Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri





Kesä-alkuiset paikannimet

Kesä-alkuisia paikannimiä esiintyy koko Suomessa. Suuri osa niistä on nuoria nimiä, joita on annettu vanhojen kantatalojen pilkkomisen yhteydessä etenkin huviloille. Esimerkiksi Kesälä- ja Kesäranta-nimiä on runsaasti – onpahan muutama kesäkoti saanut nimekseen soman Kesäpesänkin. Toisinaan vanha luontonimi on saanut väistyä uuden huvilanimistön tieltä, kuten Paltamossa, jossa niemennimi Sikoniemi on vaihtunut Kesäniemeksi paikalle rakennetun samannimisen huvilan myötä. Osa näistä ns. harkinnaisnimistä on kuitenkin vain rekistereissä olevia nimiä, eikä niitä käytetä kansanomaisesti.

Vanhastaan Kesä-alkuisia nimiä on annettu paikoille, jotka ovat aurinkoisia ja lämpimiä ja joihin kevään merkit ilmaantuvat aikaisin. Paikassa on ehkä kuljettu kesäisin, mistä kertovat lukuisat Kesätiet, tai asuttu tai työskennelty vain kesäisin. Esimerkiksi Kesälahden pitäjä Pohjois-Karjalassa on saanut nimensä samannimisestä, 1500-luvulla muodostuneesta kylästä; kylä taas on sijainnut samannimisen lahden rannalla, jonne erämiehet todennäköisesti tekivät eräkaudella retkiään, erityisesti kalastusmatkojaan.

Muutamilla Kesä-alkuisilla nimillä on vastakohtaparinaan Talvi-alkuinen nimi. Esimerkiksi Kittilän Kesärova on matala vaara Kallojoen etelärannalla, joen pohjoisrannalla taas on Talvirova. Monia Kesätie-nimisiä polkuja käytetään vain kesäisin, kun taas talvisin kuljetaan Talviteitä. Nimi voi syntyä myös varioiden. Esimerkiksi Kuusamossa lohkotilan nimi Kesälahti on syntynyt kantatilan nimestä Kesäniemi, Jyväskylässä talonnimi Kesälä on varioitu talonnimestä Suvela – onpahan lähelle rakennettu myös Talvela-niminen talo. Toisinaan kantanimen ympärille voi syntyä kokonainen nimipesye: Ähtärissä on Ähtärinjärven rannalla Kesäkallio, Kesäniemi, Kesälahti ja Kesäpuro.

Suurimmassa osassa Suomea kesä tarkoittaa vuodenaikaa. Länsi-Suomessa sen merkitys on myös ’kesanto, vanha kaski’ ja etenkin Peräpohjolassa ’pälvi, sula maa’.

Esimerkkejä paikannimikokoelmista

Kesähete (Suomussalmi) on pieni syvä lähde Vihtalan ja Ruokaussuon välissä. Vihtalalaiset ovat kesäisin hakeneet juomavetensä lähteestä.

Kesäkalliot (Alavieska) ovat Alavieskanjärven takana. ”Niin korkeat ovat kalliot, että keväällä aurinko ensimmäisenä sulatti lumet rinteiltä, jos niille on yleensä lunta kerääntynytkään.” Kallioiden kohdalla  kuivatussa Alavieskanjärvessä on lahti: Kesälahti. Viereinen lahti on nimeltään Talvilahti.

Kesäkirkko (Loimaa) on koivuinen metsikkö, jossa on vielä 1920-luvun lopulla pidetty hartaushetkiä, arpajaisia ym. maallisia ja hengellisiä tilaisuuksia.

Kesämaa (Tammela) on pelto, joka on vetinen ja muita peltoja alempana, enimmäkseen kesantona.

Kesä-Marttajärvi (Muonio) on itäisempi kahdesta Marttavaaran eteläpuolella olevasta järvestä. Nimensä järvi on saanut siitä, että kangasjärviläisten vanha kesäpolku Muonion kirkolle on kulkenut sen kautta. Kangasjärviläisten vanha talvitie Muonion kirkolle on kulkenut Talvi-Marttajärven kautta.

Kesäpolku (Virrat) on polku, jota pitkin on kesäisin kuljettu Suopellosta Aholaan. Polulta on hävinnyt Kesäveräjä.

Kesärannankytö (Keuruu) sijaitsee Liesjärven rannassa lähellä Lamponiemeä. Niemen toisella puolella on Talvirannankytö. Aurinko paistaa rannoille eri tavalla.

Kesäranta (Pieksämäki) on uimapaikka Vangasjärven länsirannalla Liljankallioitten vierellä. Lasten antaman nimitys, koska vesi siinä kallion vieressä on hyvin lämmintä.

Kesärinta (Kuusamo) on lohkotila Kesäniemen tilasta.

Kesävalkama (Sääminki) on Koikkalanvuoren kohdalla oleva valkama, jossa kesäisin säilytettiin veneitä. Tästä luoteeseen on Talvivalkama, johon saapuu viitoitettu talvitie Ahvionsaaresta.


HELINÄ UUSITALO

17.5.2004