Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Alaistaito

Johtamisesta on puhuttu ja sitä on kehitetty jo vuosikausia. Johtamistaitojen vastapainoksi on 2000-luvun alusta lähtien tarkasteltu myös alaistaitoa (engl. organisational citizenship).

Alaistaidolla tarkoitetaan sellaista työntekijän käyttäytymistä, joka ei kuulu työn muodollisiin vaatimuksiin mutta vaikuttaa työyhteisön tehokkaaseen toimintaan. Hyvän alaistaidon piirteitä ovat muun muassa tiimin jäsenten auttaminen, erilaisten työtehtävien vapaaehtoinen ottaminen, tarpeettomien konfliktien välttäminen ja oman mielipiteen rakentava ilmaiseminen.

Käsite alaistaito on peräisin englanninkielisestä akateemisesta maailmasta. Sana on otettu käyttöön organisaatiopsykologiassa, joka on yksi soveltavan psykologian osa-alue. Alaistaito-termiä on kuitenkin kritisoitu siitä, että se korostaa liiaksi työntekijän ”alempana olemista” tai ”alamaisuutta”.

Toisaalta on ilmeistä, että johtajan ja työntekijän erottelu on termin olennainen osa, koska kyse on nimenomaan johtamistaidon jonkinlaisesta – ei sentään vastakohdasta mutta – täydentäjästä. On sanottu, että sellaiset työntekoon liittyvät tutummat sanat kuin sitoutuneisuus, työntekomoraali, ammattitaito(isuus), vuorovaikutustaidot tai työntekotaidot jättävät sivuun tämän johtaja–työntekijä-erottelun.

Alaistaito-termi on muodostettu johtamisen näkökulmasta: sen sananmukainen merkityshän on ’alaisena olemisen taito’, siis kyky olla johdettavana. Totta on, että johtaminen ei olisi mielekästä ilman johdettavia eli alaisia. Mutta jos alaistaito merkitsee pikemminkin tiimityöskentelytaitoa ja rakentavaa kommunikointia työyhteisössä kuin passiivista johdettavana olemista, luulisi, että kuvaavampi termi voisi olla esimerkiksi yhteistyötaito. Käsitteet kuitenkin luodaan siellä, missä niitä tarvitaan. Nähtäväksi jää, laajeneeko alaistaito-sanan käyttö yleiskieleen vai säilyykö se erikoisalan terminä.

LEIJA ARVASSALO

Kielitoimiston sanakirjan toimitus

Julkaistu 6.2.2006