Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Britney Spears, Mikael Agricola ja Moodle

Millainen on nykysuomalaisen nimitaito? Tai voisimme puhua myös nimivarastosta, nimikompetenssista tai nimimaisemastakin. Nimistöntutkimuksessa on selvitetty paikannimien kompetenssia asukkaan omalla alueella ja etsitty myös syitä siihen, miksi asukkaiden nimitaidoissa on eroja ja mistä eri syistä nimiä osataan. Sen sijaan ei ole tutkittu sitä, mitä ja millaisten kohteiden nimiä ylipäänsä tiedämme tai tapaamme. Selvää on, että jo yhden päivän osalta nimien määrä olisi valtava ja nimien kirjo suuri. 

Jo aamun sanomalehdessä vastaamme tulee pilvin pimein ihmisten, paikkojen, yritysten, tapahtumien ja tuotteiden nimiä. Työmatkalla nimien tulva jatkuisi bussien mainoksissa, kauppojen ikkunoissa ja kadunnimikylteissä. Työpaikalla tietokoneen avaaminen ryöpsäyttää nimien avaruuden eteemme. Kotona romaania lukiessa, televisiota katsellessa tai musiikkia kuunnellessa on taas uusia nimiä aivojen käsiteltävinä. Ja entäpä keskustelut perheenjäsenten kanssa läheisten kuulumisista ja julkkisten toilailuista? Lemmikkieläimille lirkuttelut monenlaisine hellittelynimineen tuovat yhä lisää nimiä päivän nimisaldoon. 

Nykysuomalaisen päivittäisen nimimäärän – ohi virtaavan ja faktisesti käytettävän – tutkimus olisi antoisa ja herkullinen tehtävä. Nimikategorioita löytyisi epäilemättä lukuisia, sellaisiakin, joita nimistöntutkimuksessa oppikirjoissa ei ole käsitelty. Päätinkin lähteä tutkimaan tätä moninaisuutta kartoittamalla yliopisto-opiskelijoiden nimimaisemaa pienen tehtävän avulla.

Pyysin opintojensa alussa olevia ensimmäisellä nimistöluennollani listaamaan ne nimet, jotka heille sinä päivänä olivat olleet ajankohtaisia. Odotuksenmukaisesti opiskelijat mainitsivat monia henkilöitä: perheenjäseniä, ystäviä, naapureita ja yliopiston henkilökuntaa. Esille tuli myös julkisuudesta tuttuja: Britney Spears, Metallica, Paulo Coelho, Seppo Hovi ja HIFK muiden muassa. Listalle pääsivät myös Lauri Kettunen, Mikael Agricola, Aristoteles ja Sofokles, koska heistä oli keskusteltu päivän luennoilla. Paikoista tärkeitä olivat esimerkiksi omat kaupunginosat, kotikadut, juna- ja metroasemat sekä kaupat ja kuppilat. Luonnollisesti mainittiin monia yliopiston paikkoja: rakennuksia, kirjastoja, luentosaleja, ruokaloita.

Opiskelijan aamu oli saattanut alkaa Elovenalla tai Alpenilla, ja aamuherätyksestä oli huolehtinut Nokia. Hesaria tai Metroa oli luettu ja joku oli vilkaissut Iltalehteä tai Johdatusta sosiaalipsykologiaan -kirjaa. Televisio-ohjelmia tai elokuvia ei moni aamupäivän luennolla ajatellut, mutta joku sentään sanoi miettineensä, milloin Teho-osasto taas alkaa.

Tärkeitä nimiä opiskelijalle ovat myös sähköisten palvelujen nimet. Yliopistolainen puhuu päivittäin yliopiston intranetistä eli (Helsingin yliopistossa) Almasta, tietojärjestelmästä eli WebOodista, oppimisjärjestelmästä eli Moodlesta ja kirjastojen tietokannasta eli Helkasta. Opiskelijoita kehotetaan ilmoittautumaan kursseille WebOodissa, etsimään tietoa tutkintorakenteista Almasta, tutustumaan luentojen materiaaleihin Moodlessa ja katsomaan Helkasta, missä kirjastossa kurssikirja olisi saatavissa. Vapaa-ajalla ollaan sitten Facebookissa ja Twitterissä.

Opiskelijan nimimaisema on reaalista ja virtuaalista, niin kuin useimpien nykysuomalaisten. Opiskelijan päivän nimet kertovat opiskelijan elämän kerrostumista ja siitä, mikä nyt on tärkeää.

TERHI AINIALA

Julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 6/12