Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri

Humala ja viina paikannimissä

Eräs kurkijokelainen emäntä muistelee: ”mie ku olin pien tyttö nii meil tul' kerra vieraita ku mie olin tuvas yksinnäi. vieroat kyssyit miult mis äitiis on. mie sanoin jot humalas. sit hyö kyssyit missäs issäis sit on ja mie sanoin et humalas. sillo hyö jo ihmettelliit ja kyssyit mis kaik muut eläjät olliit, eihä ne kaik nyt tok uo humalas! mie sanoin et sielhä ne kaik on, siel humalas heinäs, kaikha ne männiit humaloa heineä.”

Edellisessä muistelossa vieraissa hämmennystä aiheutti Humala-niminen pelto. Lähes yksinomaan Oulun eteläpuolelle sijoittuvia Humal(a)-alkuisia paikannimiä esiintyy peruskartassa vajaa kolmesataa, mutta Nimiarkiston paikannimikokoelmissa niitä on liki kolme kertaa enemmän. Esimerkiksi Leppävirran ja Kuopion rajalla on Humalainen-niminen järvi, jonka koillispuolella on pieni lampi Pieni-Humalainen. Alueella on kokonainen ryväs Humala-nimiä: järven kaakkoispuolella on Humalamäki (mäki ja kylä) ja järvestä laskee Humalajoki Humalaselän Humalalahteen. Järven rinnakkaisnimi on Humalajärvi, joka onkin järven alkuperäinen nimi. Seudulla tiedetään kasvatetun humalaa. Useimmiten Humal(a)-nimien taustalla on juuri humalakasvi, vaikka juopumukseen viittaavia selityksiäkin nimille arvellaan.

Humala on vanha viljelykasvi, jota on kasvatettu keskiajalta lähtien mm. oluen mausteeksi. Olut oli tuolloin ja myöhemminkin kansalle tärkeä juoma ja nautintoaine. Humalan viljely oli myös talonpoikien lakisääteinen velvollisuus Suomessa, ja kruunulle maksettiin veroja humalan muodossa. 1800-luvulla humalan kasvatus hiipui ja humalatarhat alkoivat hävitä, mutta nimet ovat jääneet kertomaan niiden sijaintipaikoista. Siihen asiaan viittaa myös dramaattiselta kuulostava paimiolainen nimi Humalatappo: ”humálatappo oli tärkkiä paikka silloŋ ku torppareitte täytys viärä humaliiki taloo tai tehrä humálapäevi”. Nimeen sisältyvän appellatiivin tappo merkitys on ’humalatarha’.

Olutta väkevämpi viina esiintyy peruskartassa runsaassa neljässäsadassa paikannimessä, kun taas paikannimikokoelmissa näitäkin nimiä on karkeasti arvioiden kolminkertainen määrä. Nimistä kolmisensataa on Viinamäki-nimiä. Mikkelissä Viinamäki-nimisen ”mäi kohala pyssäyttivät aina hautajaissuato ja tarjosvat viinaryyppyjä, se kuulu iha seremoniijaa ja jokkaine sitä uotti”.

Viina-alkuisten nimien syntyyn on vaikuttanut paitsi viinan nautiskelu myös etupäässä viinanpoltto, joka yleistyi Suomessa 1600-luvulla mutta kiellettiin lailla v. 1866. Suurin osa nimistä lieneekin syntynyt juuri kieltolain aikaan. Toisinaan nimen kerrotaan syntyneen muistona viinalastin kaatumisesta, kuten Vaalassa olevan Viinakallion, jonka kerrotaan saaneen nimensä ”kun isännät Oulusta tullessaa ovat kaataneet siiher rekesäj ja särkeneet viinalastisa”. Nimen taustalla voi olla myös viinan piilottaminen, kuten Pattijoella olevan Viinakallion, jossa tarun mukaan ovat Saloisten kirkon viinit olleet piilotettuna isonvihan aikana.

Esimerkkejä paikannimikokoelmista

Humalainen eli Humalaisienkylä (Räisälä) kylä, jossa on seuraavat kyläkunnat: Puukka, Tuhkala, Heinaho, Juhola, Heikkilä, Lomanen ja Puukansoppi. ”ei ne olt sen enempeä humalas ko muutkoa, mut humaloa viljeltii enne vanhoa.” Kylän nimen taustalla on sukunimi Humalainen.

