Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Suvauksella demokratiavajeen kimppuun

Julkisen hallinnon tasa-arvosta keskusteltaessa käytetään uudissanaa suvaus (tai suva ja suvaaminen). Sillä tarkoitetaan sukupuolivaikutusten arviointia tasa-arvon kannalta. Suvauksen kansainväliset alkujuuret juontavat YK:n naisten maailmankonferenssiin (1995). Sen suositusten mukaisesti lukuisten maiden hallitukset ovat pyrkineet ulottamaan sukupuolten tasa-arvon kaikkialle julkiseen hallintoon. Suomessa suvaamisen aloitti opetusministeriö, sittemmin on suvattu työsopimuslaki ja työeläkeuudistus (esimerkiksi äitiyslomalta kertyy eläkettä jonkin verran).

Suvauksen toimeenpanoa lupaa nykyinen hallitusohjelmakin: siinä luvataan valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo valtionhallinnossa; esimerkiksi valtion (ja kuntien) talousarvion valmistelussa tulisi ottaa huomioon suvaus. Esimerkkinä talousarvioon piiloutuvasta demokratiavajeesta on esitetty vaikkapa se, että kunnan rakennuttama jäähalli kanavoi yhteisiä budjettivaroja voittopuolisesti miesten hyväksi. Suvauksen mukaan epäsuhta pitää korjata tai korvata.

Suvauksen tarkoitus on siis valtavirtaistaa eli toteuttaa läpikäyvästi tasa-arvo kaikkialla niin, että demokratiavaje poistuu. Paitsi suvauksen yhteyteen, sana demokratiavaje on liitetty erityisesti Euroopan unioniin. On katsottu, että unioni monimutkaisena hallintoyhteisönä on etääntynyt liian kauas kansalaisista ja että sen demokraattiseen arvopohjaan kuuluvat periaatteet eivät toteudu.

Lyhyet sanat suvaus ja suvata sujuvoittavat asiantuntijatekstiä, jossa pitkä sanapari sukupuolivaikutusten arviointi olisi toistettuna kankea. Kieleen luontumista helpottavat tutut mallit (kuvaus, kuvata). Suurelle yleisölle nämä jo kymmenisen vuotta käytössä olleet sanat eivät kuitenkaan avaudu ilman selityksiä, koska ne on koostettu kahden sanan alkutavuista eikä niiden merkitys sen vuoksi selviä helposti.

MARJATTA VILKAMAA-VIITALA

Kielitoimiston sanakirjan toimitus

Julkaistu 17.5.2006