonlahti.

Pirunkirkko (Lavia) louhikkoinen vuori pitäjän koillisnurkassa. Vuoressa on luola jossa kaikuu kammottavasti. Juuri kaiku on aiheuttanut nimityksen: kaikuu kuin kirkossa.

Pirunkirkko (Mietoinen) kivi Ristinummella. Kivi on muistuttanut tuolia ja ollut merkillisen näköinen. Tietä oikaistaessa se on työnnetty pois paikoiltaan. Kiveen on liittynyt uskomuksia piruista ja haltioista ja vanhojen naisihmisten suureksi kauhistukseksi ovat jumalattomat pojanklopit käyttäneet kiveä kortinpeluupaikkana.

Temolankirkko (Kaavi) on kapea ja korkea siirtokivilohkare Retuisjärven rannalla. Tarinan mukaan olisi Temonen-niminen mies käynyt kivellä saarnaamassa. Pienemmät kivet ympärillä saivat nimen Pappilat. ”Niin ku òes puonna kappee kivi pystyyn.”


HELINÄ UUSITALO

16.12.2007