Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Sosiaalisen median salat ja sanat

Jotkut ovat jo saaneet tarpeekseen sosiaalisesta mediasta eli somesta – eräs tuttava ohittaa kaikki uutiset, joissa vain mainitaankin Facebook. Jotkut taas eivät ole aloittaneetkaan someen tutustumista, koska se on heidän arjessaan merkityksetön viestintäkanava.

Sosiaalisen eli yhteisöllisen median tunnetuimpia palveluja ovat wikisivustot (mm. Wikipedia), blogit,  Facebook, Twitter, Suomi24:n keskustelu, YouTube ja Huuto.net-verkkosivusto. Palveluissa viestitään monelta monelle: käyttäjä on myös sisällön tuottaja.

Sosiaalisella medialla on valtaa. Vuonna 2010 Helsingin rakennusvirasto tyrmäsi liikkuvan kahviauton myyntiluvan. Huhtikuussa 2011 perustettiin Facebook-ryhmä, joka vaati toiminnalle lupaa. Ryhmään liittyi muutamassa päivässä yli 10 000 tukijaa. Kun asiaa sitten huhtikuussa käsiteltiin yleisten töiden lautakunnassa, myyntilupa heltisi. Kahviautoyrittäjä Tio Tikka uskoo, että myyntilupajupakka osoitti sosiaalisen median voiman.

Millaista on työpaikan somekieli?

Jos organisaatio halajaa someen, työntekijöiden on tärkeä tuntea nettietiketti eli verkkoon sopivat toimintatavat ja kieli. Organisaation työntekijöitä on tarpeen ohjeistaa siitä, millaista kieltä kannattaa käyttää: mikä tyyli ja sanasto sopii meidän kohderyhmällemme ja meidän asemaamme. Esimerkiksi viranomaisen on hallintolain mukaan oltava asiallinen ja selkeä.

Minkäänlainen julistaminen ei sovi sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan somen vahvuuksia ovat asiakkaiden kuuleminen ja osallistumaan innostaminen. Avainsanoja ovat vastavuoroisuus, vuorovaikutus ja jakaminen. Sosiaalisessa mediassa ei siis ole viisasta käyttää (ainakaan pelkästään) markkinoivaa kieltä – sen sijaan on järkevää kuunnella asiakkaita avoimin korvin.

Mistä somessa voi kertoa?

Sosiaalisessa mediassa kannattaa olla tarkkana siinä, mitä ja mistä sanoo. Jos työntekijä mainitsee työpaikkansa vaikkapa Facebook-profiilissaan, hänen käytöksensä vaikuttaa työpaikan maineeseen, vaikkei työpaikka varsinaisesti olisikaan mukana Facebookissa. Kaikkia henkilökohtaisuuksia ei siis kannata kirjoittaa, koska mikä nettiin kerran on pantu, se netissä pysyy.

Kannattaa tiedostaa, että osa lukijoista tulkitsee viestit pahimmalla mahdollisella tavalla. Nettikeskusteluja lukiessa mieleen palautuu viestinnän professori Osmo A. Wiion kolmas viestintälaki: ”On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.”

MINNA PYHÄLAHTI

toukokuu 2011

Kuukauden kielijutut