Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri

Elisabetin kaimat

Nimi Elisabet(h) on kristityssä maailmassa yksi tavallisimmista naisennimistä ja kuten monet etunimiemme kantanimet, on nimi tullut tutuksi Raamatun kautta; olihan Elisabet Johannes Kastajan äiti. Suosiota on lisännyt vielä se, että nimi on ollut tavallinen hallitsijanimenä monissa maissa (mm. Isossa-Britanniassa ja Venäjällä). Suomessa Elisabet-nimeä esiintyy yleisesti jo 1600-luvulla ja ensimmäisen etunimen rinnalla 1800-luvulla, jolloin toisen etunimen käyttö alkaa yleistyä tavallisenkin kansan keskuudessa.

Elisabetista on meillä käytössä monia nimivariantteja. Nimiarkiston henkilönnimikokoelmassa todetaan kuvaavasti erään nimitiedon yhteydessä, että Elisabet-nimi voitiin kyllä antaa pikkutytölle  – joko yksinään tai jonkun helposti lausuttavan nimen yhteydessä –, mutta niin hienoksi ei tämä voinut koskaan tulla, että olisi voinut käyttää nimeään alkuperäisessä muodossa. Nimestä onkin tyypillisesti ollut käytössä erilaisia muunnoksia, ja sellainen on voinut lohjeta kutsumanimeksi esimerkiksi niin nimen alusta (Elisa), keskeltä (Liisa) kuin lopustakin (Betty). Elisabet-nimen muunnoksista kaikkein yleisin on Liisa. Nimen muunnokset liittyvät toisinaan myös eri elämänvaiheisiin ja eri tilanteisiin, kuten seuraavissa esimerkeissä:

Lisbeth on puhuttelumuoto, Eliisa on nykyaikainen muoto, Lissu on leikkinimi ja samoin myös tavallisin muoto Liisi, Elise on herraskainen muunnos, Elsi on tavallinen muunnos, Elssa kansanomainen puhuttelumuoto ja samoin vähän sievistellen Elssi, Beta myös eräs muunnos ja Betty ruotsalaisperäinen muoto. (Kiukainen)

Yleisin kylän kesken käytetty nimitys on Liisa. Joistakin vanhemmista henkilöistä käytetään nimitystä Lissa. Lapsena yleensä Liisa tai Liisukka. Lirkku, Lissu ja Liiskee ovat melkein haukkumanimiä. Niitä käytetään piikatytöistä, mökin akoista ja muista halvemmista ihmisistä. Petti on harvemmin käytetty muunnos. (Isokyrö)

Virallisesti Elisabeth, Elisabet; lapsena hellien Lila, Lita; tyttönä Liisa, Lila, Elsa; naisena Elisa, Elsa. (Räisälä)

Lapsena Liisa, Liisu ja Lippa sekä hyväilymuotona Lipukka. Toisissa tapauksissa lasta kutsutaan loppupäätteen mukaan Petiksi (Petti). Liisasta ja Petistä onkin jo kehittynyt uusia naisten nimiä, joilla nimille lapsia kastetaan. (Säräisniemi)

Muunnoksista osa on selvästi kansanomaisia lempinimiä, osa hellittelynimiä ja eräät tapauskohtaisesti hieman halventavassakin käytössä olevia. (Oheiseen kuvioon on koottu Nimiarkiston henkilönnimikokoelmasta Elisabetin nimenmuunnoksia.) Jotkut kutsumanimistä ovat myöhemmin saaneet virallisen aseman ja päässeet nimipäiväkalenteriimme. Esimerkiksi Elisa-nimi esiintyi Pietarin suomalaisessa kalenterissa vuonna 1877 ja Elsa Kansanvalistusseuran kalenterissa v. 1883, vaikkakin se on ollut suomalaisessa kalenterissa jo 1700-luvun lopulla. Liisa, Lilli ja Elli tulivat kalenteriin vuonna 1929 ja Else sekä Elsi vuonna 1973. Joillakin nimillä tosin saattaa tulla kyseeseen toinenkin kantanimi, esimerkiksi Lilli on voinut yhtä hyvin muodostua Lilja-nimestä, Elli mm. Elinasta.

Ulkomaillakin Elisabet(h)-nimestä on käytössä erilaisia variantteja, kuten pohjoismaiset Betty, Elsa, Else, Lisa, Lisbet; saksalaiset Elise, Ilse, Lisabet; englantilaiset Alice, Eliza, Lizzie; ranskalainen Lisette; italialaiset Elisa, Betta, Bettina ja venäläinen Jelizaveta.  


HELINÄ UUSITALO

20.6.2011