Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Polkuja

Polku määritellään Kielitoimiston sanakirjassa ihmisten tai eläinten polkemaksi kapeaksi kulku-uraksi. Sanakirjassa on esimerkkejä myös kuvallisesta käytöstä, kuten harhapolku ja tieteen ohdakkeinen polku. Kuvallisista poluista lauloivat myös Matti ja Teppo rakkauslaulussaan 1980-luvun alussa.

Viime aikoina polku on virinnyt uuteen elämään monenlaisissa yhdyssanoissa. Hakemistopolku liittyy tietotekniikkaan, opintopolku ja koulutuspolku koulutukseen ja urapolku työelämään. Tulevaisuuspolku tai kehityspolku voi viedä mihin tahansa.

Polku konkreettisessa merkityksessään on etupäässä myönteisiä mielleyhtymiä herättävä sana; varmaankin useimman suomalaisen mieleen se tuo idyllisen maalaismaiseman. Myös uudet polku-loppuiset yhdyssanat kuvaavat yleensä väyliä, jotka johtavat johonkin toivottuun. Ne eivät siis ole harhapolkuja – paitsi ehkä jälkeen päin tarkasteltuna.

Metsän halki vievän polun olemassaolo ei edellytä muita polkuja. Sen sijaan opintopolku tai urapolku näyttää olevan aina yksi monesta, ja joskus polun synonyymina voisi olla linja tai vaihtoehto. Polku voi kuvata myös tapahtumaketjua tai prosessia. Esimerkiksi sanalla hoitopolku kuvataan hoidettavan, vaikkapa synnyttäjän tai leikkauspotilaan, matkaa eri hoitotoimenpiteiden läpi.

Onko suomen kieli siis köyhtynyt, kun vanha sana on laajentunut näin paljon haltijaksi eikä erityyppisille ilmiöille ole annettu tarkempia nimiä? Asian voi nähdä myös niin, että uusissa yhdyssanoissa vanhan polku-sanan merkityselementtejä on hyödynnetty oivaltavasti, niin että jokainen sen perusmerkityksen tunteva ymmärtää asiayhteydessään myös uusien yhdyssanojen merkityksen.

LEENA JOKI

Kielitoimiston sanakirjan toimitus

Julkaistu 10.8.2009