Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Romu ja Remu

Mieheni on vanha partiolainen. Hänen lippukuntansa on jo sata vuotta täyttänyt Toimen Pojat (Unga Fribyggare) Kauniaisista, Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut partiolippukunta. Kuten monissa muissakin lippukunnissa myös Toimen Pojissa jäsenille on annettu partionimet. Usein ne ovat käytössä partion ulkopuolellakin, ainakin partiosta tutun porukan kesken. Mieheni on partiokielellä Romu.

Romu on nimistöntutkijan kielellä primaari lisänimi. Se ei ole syntynyt kantajansa virallisen nimen pohjalta, vaan häntä jollakin tavoin kuvaavaksi. Romu-nimi syntyi siitä, että silloisella 15-vuotiaalla oli metsäretkillä reppu täynnä kaikenlaista tavaraa ja rompetta, välistä tarpeetontakin.

Myös mieheni pikkuveli asteli samaan lippukuntaan. Hän harrasti silloin rumpujen soittoa. Passeli partionimi oli vaivatta tarjolla, sillä tietenkin Romun rumpaliveljestä tuli Remu, legendaarisen rummunlyöjän Remu Aaltosen kunniaksi.

Muitakin veljeksiä Toimen pojissa noina aikoina oli. Sipiksi kutsuttiin sitä, jonka sukunimi oli Sipilä. Tämä on muuten nimistöntutkijan termein sekundaari lisänimi, kantajansa virallisen nimen pohjalta muodostettu. Sipin pikkuveli tarvitsi aikanaan oman nimensä, ja hänestä tuli näppärästi Supi. Lisäksi oli kolme veljestä, joista tuli Small, Medium ja Large. Vanhin veli oli tietenkin Large. Nämä nimet saattoivat syntyä vasta, kun kaikki kolme olivat jo partiossa.

Veljessarjojen nimet osoittavat partiolaisten joukossa sidoksia ja sukulaisuutta. Uusikin partiolainen oppi nopeasti, että noilla kahdella on jotakin tekemistä keskenään. Jos on kerran Sipi, niin Supi on varmaan samaa perhettä. Ja sattuvasta nimestä voi oppia jotakin kantajasta itsestään. Ainakin herää kysymys: ”Miksi sen nimi on Remu?”

Yhteiset nimet yhdistävät ja vahvistavat yhteisöä. Ne ovat sen porukan omia, osa omaa kieltä. Samalla lempinimi osoittaa kuulumista johonkin: partioon, koululuokkaan, perheeseen, verkkoyhteisöön. Joukkoon kuulumattomille tällaiset nimet eivät kuulu. Minä en esimerkiksi osaa enkä haluakaan kutsua miestäni Romuksi. Enkä meinaa osata vastatakaan, jos joku Romua kysyy. Nimi yhdistää ja samalla nimi erottaa.

TERHI AINIALA

Jullkaistu Hiidenkivi-lehdessä 2/2012