Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Torinon talviolympialaiset

Helmikuussa 2006 järjestetään Italian Torinossa talviolympialaiset. Silloin puhutaan ja kirjoitetaan monista italialaisista paikoista ja henkilöistä. Nimien kirjoittamisessa ja taivuttamisessa on tuskin ongelmia. Italiassa on kuitenkin sellaisia konsonantteja ja konsonanttiyhtymiä, joiden ääntämisessä tarvitaan ohjeita. Miten tulisi ääntää Ticino? Entä miten Sestriere? Tavallisimmin paino sijoittuu viimeistä edelliselle tavulle, jonka vokaali usein samalla pitenee, esimerkiksi Pinerolo ääntyy [pine'roolo]. Tässä tekstissä ääntämistä on havainnollistettu melko karkeasti yksinkertaistaen, esimerkiksi pidentymistä on merkitty kahdella kirjaimella. Painollisen tavun alkuun on merkitty pieni rivinylinen pystyviiva'.

Torinon talviolympialaisten kisapaikkakuntia ovat Torino, Bardonecchia, Cesana, Pinerolo, Pragelato, Sauze d’Oulx ja Sestriere. Stadio Comunale toimii talviolympiakisojen avajaisstadionina. Valle di Susa ja Valle di Chisone ovat alppilaaksoja, joissa kilpaillaan lumilajeissa. Jos konsonantti c on i- tai e-kirjaimen edessä, ääntyy c kuin [tš]. Muulloin c ääntyy kuin suomen kielen k. Cesana ääntyy siis [tše'zaana] ja Ticino [ti'tšiino], mutta Stadio Comunale ääntyy ['staadio komu'naale]. Konsonanttiyhtymä ch ääntyy myös kuin [k], esimerkiksi Chisone [ki'zoone]. Nimessä Bardonecchia on konsonanttiyhtymä cch, joka äännetään italiassa [kk], siis [bardo’nekkia].

Kun g on i:n tai e:n edellä, se ääntyy [dñ]. Siis nimi Pragelato sanotaan [pradñe'laato]. Muuten g ääntyy kuten suomen g. Konsonantti s ääntyy kuten suomen [s] soinnittomien konsonanttien ja usein myös vokaalien edellä sekä sanan viimeisenä kirjaimena. Soinnillisena [z]:na s ääntyy toisen soinnillisen konsonantin edessä sekä monesti vokaalin edellä. s:n ääntyminen kannattaa kuitenkin aina tarkistaa. Susa ääntyy siis ['suuza] ja Sestriere [sestri'eere].

Kaupunginnimi Torino lausutaan italialaisittain painottaen toiseksi viimeistä tavua [to'riino]. Suomalainen lausuu nimen kuitenkin niin, että paino on ensimmäisellä tavulla ['torino]. On olemassa muitakin paikannimiä (esim. Milano), joiden kirjoitusasu ei muutu mutta jotka äännetään vakiintuneesti suomessa eri tavalla kuin alkukielessä. Tällaisia nimiä voi sanoa ääntämyksensä perusteella sovinnaisiksi nimiksi. Torino äännetään siis suomea puhuttaessa suomalaisittain, paino ensimmäisellä tavulla, italiaa puhuttaessa paino on toisella tavulla.

ELINA WIHURI

helmikuu 2006

Kuukauden kielijutut