Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Juhannus ja mittumaari

Keskikesän juhla, jota on vanhastaan vietetty 24. kesäkuuta, on kirkollisena juhlapäivänä Johannes Kastajan muistopäivä. Johannes-nimen vanhasta ääntämismuodosta saatiin juhlan nimeksi juhannus, mutta myös Johannes ja nimen variantit esiintyvät murteellisissa nimityksissä (johannes, juhananpäivä, juhani, juhannes, juhannis, jussinpäivä jne.).

Toinen suomalainen juhannuksen nimitys on mittumaari(a). Se on käytössä vain paikoin läntisessä Suomessa, ja siitä tavataan myös asut mettumaari(a) ja messumaari(a). Tämä sana on alkuaan ruotsalainen laina (midsommar ’keskikesä’; suomen vanhassa kirjakielessä mitsu-, metsumaari(a)), mutta meillä se on loppuosaltaan liittynyt kansanetymologisesti Maria-nimeen.

Juhannuksen viettoon on vanhastaan valmistauduttu huolellisesti. Pyykit on pesty, asumukset siivottu ja porraspieliin tuotu juhannuskoivuja tai koivunoksia (limoja, meijuja jne.). Kun juhannuskoivuista on paikoin ollut tapana tehdä lehtimajoja, on juhannusta voitu kutsua myös lehtimaja(n)juhlaksi. Sisätilojakin on koristeltu lehvin.

  • Niit olj kolomes suurta pyykkijä vuojessa: joulupyykki, peäsijäispyykki ja juhannuspyykki. (Jämsä)

  • Eihän ne laattioi kuuranneek ku vähä jouluks ja juhannusteks.  (Pornainen)

  • Sittej joskus rapasvat nokea pois tuolt katost niin kun nyt jussimpäiväks, sellattiiseks. (Heinola)

  • Juhannuslimosta lehtimaja tehtii. (Hattula)

  • Juhanimmeijui [= koivunoksia] hajettii. (Nurmijärvi)Ei mittumaari ol mimmonenkaa, jollei meijui tuar. (Pori)

  • Juhannussa ne toe pihlajija ja pistel seinär rakkooj ja koevuja nuihen nurkkiin. (Pihtipudas)

Juhannus sijoittuu kesäpäivänseisauksen paikkeille, ja lyhyt yö on ollut otollista juhlinta-aikaa. On poltettu tulia (kokkoja, valkeita, tulia, tulisia jne.) ja ilakoitu, mutta toisaalta on tarkkailtu enteitä ja oltu varuillaan.

  • Juhanekseaattoehton poltetti juhaneksevalkja. (Paimio)

  • Meirem puales pruukattin enneem polttaa tulisii juhaniaatton Äijäismäjel. (Nummi)

  • Siel tantsiit juhanuskokol. (Valkeasaari)

  • Juhannusaatto ol keijuilta [= keinuilta]. (Myrskylä)

  • Oli aikanev vuosi sittej jos juhannuspäivänä näky rukiintähkä. (Urjala)

  • Näij johannekseen se (ahvenen kutu) loppuu. (Tammela)

  • Sanovat, että kyllä tullee lohta, ku villi tulva tullee juhanekseksi. (Kolari)

  • Juhanampäivännä ol leppä lehellä ja punanem paarma lentää. (Säkkijärvi)

  • Aarretuli se on nin ku viinavalakija, sanovat että juhannusyönä se pallaa. (Vaala)

Myös taiat liittyvät juhannukseen. Niiden avulla on pyritty hankkimaan terveyttä, hyvää satoa ja karjaonnea sekä ennustamaan naimisiinmenoaikaa. Tuleva puolisokin on ollut mahdollista nähdä taikojen avulla.

  • Reumatismi parani kun erellä mettumaarin otettihin tervaasia koivullehtiä ja pantihin ne tyhyjähän sänkyhyj ja sittem meni sinnem maata. (Seinäjoki)

  • Juhaniksen kastees piti kiiriskellän niin syhyväisen sai pois. (Somerniemi)

  • Juhanneskasteeseen koitettiin saaras sitter räätikkäitä [= lanttuja], sitten ne kasos hyvin. (Vampula)

  • Juhannukse oamuna ne (naiset) otti kasteesta (vettä) voatteesii, että lehmiem poekimajuomisee! (Jämsä)

  • Kur ruviskukal leikkaa mettumaarin auttuna [= aattona] kolomannesta solomusta poikki, niim minkä verran se yällä kasuaa, niim monev vuarem päästä pääsöö naimisihin. (Seinäjoki)

  • Mittumaarjan pit flikkatte noppi seittemä sortti kukostust ja panna tyyny al. Yäl sit ku nukkus pää simmosel tyynyl, pit sulhase tulema sitä flikka kattoma. Ja kene sillo unispitte [= unissa] näk, se olsit se tuleva. (Perniö)

 

ANNELI HÄNNINEN

20.6.2007