Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Slangia kadunnimiin?

Kadunnimiin halutaan slangia. Slanginvaalijat ja -harrastajat ovat tehneet Helsingissä slangikadunnimistä aloitteen. Esimerkiksi Bastukartsa, Skönekartsa ja Duunarinkartsa voisivat olla Helsingin virallista kadunnimistöä. Tällaiset nimet kunnioittaisivat stadin slangia, ainutlaatuista helsinkiläistä kielimuotoa. Virallisessa slanginimistössä näkyisi eriaikaisia slangikerrostumia vanhasta slangista nykypäivän skeittaajien puhekieleen. Myös ruotsinkielisten käyttämä ”hurrislangi” saisi sijansa.

Slangi on rikas ja moninainen kielimuoto, ja kadunnimiin tarvitaan laajalti ja omaleimaistakin sanastoa. Niin että miksi ei? Mietitään kuitenkin ensin slangin olemusta ja kaavanimistön vaatimuksia.

Slangi on puhuttua kieltä. Se on syntynyt reilu sata vuotta sitten Helsingissä yhdistämään suomen- ja ruotsinkielisiä puhujia lähinnä Pitkänsillan pohjoispuolella. Siitä lähtien slangi on elänyt vahvana, koko ajan muuttuen ja uusiutuen. Slangista on tullut kaikkialle Suomeen levinnyttä lähinnä nuorison kieltä.

Slangin olemukseen kuuluu uusien ja tuoreiden ilmausten luominen, innovatiivisuus sekä moninainen vaihtelu ja variaatio. Slangi syntyy spontaanisti käyttäjiensä kesken. Kukaan ei yläpuolelta voi ohjata slangin kehitystä tai säädellä sitä, millaista slangin tulisi olla.

Virallinen ja yhteinen nimistö

Kadunnimet ja muut kaavanimet ovat osa yleiskieltä, kaikille kansalaisille yhteistä ja tasa-arvoista kieltä. Ne ovat viranomaisten suunnittelemia ja poliittisten päättäjien vahvistamia nimiä. Kun uusi alue asemakaavoitetaan, laaditaan sinne myös kaavanimistö.

Kaksikielisillä alueilla, kuten Helsingissä, kadunnimet luodaan alusta pitäen kahdella kielellä: suomeksi ja ruotsiksi. Kadunnimet suunnitellaan pysyviksi ja aikaa kestäviksi. Niiden tulee toimia moitteettomasti opastustehtävissään. Kadunnimet ovat kadun kaikkien asukkaiden osoitenimiä, ja osoitejärjestelmän tulee olla selkeä, tasapuolinen ja äidinkielestä riippumatta kaikkien osallisten hallittavissa.

Entä jos Helsingissä uudella asuinalueella, vaikka Kalasatamassa, sitten lukisi kadunnimikyltissä Skönekartsa (suom. Merikatu)? Ruotsinkielinenkin nimi tarvittaisiin. Olisiko se vaikka Skönegartsan? Tuloksena saattaisi olla hankalasti hahmotettavia ruotsinkielisiä vastineita. Lisäksi slangikadunnimet voisivat aiheuttaa vieraudentunnetta niiden parissa, jotka eivät slangia käytä tai tunne. Slangihan ei koskaan ole ollut kaikkien helsinkiläisten tai edes esimerkiksi kalliolaisten puhuma kieli.

Ennen kaikkea virallisesti luotu uusi slanginimi olisi paradoksi ja absurdi olio. Eihän slangia voi virallistaa. Slangi on jo olemukseltaan kansan suussa omaehtoisesti syntynyttä ja syntyvää kieltä. Se ei ole virallisesti suunniteltua tai ohjattua. Spontaanisti syntyneitä slangipaikannimiä voi puhekielessä käyttää mielin määrin virallisen nimistön rinnalla tai sijasta, mutta slangi- tai ylipäänsä murresanojen laajamittaista kanonisointia virallisessa kadunnimistössä tulee välttää.

Harkintaa tarvitaan

Miten sitten voisi tuoda slangia Helsingin nimistöön? Vanhaa ja laajalti tunnettua slanginimistöä voidaan harkitusti ottaa osaksi virallista kaavanimistöä. Helsingissä onkin useita virallisia alueen- tai kadunnimiä, joissa on jokin tunnettu slangipaikannimi: Kinaporinkatu ja -puisto Harjussa, Hanasaareen tuleva Kilimanjaronkatu (joka on nimetty Köyhän miehen Kilimanjarona tunnettujen hiilikasojen mukaan) ja Jätkäsaaressa Bunkkerinkuja (Bunkkerina tunnetun talletusvaraston mukaan). Länsi-Pasilaan ehdotettiin aikanaan Pöllölaaksonkatua, mutta sitä ei hyväksytty.

Tuore esimerkki on Munkkisaareen rakennettava Rööperinranta. Rööperistä on puhuttu jo 1800-luvun lopulla. Taustalla on Rödberget; alueen rantakallioista on jo 1600-luvulla käytetty tätä nimeä niiden punaisen värin vuoksi. Rööperinrannan nimi on kuitenkin luotu alueen markkinointitarkoituksiin eikä siitä välttämättä tule virallista alueennimeä.

Lisäksi Helsingin nimistöön on hyväksytty kadunnimiä, joiden alkuosana on jokin alun perin slangipohjainen sana. 2000-luvulla tällaisia nimiä on tullut lukuisia. Esimerkiksi Herttoniemen teollisuusalueella on Hanslankarinkuja ja -polku (hanslankari ’apumies, sekatyömies’), Vuosaaren satamassa Seilorinkatu (seilori ’merimies’) ja Pihlajamäen nuorisopuistossa Jengipolku.

Nimistötoimikunnan hiljan ehdottamia mutta vielä hyväksyntää vailla ovat muun muassa Brankkarinaukio Kallion pelastusaseman edustalla, Kontulan skeittihallin läheisyyteen tulevat Ramppi ja Skeittarinkulku sekä Etelä-Haagaan koulujen kutsumanimien mukaan annetut Sykinpolku ja Lärkaninpolku. Vanhassa ratakuilussa keskustassa kulkee vielä nimikilpailun tuloksena synnytetty Baana.

Lisäksi nimistötoimikunta on vuonna 2008 esittänyt Kalasataman kortteleille nimiä, jotka viittaavat vanhoihin ja myös nykyisiin satama-ammatteihin ja satamaelämään. Tällaisia ovat esimerkiksi Fiskari (’kalastaja’), Prikkari (’satamakirjuri’) ja Täkkäri (’kansimies’). Asunto-osakeyhtiöt voivat halutessaan ottaa näitä nimiä käyttöön, ja niitä on jo käytettykin alueen mainonnassa. Samalla tämä esitys on kädenojennus vanhaan helsinkiläiseen kortteleiden nimeämisen perinteeseen, joka kukoisti etenkin 1800-luvun loppupuolella. Käytäntö kuitenkin hiipui 1900-luvulle tultaessa.

Hyvä kaavanimistö on kaikille käyttäjille toimivaa ja sopivaa, riippumatta etnisestä taustasta, äidinkielestä, koulutustasosta tai siitä, kuinka monen polven ajan suku on Helsingissä asunut. Slangia tulee kadunnimissä säännöstellä tarkoin ja harkiten.

TERHI AINIALA, dosentti, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

JOHANNA LEHTONEN, nimistönsuunnittelija, Helsingin kaupunki

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 5/2011