Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Joulukuusi ja tontut

Joulukuusen pystyttäminen on alkuaan mannereurooppalainen perinne, joka saapui Suomeen 1800-luvun alkupuolella, ensin tosin vain säätyläiskoteihin. Kun sitten Kyläkirjaston kuvalehdessä 1878 julkaistiin kuva maalauksesta, joka oli esittävinään Lutherin joulunviettoa ja johon oleellisena osana kuului myös joulukuusi, alkoi joulupuu vähitellen löytää tiensä myös suomalaisiin maalaistupiin. Uskonnollisissakin kodeissa huomattiin, ettei joulukuusi ole vain maailmallista koreutta, ja pirtin lattialle levitetyt jouluoljet, pahnat, saivat väistyä kuusen tieltä.

Ainakin osalle murrearkiston 1800-luvun lopulla syntyneistä tiedonantajista joulupuu näyttää olleen tuntematon käsite vielä heidän lapsuudessaan, joillekin kansakoulun joulukuusi oli ensimmäinen, jonka he näkivät.

  • Eikä mitääj joulukuusis kukaam puhunukka muuta ku oli vaa semmoset himmelit [jouluna katossa]. Ei tää joulukuusi ei se niiv vanha asia ol. (Vihti)

  • Em minä joulukuusta kuullukka puhuttavan, ku minä lapsekas olin. (Lammi)

  • Aluksi oli yhtaikaakin pahnat ja kuusi. (Kuhmalahti)

Sitten kun kuusia alettiin pystyttää, niitä alettiin myös koristella. Kynttilöitä valettiin itse, ja itse tehtyjä olivat alkuaan myös maalaiskuusien koristeet.

  • Tuuhevaoksanej joulukuusi piti olla. (Pattijoki)

  • Tavallisestij joulukuusi tuotihij jo aatonaattona [tupaan] ja aattona kukittihi [’koristeltiin’]. Ja navettaha [vietiin] joulukuusi. Kuusi vain ei siihen kukkia pantu, kesänhajusta lehmillekki. (Himanka)

  • Piej joulukuus ja yks kynttilä ol siellä lalvassa. (Virolahti)

  • Meilläki rippu joulukuusi orren nokasa ja siinä oli ihtet tehyt voipaperista koristukset. (Himanka)

  • Joulukuusehen pantihin paperilla päällystettyjä makijaisija. Kukin lapsi tälläs omalle korkeuvellehen. (Toholampi)

  • Joulukuusi seisoi perheentuvassa ”parhaal paikal” ikkunan edessä. Se koristettiin kynttilöillä, ”kullal ja paperil” ja omenoilla, jos oli. − − Pienissä paikoissa pannaan kuuset katosta riippumaan. (Somerniemi)

  • [Jouluna saunassa käynnin jälkeen] se oli se joulukuusem poltanti. (Juuka)

Siellä, missä sopivan kokoisia kuusia ei ollut saatavilla, kelpasi myös muu ikivihreä puu. Nimityskään ei ollut joka puolella joulukuusi, esimerkiksi Karjalankannaksella on alueita, joilla on puhuttu joulupuusta. Koska koulun joulujuhlaa somistanut kuusi oli monille ensimmäinen joulukuusituttavuus, alettiin joulukuusi- ja joulupuu-nimityksiä käyttää myös koko juhlan nimenä.

  • Siel ei toas olt näreitä, − − ol tuoniet kataja joulukuuseks. (Lemi)

  • Minähik kun olin kansakoulussa niin siellä näjin joulukuusen [ensi kerran]. (Puolanka)

  • [Koulun] joulukuuselle [’joulujuhlaan’] siit tul kaikki kuka kynnelle kyken. Meill ol siellä näytelmät joulukuuselle järjestetty. (Virolahti)

  • Meejän Liisa on tonttuna joolukuusella. (Iisalmi)

  • Jouluks tuotii lapsii iloks tuppaa joulupuu. (Vuoksenranta)

  • Tuos pello reunas o semmosta pientä messikköö, pittää männä kassomaa jos siint sais joulupuu. (Viipuri)

  • Tulkaa meile jouluiltaan, meil poltetaa joulupuuta. (Uusikirkko Vpl)

  • Sanotaa jot joulupuu pittiä varastua vieruast mehtäst. Loppiisen pittiä joulupuu viskata pihal. (Kurkijoki)

  • Meilt lähetää koulul joulupuul oikee hevosel. (Muolaa)

Joulukuusen yleistymistä edistivät paitsi joulujulkaisut myös kansanomaiset juhannus-, hää- ja nimipäiväkuuset.

