Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Nälkämaiden laulut

Ajat jättävät jälkensä paikannimiin. Nykyinen taantuma ei kuitenkaan vielä ole tainnut ehtiä nimiin asti. Vai olisiko jossakin jo Lomautetunpolku tai Työttömänkorpi?

Nälkä ja köyhyys koettelivat varsinkin katovuosina 1867–1868. Hallat veivät miltei koko sadon, ja moni joutui turvautumaan pettuleipään ja muihin apuruokiin. Valtiovalta yritti lieventää ahdinkoa tarjoamalla hätäaputöitä; ryhdyttiin muun muassa rakentamaan rautatietä Riihimäeltä Pietariin. Lisäksi kaivettiin ruokapalkalla Nälkäojia, raivattiin Nälkänevoja ja kuokittiin Nälkäkorpi. Petuksi kuorituista hirsistä voitiin rakentaa Nälkälato. Aho, jolta vuoltiin petäjistä kuoria hengenpitimiksi, saattoi saada nimen Nälkäaho. Riittävää apua eivät nämä tuoneet, ja peräti toistasataatuhatta suomalaista kuoli katovuosina nälkään ja tauteihin.

Nälkä-alkuisia paikannimiä on maassamme lähes kaikkialla; harvinaisia ne ovat vain lounaisimmassa Suomessa. Yhteensä Nälkä-nimiä on kahdeksisensataa, mutta vain osa niistä on nälkävuosien perua. Monet nimistä on nimittäin annettu huonokasvuisille pelloille, hallanaroille niityille ja vähäkalaisille lammenlämpäreille.

Samat motiivit ovat myös useiden Köyhä-nimien taustalla. Esimerkiksi Jämsän Köyhäaholla ”ei kasvannu miteä”. Kaikkiaan Köyhä-nimiä on noin sata, eri puolilla maata.

Köyhille on nimien avulla voitu osoittaa omat paikkansa. Köyhäinkujia, -polkuja ja -teitä pitkin ovat kulkeneet jalkapatikassa paikkakunnan köyhät. Vierellä ovat Vaunutietä saattaneet ajella herrat ja isännät hevosillaan. Köyhäinniityllä ovat vähävaraiset tehneet heinää ja Köyhäinsuolla olleet raivaustöissä. Jyväskylässä Harjun vesitornin kauas näkyvää kelloa on kutsuttu Köyhäinkelloksi, kaupungilla liikkuessa kun pärjäsi ilman omaa kelloa.

Köyhällä ei ole ollut varaa matkustaa. Onneksi kotiseudullakin on saanut ihailla maisemia: Juuassa on Lehovaaraa kutsuttu Köyhien Koliksi. Ostoksilla käydessä on myös pitänyt venyttää penniä. Köyhien Stokka myy edelleen käytettyä rakennustavaraa Helsingin Tattarisuolla.

Mieliimme iskostunein köyhyyden ja kurjuuden nimi lienee kuitenkin Ryysyranta, iskelmäksi nostettu. Irwin Goodman levytti Ilmari Kiannon romaaniin pohjautuvan laulun vuonna 1967, jolloin Suomen kehitysalueiden köyhyys oli noussut julkiseksi puheenaiheeksi. Laulun mukaan sai nimensä myös Irwinin Hattulaan rakennuttama talo.

Ryysyrantoja tavataan nykyisin kesämökkien leikillisinä niminä. Kanarialla meitä suomalaisia palvelee puolestaan vuonna 1994 avattu Pub Ryysyranta, jossa ”on siitä asti pidetty hauskaa joka talvi lokakuusta huhtikuuhun”. Luulen, että köyhiä tai kipeitä ei ole oltu. Kainuussa Suomussalmella ei taas tarvitse vain laulella Nälkämaan laulua. Voi pistäytyä aterialle ruokaravintola Ryysyrantaan, ”ihmisten huoltoasemalle”. Mainoslauseiden mukaan Ryysyrannasta on Kuusamon Tropiikkiin vain 136 kilometriä.

TERHI AINIALA

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 5/2009