Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hepreaa, siansaksaa ja lampaanlatinaa

Käsittämättömästä puheesta tai sekavasta mongerruksesta voimme käyttää nimitystä siansaksa. Kyse voi olla esimerkiksi vieraspaikkakuntalaisen murteesta tai jonkun vierasmaalaisen huonosti osaamasta mutta kuulijan hyvin taitamasta puheenparresta. Joskus siansaksaksi sanotaan vain liian nopeaa tms. puhetta, jonka ymmärtäminen tuottaa kuulijalla vaikeuksia. Myös pikkulapsen ensimmäiset ”puheet” voivat olla siansaksaa. Näissä tapauksissa siansaksan synonyymi voi olla heprea.

  • Epäselvästi puhuvalle voidaan sanoa: Sikaki puhuus saksaa, jos olis alaleuka pireet. (Kurikka)



  • Kyl hän sitä siasaksatas puhus, mut em mnää stää oikke ymmärtänny. (Nousiainen)



  • Huastoor remmensvät sijasaksoo keskenää. (Juva)



  • Oudonasuisesta nimestä: Ja usial se oli ihah hepreaa koko nimi.  (Kymi)



  •  Ku puhu soppakiältä [oli puhevikainen, sammalsi tms.] ni sit sanotaa siansaksaks. (Myrskylä)



  • Ulkoluvussa seonneesta: Siält tullee jo vallan hepreijjaa. (Pöytyä)



  • Se (pieni lapsi) puhhuu viäl vallan siansaksaa. (Pöytyä)



  • Lapsen jokelluksesta: Laps ruppe puhuma heprea, kote muut os. (Pyhämaa)

Joskus lapset puhuvat siansaksaa siksi, että ovat puhuvinaan kuin vierasta kieltä:

  •  Mep puhutti siasaksa vaaj ja oltti olevinas hianoi. (Piikkiö)

Siansaksaksi voidaan siis sanoa myös erilaisia leikki- ja salakieliä. On olemassa her-kieli, jossa sanan jokaisen tavun alkuun liitetään her, ja ver-kieli, jossa sanojen ensimmäinen vokaali lausutaan pidennettynä ja sen perään liitetään tavu ver.

  • Hertu herle hertän herne herpäin ’tule tännepäin’. (Heinävesi)



  • Eever miiver tuuver teever ’en minä tule teille’. (Nummi)



  • Oover oover laaver kuuver kaaver kööver ’opettaja on laiha kuin karttakeppi’ [köppi ’keppi’]. (Suoniemi)

Eräässä siansaksan tyypissä toistuvat nipu, sananalkuinen n- ja pus:

  • Nipu nule pus tule nipu neillä pus meillä nipu näymään pus käymään ’tule meillä käymään’. (Ilomantsi)

Tunnetumpi leikkikieli kuin edelliset on kontinkieli.

  •  Minä kontti kona mintti konin mentti kolaan kyntti kouantaina lantti ’minä menin kylään lauantaina’. (Ilmajoki)


Kontinkielen tapaisia leikkikieliä, joissa sananosia siirrellään, on monennimisiä. Kangasalla on sanottu elestakaseksi sellaista lasten kieltä, jossa sanan viimeinen tavu tulee ensimmäiseksi. Samasta kielestä on Viipurin läänin Pyhäjärvellä käytetty nimitystä rentu.

  •  Lekal sijuak paakil niksenjä sakans ’Kalle juoksi kilpaa jäniksen kanssa’. (Kangasala)



  • Läkyl mätä tuutun hävä selliseltlap huupuh lästätäl täkiel tamut vinhu sivuok ’kyllä tämä tuntuu vähän lapselliselta puhua tällaista kieltä mutta huvin vuoksi’. (Pyhäjärvi Vpl)


Yksi siansaksan synonyymeistä on lampaanlatina. Se ei ole merkitykseltään yhtä laaja-alainen kuin siansaksa − sitä käytetään vain leikkikielestä −, ja se on nimityksenäkin harvinaisempi. Arkistotietojen perusteella vaikuttaa siltä, että lampaanlatina on vain yksi leikkikieli, jossa on ”murre-eroja”.

  • Mitinä lution latipiolla lutinta ’minä luon lapiolla lunta’. (Eurajoki)



  • Otissaak sitinä latavimpaan latavitnaa? ’osaatko sinä lampaanlatinaa?’. (Tyrvää)


Erinimisiä ja erityyppisiä lasten- ja leikkikieliä on arkiston kokoelmissa myös muita.

ANNELI HÄNNINEN

8.10.2007