Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lumi

lumi (yks. partitiivi: lunta, mon. genetiivi: lumien t. ylät. lunten)

1. jääkiteistä koostuva valkea jauhemainen t. hiutaleinen aine t. kiinteämpi massa. Uusi lumi. Ensilumi. Pakkas-, vitilumi. Lumi peittää maan. Lumi sulaa, lumet sulavat. Lunta sataa, pyryttää, tuiskuaa, tupruttaa. Kahlata lumessa. Luoda lunta. Vaatteet lumessa lumisina. Se on menneen talven lunta, lumia vanha, unohdettu seikka. Näillä lumilla tänä talvena. Antaa tulla lunta tupaan [= tuli mikä tuli, valmiina ollaan, ei tässä pelätä tms.]!
 
Kuv. Tuomien lumi ylät. valkoiset kukat.

2. eräistä lunta muistuttavista aineista. Hiilihappolumi. Perunalumi ruok.

lumihanki (lumi)kinos, -kinokset, nietos, nietokset. Kieriskellä lumihangessa.

(Sähköinen Kielitoimiston sanakirja, 2008)