Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Kesä

Koululaisten kesäloman alkamiseen liitetään yleensä suvivirren veisuu. Siis kesäloma mutta suvivirsi, samaa vuodenaikaa on nimitetty kahdella eri tavalla. Nykyisessä yleiskielessä normaali nimitys on tietysti kesä, ja suvi kuuluu ainoastaan runokieleen tai ylätyyliseen ilmaisuun. Murteissa ei asianlaita ole ihan näin: suvi on – tai ainakin on ollut – lämpimimmän vuodenajan nimitys lounais- ja hämäläismurteissa, kesä kaikkialla muualla. Toki sanat kesä ja suvi tunnetaan murteissa ympäri Suomea, mutta niiden merkitys ei ole kaikkialla sama. Jos esimerkiksi äidinkieleltään lounaismurteinen käyttää kesä-sanaa, hän tarkoittaakin kesantoa. Itämurteinen puolestaan puhuu suvesta talvella ja tarkoittaa talvista suojasäätä. Paikoin suvi tunnetaan myös ilmansuunnan nimityksenä ’etelä’.

Kahtalaisuudesta kesä ’kesä’, suvi ’kesä’ on esimerkkejä myös sananparsissa:

  • Kyllä kesä kastelemansa kuivaa. (Oulainen)
  • Kyllä suvi kuivaa mitä se kastaakin. (Tammela)
  • Joka kesän kuokkii, sitä Jumala talven ruokkii. (Ilmajoki)
  • Kuka ei suvella häärää, ei se talvellaka syä. (Huittinen)
  • Kesällä köyhäe kengässä, talavella tallukassa. (Vehmersalmi)
  • Mimmottena suvi alkaa, semmottena se si loppuu. (Vampula)


ANNELI HÄNNINEN