Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri

Jumalanmäellä

Alahärmässä on korkeahko mäki nimeltään Jumalanmäki. Nimiarkiston kokoelmien mukaan paikalla ahertanut kuokkija oli sanonut ohikulkijalle: ”kuakin tätä jumalam maata”, mistä mäelle tuli nimi. Myös Haapajärvellä ja Karjalankannaksen Kaukolassa on suuri Jumalanmäki. Haapajärvellä nimeä käytettiin lasten keskuudessa; mäki oli pisin, jota voitiin laskea. Kaukolan Jumalanmäen arveltiin olevan pakanallisille jumalille pyhitetty. Suureksi mainitaan myös Pernajan Jumalankallio eli Jumaltenkallio sekä Ristiinan ja Sotkamon Jumalankivet.

Nimiarkiston kokoelmissa on pieni mutta mielenkiintoinen joukko Jumala-alkuisia paikannimiä. Voisi kuvitella nimenantajan ajatelleen paikan olevan aivan erityisesti Jumalan luoma: se on olemukseltaan erikoinen tai siihen liittyy esimerkiksi runsautta osoittava piirre. Jumala-alkuisuus voi siten vertailevasti ilmaista paikan suurta kokoakin. Esimerkiksi Pudasjärven Jumalanhauta on suuri, halkaisijaltaan 30-metrinen ja syvyydeltään 15-metrinen kattilamainen hiidenkirnu, Saaren Jumalanjoki on mutkainen, ”ihaj jumalalluoma jok, sev varrella om monta lähettä jottei oo piäst kuivumaa”, Konginkankaan Jumalanrappuset on suon laidassa sijaitseva luonnonoikku, jossa on neljästä viiteen parin metrin levyistä suurta askelmaa, ja Korpilahden Jumalankaivo on kallionkolo, jossa on aina vettä.

Sana jumala on useita tuhansia vuosia vanha, ja sillä on aikaisemmin tarkoitettu nimenomaan pakanallisia jumalia. Kotkan Jumalniemi lieneekin alkuperältään ilmeisen vanha, juuri pakanuuden aikainen. Jumalniemi oli asumattomana aina 1870-luvulle saakka, jolloin sinne perustettiin saha. Kokoelman mukaan niemi on saanut nimensä siitä, että munkit ja kalastajat kävivät ennen muinoin niemessä rukoilemassa kalaonnea ja turvallista matkaa, ”se on sellane pyhä paikka, et se oli jumalanniemi oikei alkujah, ne palvel siel jumalaa”. Jumalan palvontaanhan viitataan myös em. Kaukolan Jumalanmäen kohdalla.

Suomussalmella on suuri Jumalisjärvi, jonka rannalla on vanha Jumalinen-niminen tila. Läheisyydessä on myös mm. Jumaliskylä, Jumalisjoki, Jumalislahti, Jumalislampi, Jumalisniemi ja Jumalissärkkä. Luultavaa on, että ensin on ollut Jumalinen-niminen järvi ja tila on nimetty sen mukaan, jolloin järveä taas on selvyyden vuoksi alettu kutsua Jumalisjärveksi. Järven ympäriltä on löytynyt esihistoriallisia asuinpaikkoja, joten voi olettaa, että järvellä on ollutkin jo varhain nimi. Mutta millainen voisi olla järven nimen alkuperäinen asu? Nimistössä on nimittäin tavallista, että nimen jälkiosana oleva paikan lajia osoittava sana saattaa korvautua liitteellä -nen, esimerkiksi Jumalinen < Jumal(an)järvi. (Jumalanjärvi-nimeä ei Nimiarkiston kokoelmissa esiinny. Kittilässä on kuitenkin syvä ja kaunis järvi nimeltään Immeljärvi eli Immelänjärvi. Nimen alkuperäinen asu on 1600-luvulla asiakirjoissakin esiintyvä saamenkielinen Immeljaure, johon sisältyy saamen ’jumalaa’ merkitsevä sana.)

Jumala-sana voi sisältyä myös nimen alussa olevaan määritteeseen, joka voi olla yhdyssana, sanaliiton omainen määrite tai jopa siunailu. Nimestä saattaa perimätietona kulkea tarina, joka on aidosti nimen syntytarina tai jälkeenpäin keksitty ns. kansanetymologia. Esimerkiksi Jumalannäkemäniemi (Salla) on mättäinen ja vaikeakulkuinen niemi Aatsinginjoessa. Niemen sanotaan saaneen nimensä 1800-luvun lopulla seuraavasti: Piika siunaili niemestä heinää korjatessaan "Jumala nähköön tätä nientä!", johon isäntä vastasi ”Kyllä Jumala näkee”. Jumalankiitoksenniitty (Vimpeli) on luonnonniitty: ”Se ku löyvettii hua’attii jumalankiitos! se ku oli niim mahottomah hyvä heinäpaikka.” Eläimen kiertonimitys taas sisältyy Kuusamon Jumalanviljankorpi-nimeen. Paikalla karhu on joskus hätyytellyt naista. Jumalanviljalla tarkoitetaan mm. juuri karhua; se on kiertonimitys, jota metsästäjät ja muut karhun kanssa tekemisiin joutuneet käyttivät muinoin välttääkseen epäonnea ja karhun vihaa.

Esimerkkejä paikannimikokoelmista

Jumalanaitta (Noormarkku/Pomarkku) on Noormarkunjoen ranta-alue, veden korkeudesta riippuen joko niitty tai lampi. Kevättulva tuo mukanaan kaloja, joita veden laskiessa on helppo pyydystää.

Jumalan Hyväaho (Suomussalmi) on aho, josta on saatu joskus hyvä ruissato.

Jumalanhylkäämämaa (Ristiina) on pelto, jonka maa on vetelää, märkää ja huonokasvuista.

Jumalankivi (Savitaipale) on kaksi vedenalaista luotoa, joilta saatiin iso pesuvadillinen kaloja. Nimi on nuori.

Jumalankivi (Saarijärvi) on nelikulmainen kivi ja siinä on painauma kuin jalanjälki.

Jumalanlahti eli Jumallahti (Vanaja) on Alajärven lahti, joka on noin kilometrin pituinen ja siihen kuuluu kolme erillistä lahdeketta. Merkintä vuodelta 1759: Iumalalachti.

Jumalanlankeemus (Rautjärvi) on ”kivikkomäkrinta jossa oli ihmise peä kokosii kivilöi”. Kerrottiin että ”Jumala läks viemeä niitä kivilöi Kuunjuo yl Häsälä puolel ja lankes siihe ja ne kivet putost siihe”.

Jumalanluomanpyykki (Ähtäri) on rajapyykkikivi, iso luonnonkivi Kivijärven ja Liesjärven kylien rajalla.

Jumalanpalonloukko (Alatornio) on Nosajärven pohjoispäässä oleva ukonilman polttama kangasmaa.

Jumalanpuro (Keitele) on Kivipuron ikivanha nimi, jonka alkuperästä ei ole tietoa.


HELINÄ UUSITALO

2.12.2004