Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Välimeren unioni ja Barcelonan prosessi

Ranska aloitti kautensa EU:n puheenjohtajamaana heinäkuun alussa. Kuun puolivälissä se järjestää Pariisissa huippukokouksen, jonka tarkoitus on määrittää, millaisen sisällön saa niin sanottu Välimeren unioni. Tämännimisen aloitteen on tarkoitus edistää yhteistyötä Välimeren rantavaltioiden kanssa. Muiden jäsenmaiden tahdosta Välimeren unioni liitettiin osaksi Barcelonan prosessia. Se taas on EU:n jo aiemmin aloittama hanke, jolla on samanlaiset tavoitteet kuin Välimeren unionilla. Poliitikot sopivat yhdistelmänimityksestä ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni”, joka esiintyy virallisissa asiakirjoissa. Tiedotuksessa tätä nimitystä ei kannata käyttää.

Muodon vaihtelua yhdyssanojen alkuosassa

Näitä hankkeita näkee myös nimitettävän Välimeri-unioniksi ja Barcelona-prosessiksi. EU-käsitteistä puhuttaessa voi syyksi epäillä muiden kielten vaikutusta, mutta niin ei välttämättä ole. Suomen kielessä voi nimittäin samanmerkityksistenkin yhdyssanojen alku olla sekä genetiivimuotoinen (lainmuutos) että nominatiivimuotoinen (lakimuutos). Genetiivialkuisten sanojen rinnalla voidaan usein käyttää myös kahden sanan liittoa (lain muutos). Samanlaista vaihtelua esiintyy myös erisnimissä (Tornionjoki mutta Oulujoki).

Sekä genetiivillä että nominatiivilla on yhdyssanan alkuosana monenlaisia tehtäviä. Genetiivi osoittaa paitsi omistamista, myös yleisemmin johonkin yhteyteen kuulumista (tuolinjalka). Se ilmaisee myös lajia (ranskanleipä, lastenvaunut). Kun yhdyssanan jälkiosa on verbistä johdettu (esimerkiksi varaus verbistä varata), voi genetiivialku ilmaista tekijää (auringonnousu) tai tekemisen kohdetta (paikanvaraus). Myös nominatiivi voi ilmaista samanlaisia asioita (pöytälevy, eurooppaoikeus, lapsivaltuutettu, kurssinousu, paikkavaraus) sekä vielä muitakin, kuten paikkaa tai aihetta (televisioesiintyminen, arvokeskustelu). Nominatiivi onkin merkitykseltään genetiiviä moninaisempi ja väljempi.

Välimeren unioni kuten Euroopan unioni

Joissain tapauksissa käyttöön on vakiintunut genetiivimuotoisen määritteen ja pääsanan yhdistelmä. Esimerkiksi unioni-sanan yhteydessä liiton muodostajat on ilmaistu juuri genetiivillä: Euroopan unioni, Afrikan unioni, Etelä-Amerikan unioni ja samoin Välimeren unioni. Genetiivillä ilmaistaan tavallisesti myös paikka, jossa jokin asia on päätetty. Sellaisten nimien joukossa on myös yksi unioni: Kalmarin unioni. Sopimusten nimissä esiintyy yleensä niiden solmimispaikka genetiivimuotoisena määritteenä: Nizzan sopimus, Lissabonin sopimus. Samalla tavalla päätöspaikka ilmaistaan muitakin sanoja käytettäessä: Lissabonin strategia, Barcelonan prosessi, Bolognan prosessi.

Nominatiivi ei yhdyssanan alkuosana ilmaise yhtä selvästi, mikä on osien suhde, vaan tulkinta riippuu tilanteesta. Jos nimitys olisi ”Barcelona-prosessi”, tietäisimme, että prosessi liittyy jotenkin Barcelonaan, mutta emme voisi päätellä varmasti, että siitä on päätetty Katalonian pääkaupungissa. Samoin ”Välimeri-unioni” liittyisi jotenkin Välimereen, mutta emme tietäisi, onko kyse vesiensuojeluyhteistyöstä vai jonkinlaisesta rantavaltioiden liitosta.

AINO PIEHL

heinäkuu 2008

Kuukauden kielijutut