Humalajärvi (Kitee) Kiteenjärven pohjoispuolella sijainnut järvi, jonka pintaa on laskettu kaksi kertaa. Nykyään entinen Humalajärven alue on vesijättömaana, joka on ojitettu ja otettu osin viljelykseen. Nimeä pidetään satoja vuosia vanhana. Isonjaon kartassa v. 1805 nimi on asussa Humala Järvi siö. Alkuperäksi arvellaan: ”onkoha' 'ollu’ niim paljoh humaláissii tiällä siihe' 'áikkaan” ja ”óisko viinampolttimóita ollu”. Seudulla on kasvanut ennen melko runsaasti humaloita, mutta nykyään ei kovin paljon.

Humalajänkä (Rovaniemi) pieni jänkä Ison Katiskonlammin länsipuolella. Katiskonoja virtaa jängän kautta. Humalajängällä ja sen ympäristössä kasvaa villinä humaloita niin että ne aivan kiertävät puita. Humalia on paikalta haettu pihoihin kuistien seinustoille. Kasvin villiesiintymistä paikalla asukkaat pitävät varsin ihmeellisenä. ”se on niiŋ ku josakin luostarim puutarhasa kulukis sielä.”

Humalalampi (Leppävirta) lampi Humalamäen ja Humalavuoren välissä. Lampeen laskee Humalajoki. Nimen alkuperä on useimmille tuntematon, mutta jotkut selittävät sen johtuvan siitä, että lampeen on joskus hukkunut humalainen mies.

Humalaräme (Haapajärvi) märkä lettoinen räme, jonka laitamilla on joskus keitetty viinaa.

Viinakallio (Miehikkälä) Säkäjärventiellä Miehikkälän puoleinen viimeinen mäki keskellä Hirvikangasta. Kertoman mukaan Virolahden kirkkoon menijät ovat ennen ottaneet viinaryypyt tällä kalliolla. Virolahden puolella lähellä kirkkoa on puolestaan Viinakangas, jonka kohdalla on otettu viimeiset ryypyt ennen kirkkoon menoa.

Viinakivi (Jalasjärvi) kivi kylätien varressa, ”siel [Viinakiven luona] on ennel luvan aikana [ennen kieltolakia] keitetty palio viinaa”.

Viinakivi (Kiikoinen) kivi metsän keskellä. Kiven länsipuolelta laskee oja Liehuvansuohon. ”siä oŋ keitetty viinaa, siinä oŋ kivi ja oja viäresä, om piilosa ollu hyvä keittää, mäkitörmäsä.”

Viinakivi (Marttila) kivi, joka sijaitsee Kauniillanummella. Nimi on syntynyt kieltolain aikana, kun salakuljettajat ovat kulkeneet soitten halki ja kätkeneet tämän kiven luo viinakannuja. Mahdollisesti täällä on aikaisemmin keitetty viinaa, koska paikalta on löydetty hiiliä.

Viinakivi (Rovaniemi) kivi Lampikankaan ja Sinettälammen välimaastossa. Kertoman mukaan kiven kupeeseen on kaatunut santarmien takaa ajama poronpulkka, jossa on ollut lastina pirtua ja pontikkaa. ”viinakivelä muistelthin mennejä.”

Viinalampi (Valkeala) lampi Patalammista kaakkoon. ”siinä on niin ihmeeŋ kirkas vesi, toisesta päästä [lampea] näkee ahvenen. vanhat miehet teki viinaa ser rannalla. siinä oli kuulemma hyvä vesi, haasto ne vanhat miehet.”

Viinamäki (Jalasjärvi) kylä. Kertoman mukaan siellä oli ajettu takaa vanhaa karhua, joka oli tehnyt pahoja. Sitä ei oltu saada hengiltä, kunnes metsään vietiin pontikkapata, josta karhu ryyppäsi.

Viinamäki (Teisko) kukkula, ”siä kasvaa jualukoita, joista tehtiiv viinaa”.


HELINÄ UUSITALO

26.6.2009