Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Hyvät, pahat ja rumat nimet

Huonoista nimistä oli vuoden vaihteessa paljon puhetta. Läänien katoaminen ja korvautuminen AVEilla ja ELYillä – näiden taivuttaminen on oma taiteenlajinsa – kiukustuttivat ja masensivatkin. Vielä kun Lapin ei katsottu olevan Pohjois-Suomessa, vaan Pohjois-Suomen AVIn eli aluehallintoviraston sijaitsevan Lapin AVIn eteläpuolella, oli mitta täysi.

Miksi ei ymmärretä selkeiden ja ymmärrettävien nimien merkitystä? Miksi tietoisesti halutaan sumentaa loogista ja perinnäistä maantieteellistä ajattelua? Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa kirjoitettiin lausuntoja, suomen ja ruotsin kielten lautakunnat lausuivat, puhuttiin mediassa ja kirjoitettiin blogeja, mutta viesti kaikui kuuroille korville.

Liki samaan syssyyn, joulukuussa 2009, ilmoitettiin uuden liikenteen turvallisuusviraston nimestä. Oli syntynyt TraFi, sanakuva tai nimilogo, kuten Tiehallinnossa todettiin. Oli haettu kansainväliseen käyttöön sopivaa nimeä, jossa Fi-loppu korostaisi myös suomalaisuutta. Nimeä moitittiin, ja sille irvailtiinkin laajalti lehdistössä, toimittajien ja lukijoiden kirjoituksissa. Nimen kelvottomuutta osoittamaan perustettiin adressikin, jossa toivotaan, että valtion virastojen nimistä saisi tolkkua. Jo nimestä tulisi käydä ilmi, minkä sortin peruspalveluja virasto kansalaisille tarjoaa.

Valtion virastoille, valtion liikelaitoksille ja ennen kaikkea valtionyhtiöille on annettu runsaasti muitakin sellaisia nimiä, joista ei laitoksen toimiala oikein selviä. Suomen Postista tuli Itella, Tieliikelaitoksesta Destia, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta Fimea, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvira ja niin edelleen. Hallintolain 9. pykälä kuitenkin sanoo, että viranomaisen tulisi käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Olen alkanut epäillä, että nimen taju on hämärtynyt. Nimien ei aina hahmoteta olevan osa kieltä. Hyvään ja selkeään virkakieleen kuuluvat kuitenkin hyvät ja selkeät virkanimet. Yhä useammin virkanimillä halutaan vain kikkailla, leikitellä kielillä ja mukakielillä ja olla nokkelia. Kaupallisten nimien maailmasta on saatu malli, jossa keksitään logoihin sopivia uudisnimiä. Kuka näitä nimiä oikein keksii? Taitaa olla niin, että laitoksen uutta ja dynaamista ilmettä luomaan palkataan konsultteja, jotka siinä samalla kehittävät mojovan nimenkin vaikka siansaksaksi.

Huonojen nimien irvailu on helppoa. Esimerkkejä riittää pilvin pimein. Mutta entä niitä hyviä nimiä? On meillä vielä tällaisiakin valtion virastoja ja laitoksia: Verohallitus, Tullihallitus, Opetushallitus, Patentti- ja rekisterihallitus, Väestörekisterikeskus, Kuluttajavirasto, Metsähallitus, Valtiokonttori, Museovirasto ja Kansaneläkelaitos. Näistähän saa hyvin tolkkua. Mutta tällaisia nimiä ainakin konsultit ja muut uudistajat taitavat pitää vanhanaikaisina ja kovin tylsinä.

TERHI AINIALA

J. K.

Uusi Kotus

Kotus-työryhmä ehdottaa Kotukselle uutta nimeä. Koska täällä ei enää entiseen malliin tutkita, pitää tutkimus-sana poistaa nimestäkin. Uusi Kotus olisi Kotimaisten kielten keskus, och samma på svenska. Toisaalta kotimaisista kielistäkään ei jää paljon jäljelle, kun viittomakieli, romani ja saamen kielet lähtisivät yliopistoihin. Että ei me taideta sitten olla kuin joku keskus vaan.

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 1/2010