* * *

Tontusta on murrearkistossa enemmän tietoja kuin joulukuusesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan meidän tuntemamme joulutontun näköinen olento, vaan jonkinlainen haltija, joka on asustanut riihessä, saunassa, myllyssä tai jossakin muussa pihapiirin rakennuksessa ja toimitellut erilaisia tehtäviä.

Nimitys tonttu kuuluu etymologisesti sanan tontti yhteyteen ja juontuu ruotsin tontin ukkoa tarkoittavasta sanasta. Tontusta on paikoin käytetty myös nimityksiä pikkuäijä ja piippalakki.

  • Tonttu on hyvin epämääräinen henkiolento, joka voi näyttäytyä lukemattomissa muodoissa. Kuitenkin on tonttu alkuperäisesti määritelty jonkunmoiseksi pystyssä kulkevaksi karvaiseksi olennoksi, jolla on yksi suuri silmä keskellä otsaa. (Koski Tl)

  • Tonttu oli pieni mies, joka myös haltian toimissa työskenteli. Heillä oli tavallisesti punainen triit-lakki. Ne korjasivat hevosvaljaat yms. korjuun, että ne sai vaan pihalle jättää. Riihitonttu piti valkiasta vahtia, ettei viljan kuivamisen aikana tulipaloja tullut. Tonttu istui riihen pesän edessä äkäväärä piippu suussa, kun isäntä meni riiheen. Sitte se usein meni kiukaan taakse. (Nousiainen)

  • Tonttu asuu vintillä eli ullakolla. Eläimiä se hoitaa öisin, käy tervehtimässä öillä lapsia ja pitää järjestyksessä kaikki. (Lapua)

  • Haltian eli tontun sanottiin ”pitännyy vistiäs” (= asuneen) riihissä, saunoissa, navetoissa ja talleissa sekä asuntohuoneiden vinnillä jonka tähden niitä nimitettiin nimellä: ”Välikatto Hermanni”. (Lappi Tl)

Tätäkään tonttua ei ole sopinut suututtaa, sillä muuten se alkoi tuottaa harmia:

  • Myös saunassa oli tonttu. Meillä oli seuraava tapa, jota aina noudatettiin: viimeksi saunasta lähteneen oli ripustettava vihdat seinänrakoihin vitsan päistä. Muuten tonttu suuttui. (Paattinen)

  • Tonttu asuu saunankiukaassa, jonka hajottaa, ellei häntä kylliksi palvella. (Vanaja)

  • Tontun sanottiin tuovan taloon viljaa, rahaa, ruokaa ym., mutta jos tontun jollakin tavoin suututti, niin saattoi se ryhtyä kuljettamaan talosta pois kaikenlaista omaisuutta. (Suodenniemi)

Jouluun haltijatontun liittää tapa viedä tälle ruokaa tai vaatetavaraa palkkioksi vuoden hyvistä töistä. ”Jouluruokaa tarjosi kunnon väki.”

  • Olen kuullut kerrottavan että muutamissa taloissa entisaikaan oli hyvä tonttu joka ruokki hevosia. Palkaksi sille vietiin jouluaattona uudet sarkavaatteet tallin vinnille. (Pöytyä)

  • Sanottiin et täyty tontullev viärä joulupuuroo. Jouluna sitä viätiin, em mää muullostik kuullu, sittes sitä riisipuuroo niin. (Mellilä)

  • Ennen aikaan on uskottu olevan joka talossa erikoinen hyvä haltija eli tonttu, joka sitten teki hyvää niin kauvan kun sille vietiin ruokaa riiheen. (Perho)

Joululahjojen jakelijatontun tausta näyttää siis olevan osittain kansanomainen.

ANNELI HÄNNINEN

21.12.2010