Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Maksumuuri

Maksumuurilla tarkoitetaan jonkin verkkosisällön, esimerkiksi verkkolehden, ja sen käyttäjien väliin luotua estettä, joka sallii koko aineiston käyttämisen vain maksua vastaan. Sana maksumuuri tulee englannin sanasta paywall, jonka mallina on ollut tietotekniikan termi firewall eli palomuuri.

Helsingin Sanomat otti käyttöönsä maksumuurin marraskuussa 2012, ja jo aiemmin samana keväänä maksumuurin taakse oli mennyt Kauppalehti. Lisäksi muutamat muutkin suomalaiset lehdet ovat kokeilleet maksumuurin käyttöä. Muualla maailmassa maksumuureja on pystytetty jo 1990-luvulta lähtien. Ensimmäinen merkittävä maksumuurin käyttöön ottanut lehti oli The Wall Street Journal, joka pystytti maksumuurinsa vuonna 1997.

Maksumuureja on erilaisia. Harvinaisempia ovat niin sanotut kovat eli umpinaiset maksumuurit, joiden takana oleviin verkkoaineistoihin ei pääse käsiksi, ennen kuin on tehnyt sopimuksen niiden käytöstä; kuitenkin esimerkiksi joitakin yksittäisiä juttuja voivat lukea muutkin kuin jo sopimuksen tehneet. Useimmat maksumuurit eivät ole umpinaisia, vaan ne sallivat joidenkin osioiden (esimerkiksi etusivun) katselun ja rajallisen juttumäärän lukemisen ilmaiseksi. Myös juttujen jakaminen sosiaalisessa mediassa on sallittua. Tällaista osittaista maksumuuria on nimitetty myös avoimeksi, huokoiseksi ja pehmeäksi maksumuuriksi.

Maksumuurin pystyttäjä voi halutessaan myös tilapäisesti purkaa muurin eli päästää kaikki käyttämään sisältöään ilmaiseksi. Näin teki esimerkiksi The Times -verkkolehti kesällä 2012, kun se halusi kaikkien pääsevän seuraamaan verkkosivuiltaan, kuinka kuningatar Elisabet II vietti vallassaoloaikansa 60-vuotisjuhlaansa. Kaikki maksut poistettiin tuolloin yhden viikonlopun ajaksi.

MINNA HAAPANEN

Kielitoimiston sanakirja

Julkaistu 4.12.2012