Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Suomalaisia ja kaupunkilaisia teattereita

Tykkään teatterista, ja käyn teatterissa usein, ahkerammin kuin elokuvissa. Vaikka olen myös elokuvien ystävä, päihittää teatterielämys useimmiten valkokankaan. Näyttämöllä on aina ainutkertaisuuden taika. Kun esitys on ohi, sitä ei enää ole muualla kuin näyttelijöiden ja katsojien kokemuksissa.

Helsinkiläisenä käyn eniten kotikaupungin teattereissa. Täällä on maan kansallinen teatteri, nykyinen Suomen Kansallisteatteri, joka entiseltä nimeltään on Suomalainen teatteri. Maamme pääteatteri on tänä vuonna 140-vuotias. Suuren ja pienen näyttämön lisäksi käytössä on kaksi muuta teatterisalia: Willensauna ja Omapohja. Niiden nimet eivät alun perin ole teatterillisia vaan kertovat paikkojen historiasta. Willensaunan paikalla on aikoinaan ollut Wilhelmsbad-niminen kylpylä, ja Omapohja puolestaan on nimetty talossa toimineen matkustajakodin mukaan. Nykyisinkin naapurissa on Gasthaus Omapohja.

Ruotsalaisen teatterin eli Svenska Teaternin juuret ovat suomenkielistä teatteria vanhemmat. Engelin suunnittelema puinen teatteritalo vihittiin jo 1827. Sen viereen rakennettiin 1860 ensimmäinen kiviteatteri, joka sai nimekseen Nya Theatern. Uusi teatteri muuttui Svenska Teaterniksi vasta vuonna 1886. Puuteatteri siirrettiin ja palveli Arkadia-teatterin nimellä suomenkielisiä, kunnes Kansallisteatteri rakennettiin.

Kaupungilla on myös omansa, Helsingin Kaupunginteatteri. Aika monella suomalaisella kaupungilla on teatterinsa, vaikka ihan jokaisen nimessä ei kaupunki-sanaa ole. Aikoinaan kaupunki-sanan lisääminen teatterin nimiin liittyi niin sanotun kaksiteatterijärjestelmän purkautumiseen eli yhdistymiskehitykseen, joka alkoi 1930-luvulta. Tätä ennen kun oli sekä paikallisia teattereita että työväenteattereita. Työväenteattereita on vieläkin, yksi tunnetuimmista Tampereella.

Lopuksi palaan vielä pääkaupunkiin. Käyn myös Komissa, Ryhmiksessä, Kuuteatterissa, Jurkassa, Takomossa ja Avoimissa ovissa – nimet omalle puhekielelleni ”käännettyinä”. Nimet kertovat teattereiden ominaisuuksista ja historiasta. KOM-teatteri ehti toimia ennen perustamistaan 1971 vuoden itsenäisenä ryhmänä Svenska Teaternissa. Nimeä saatettiin selittää silläkin, että teatterin ovella vilkkui silloin ”KOM”, siis ”tule”. Ryhmäteatteri taas on Suomen vanhin vapaa teatteriryhmä. Q-teatterikin on ryhmäteatteri, jonka perustajat olivat vuonna 1990 ehkä q-sukupolvea. Teatteri Jurkka on Jurkan teatterisuvun teatteri, ja Teatteri Takomon taustalla piileskellee myös yhden perustajajäsenen, Kristian Smedsin, nimi.

Teatteri Avoimet Ovet on pieni huoneteatteri, joka nykyisin sijaitsee tyhjilleen jääneessä pankkisalissa. On hauska ajatella, että näytelmät ja runoillat asuvat nyt avoimesti siellä, missä raha kai suljetummin ennen.

TERHI AINIALA

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 3/2012